keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Lyhyt pilakuvajuttu Egyptistä

Joissakin maailman osissa pilakuvat ovat herkkiä asioita. Olen näistä kirjoittanut silloin tällöin mm. täällä ja täällä. Egypti on yksi näistä herkistä maista, kuten seuraava lyhyt juttu kertoo.

Egyptin Assiutista (أسيوط) kotoisin oleva 16-vuotias Gamal Abdu Massoud postitti viime joulukuussa Facebook-sivullaan oheisen pilakuvan. Huhtikuussa Assiutin nuorisotuomioistuin tuomitsi Gamalin postituksesta kolmen vuoden vankeuteen, ja nyt vetoomustuomioistuin on vahvistanut tuomion.

Tuomio perustuu Egyptin rikoslain kohtaan 98(f), jonka mukaan
Vähintään kuusi kuukautta ja enintään viisi vuotta vankeutta määrättäköön .... henkilölle, joka käyttää uskontoa levittää uskontoa puhuen, kirjallisesti tai millään muullakaan tavalla aiheuttaakseen levottomuuksia, tehdäkseen taivaallisen uskonnon naurunalaiseksi tai loukatakseen sitä tai sen seuraajia tai vahingoittaakseen kansallista yhtenäisyyttä.
Gamalin piirros kyllä aiheutti levottomuuksia, sillä siitä raivostunut muslimijoukko hyökkäsi kostoksi  polttamaan taloja pääosin kristittyjen asuttamassa Manqabadin kylään Assiutin lähellä. Gamalhan kuuluu Egyptin kristityihin, joita on noin kymmenesosa kansasta.

Joten varokaapas, lapsukaiset, levittämästä tätä pilakuvaa Suomessakaan, kun sen loukkaavuudesta on jo näyttö egyptiläisistä tuomioistuimista. Meillä on osin vastaava laki voimassa.

Lähteenä oleva Egypt Independentin juttu löytyy täältä.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Syyrian rintamalta vain vähän uutta

Kirjoitin viimeksi Syyrian sisällissodasta 3.4.2012 otsikolla "Miksi Annanin suunnitelma ei voi toteutua" ja 30.1.2012 otsikolla "Syyrian vallankumous voi epäonnistua". Molemmissa kirjoituksissa on edelleen ajankohtaisia asioita, ja niissä esitetyt arviot tulevasta ovat aika hyvin toteutuneet. Niinpä suosittelen lukemaan ne tausta-aineistoksi, sillä en aio toistaa niitä tässä kirjoituksessa.

Annanin suunnitelman mukaiset "aselepotarkkailijat" ovat olleet Syyriassa kokonaisuudessaankin reilun viikon ja ensimmäiset jo kolmisen viikkoa. Tällä joukolla oli hetkellisesti pieni väkivaltaisuuksia vähentävä vaikutus, mutta nyt yhteenotot näyttävät lähes palanneen sille tasolle, jolla ne olivat ennen YK-tarkkailijoiden tuloa. Mikään näitä yhteenottoja lietsovista elementeistä ei näytä laantuneen.

Syyrialaiset hallituksen vastustajat eri puolilla maata jatkavat päättäväisesti mielenosoituksiaan. Vastarintataistelijat ovat tehneet iskuja hallituksen joukkoja vastaan edelleen, vaikka osa huhtikuussa jo melko loppuun ajetuista vastarintaryhmistä ilmeisesti noudatti Annanin suunnitelmaa ja tilapäisesti laski aseensa. Mutta samaan aikaan Syyriaan on saapunut ainakin sekä Libanonin että Irakin kautta uusia taistelijaryhmiä. Näistä ryhmistä näyttävimmät iskut on tehnyt salafistiryhmä Jubhat al Nasra, joka näyttää saavan tukensa Saudi-Arabiasta. Syyrian hallituksen turvallisuusjoukoilla ei ole tässä tilanteessa juurikaan ollut mahdollisuutta keskeyttää operaatioitaan. Perustellusti voi tietysti kysyä, olisiko Assadin hallinnolla ollut siihen haluakaan.

Istanbulissa päämajaansa pitävä Syyrian opposition keskustelufoorumi, SNC, on kokenut sekä menestystä että takaiskuja. Talven aikana toistakymmentä maata tunnusti SNC:n Syyrian kansan edustajaksi. Mutta samalla SNC näyttää yhä hajanaisemmalta ja oppositioryhmien keskinäisen valtataistelun areenalta. Istanbulissa olevia pienempiä ja paikallisia oppositioryhmiä huolestuttavat sekä Syyrian Muslimiveljeskunnan että salafistien talven ja kevään aikana kasvanut vaikutus vastarinnan kokonaisuudessa. Salafisteista ei ehkä ole kovin vakavaa uhkaa näille pienemmille ja vähemmän uskonnollisille ryhmille, sillä Syyriassa ei ole ollut paljoa poliittista kannatusta saudien suosimalle perinteiselle islamismille. Mutta Muslimiveljeskunta on ilmeisesti jälleen keräämässä kannatusta, ja on uhkaamassa pienempiä oppositioryhmiä.

Opposition yltyvä poliittinen hajanaisuus ei ole myöskään edistänyt aseellisten vastarintaryhmien yhdistymistä tai keskinäisen koordinaation paranemista. Vapaan Syyrian Armeija, FSA, on jokseenkin yhtä hajanainen ja heikko, kuin se oli vuodenvaihteessa. Mutta jotkut sen osat ja erityisesti Saudi-Arabian rahoittamat uudet salafistiryhmät ovat onnistuneet korvaamaan sen vastarinnan, jonka Syyrian asevoimat ovat saaneet eliminoitua talven aikana. Vastaavasti Assadin hallinto on saanut tukea Venäjältä useina taisteluväline-erien toimituksina ja Iranista ainakin rahana - ehkä myös taktisena erityisosaamisena. Ei siis ole julkisia merkkejä siitäkään, että Syyrian hallitus ja turvallisuuskoneistot olisivat oleellisesti heikentyneet.

Voimasuhteet siis eivät näytä oleellisesti muuttuneen muutaman viimeisen kuukauden aikana. Mutta muutamista asioista voisi aavistella hentoja muutoksen tuulia.

Israelin johdon viimeaikaiset lausunnot viittaavat Assadin hallinnon sisäisen epävarmuuden lisääntymiseen. Ehkä lisääntyneet levottomuudet aiemmin suhteellisen rauhallisissa suurkaupungeissa  - Aleppossa ja Damaskoksessa - ovat vakuuttaneet Israelin tiedustelupalvelut vallanvaihdon väistämättömyydestä, sillä Israelin hallitus näyttää valmistautuvan Assadin hallinnon kaatumiseen sekä valmistamalla kansaansa poliittisesti asiaan että teknisin järjestelyin Syyrian vastaisella rajalla.  Vuosikymmenien vihollisuuksista huolimattahan Israel on pitänyt Assadien hallintoja Syyrian vakauden takeena, eikä se tästä johtuen ole halunnut suuremmin horjuttaa niitä.

Yhdysvallat ja jokseenkin kaikki sen Nato-liittolaiset ovat yksimielisiä siitä, että Assadin dynastia joutuu joka tapauksessa luopumaan vallasta Syyriassa. Naton pääsihteerin toissapäiväinen selkeä lausunto olla edelleen puuttumatta sotilaallisesti  Syyrian selkkaukseen viittaisi siihen, että Nato-maat uskovat Syyrian olevan luisumassa vallanvaihdokseen muutenkin. Siis Libyan kaltaista interventiota ei lopulta tarvittaisi.

Viime kuukausina on ollut merkkejä siitä, että Syyrian jännitteet ovat leviämässä vähitellen myös Libanoniin. Näin on ollut erityisesti Libanonin pohjoisosissa, josta on tullut FSA:n ja joidenkin muidenkin syyrialaisten vastarintaryhmien huoltoreitti Syyrian keskiosissa toimiville taistelijoille. Libanonissa Assadia tukevan Hizbollahin dominoimat turvallisuusjoukkojen osat ovat tehneet runsaahkosti pidätyksiä hillitäkseen tätä liikennettä, ja tilanne on johtanut jo useisiin aseellisiin yhteenottoihin Libanonin shiiojen/alaviittien ja sunnimuslimien välillä. Nämä jännitteet voivat edelleen kasvaa. Sisällissodan leviämisen uhka Libanoniin on tietysti mahdollista mutta mielestäni edelleen epätodennäköistä. Kokonaisuudessaan Syyrian sisällissodan vaikutukset ympäröiviin maihin ovat ainakin toistaiseksi jääneet paljon vaatimattomimmiksi verrattuna Assadin hallinnon maalaamiin uhkakuviin vielä viime syksynä.

Mutta sisällissota jatkuu. Annanin suunnitelma kaatuu aika pian, ja YK-tarkkailijatkin vedetään alueelta pois nopeasti, kun joku sodan osapuoli niin haluaa. Tuon halun se ilmaisee surmaamalla tai haavoittamalla tarkkailijaryhmän jäseniä. On vain ajan kysymys, milloin se tapahtuu. Toivottavasti suomalaiset tarkkailijat eivät joudu sen iskun kohteeksi.

Mitä kansainvälinen yhteisö sen jälkeen tekee? Minä veikkaan, että muutamaa jykevää YK-lausuntoa lukuunottamatta ei mitään. Jäädään odottamaan ihmettä tai vielä kaukana olevaa sodan lopputulosta. Sillä välin syyrialainen veri virtaa vielä pitkään, ja Syyrian tuleva voimatekijä, Muslimiveljeskunta, ehtii vahvistaa asemiaan. Sääliksi käy syyrialaisia ihmisiä.


torstai 10. toukokuuta 2012

Metaani murtamassa öljyhuippua ja energia-asioissa sekavaa EU:ta


Öljyhuippu, Peak Oil, on ollut eräs katastrofia ennustavaksi tarkoitettu merkkipaalu teknologian historiassa, kuten Wikipediakin toteaa:
Katastrofi 
Eräät epäilevät, että öljyntuotannon hiipuminen iskee rajusti länsimaiseen kulttuuriin ja nykyaikaiseen tietoyhteiskuntaamme, jotka ovat hyvin riippuvaisia öljystä. Yli 90 prosenttia Yhdysvaltain liikenteestä on öljystä riippuvaista. Jotkut ennustavat, että tapahtuu malthusilainen katastrofi, kun öljyn tuotanto käy yhä hankalammaksi. Mitään muuta yhtä helposti tuotettavaa ja kuljetettavaa energianlähdettä ei tunneta.
Kuva 1: Maakaasun futuurihintoja vuoden 2012 alkupuolella.
Lähde: http://mjperry.blogspot.com/2012/03/cheap-
nat-gas-brings-manufacturing-back.html /WSJ /Platts
Kuva 2: Liuskekaasun poraaminen. 
Lähde: http://www.propublica.org/special/hydraulic-
fracturing-national
USA:ssa tämä painajainen ollaan ohittamassa maakaasun uusien lähteiden käyttöönoton seurauksena. USA on nykyisin maakaasun nettoviejä. Pääosin tämä johtuu juuri liuskekaasuvarantojen nopeasta hyödyntämisestä. Maakaasu on paikoin USA:ssa edullisempaa kuin laadukas antrasiitti, joten sen kaikenlainen energiakäyttö yleistyy hyvää vauhtia. 


Mikä on sitten syynä, että USA:ssa maakaasu on nyt niin paljon edullisempaa kuin Euroopassa tai muualla maailmassa? Pääsyynä on kaivosteknologian kehittyminen liuskekaasun hyödyntämisessä, liuskekerrostuminen poraaminen vaakasuuntaan ja liuskeen hydraulinen murtaminen. Tämä teknologia tuo taloudellisesti ihmiskunnan käyttöön saman luokan energiavarat kuin koko tunnetuissa maaöljyesiintymissä on. Muunnettuina samaksi öljytynnyriyksiköksi lukemat ovat liuskekaasulle 1,2 biljoonaa ja maaöljylle 1,4 biljoonaa tynnyriä. Liuskekaasun etsintä on vasta alkanut, joten esiintymien volyymi voi vielä nousta paljonkin.

Eikä tässä ollut vielä kaikki, mitä metaanivaroista jo tiedetään. Metaaniklatraatti eli metaanihydraatti on sopivassa paineessa ja lämpötilassa esiintyvää metaanijäätä, jonka kokonaisenergiasisältö merenpohjalla ja sedimenteissä saattaa olla suurempi kuin muissa orgaanisen hiilen energialähteissä yhteensä maapallolla. Metaanihydraatin hyödyntämisen ensiaskeleet on jo kenttäkoemittakaavassa otettu.  Jos huomioidaan liuskekaasun riittävyys energialähteenä kymmeniksi vuosiksi, on tämän tuleville vuosisadoille riittävän metaaniklatraattiteknologian kehittämiseen hyvinkin aikaa.

Entä EU-alue, kuinka täällä käy energiamuutoksessa? Tällä hetkellä EU on suurimpia maakaasun tuojia. Raaka-aineresurssien suhteen EU olisi hyvässä asemassa liuskekaasun osalta. Sitä löytyy eniten Puolasta, Iso-Britanniasta, Ranskasta, Romaniasta mutta myös Ruotsista ja Tanskasta monien muiden maiden lisäksi. Hyödyntämisestä ei ole vielä puhettakaan. Nyt vasta kiistellään siitä, saako tarkempia tutkimuksia aloittaa. Kun USA on jo aloittanut tämän energiamuodon hyödyntämisen ja myy sitä myös EU-alueelle, on kreikkalaisen euroedustaja Niki Tzavelan kysymys paikallaan: Mitä EU aikoo tehdä seuratakseen kehitystä kaasumarkkinoilla?

Ainoana pohjoismaista Suomella ei vaikuttaisi olevan omia maakaasuvarantoja. Täällä on sentään jo vuonna 2010 huomattu kaasumarkkinoiden muutos, vaan onko sitä  huomioitu? Onneksi on ainakin jossain määrin: Gasum suunnittelee rakentavansa nesteytetyn maakaasun (LNG) tuontiterminaalia. Tämä avaisi Suomelle pääsyn läntisille kaasumerkkinoille, jolloin yhden toimittajan riskiä ei olisi.

Kun Mäkisellä ei ole kristallipalloa, tulevaisuuden ennustaminen on vaikeampaa, mutta seuraavat tekijät vaikuttavat seuraavan parinkymmenen vuoden aikajänteellä    
  • Runsaiden liuskekaasuvarojen käyttöönotto laskee merkittävästi energian hintatasoa siellä, missä kaasun käyttöä lisätään ilman verotuksellisia rankaisuja. Liuskekaasun lisääntyvä käyttö laskee myös perinteisen maakaasun hintaa. 
  • Kummalla alueella, Euroopassa vaiko USA:ssa, erilaiset "maan ystävät" onnistuvat enemmän jarruttamaan liuskekaasun hyödyntämistä? Nyt Eurooppa on jo tuotannon osalta jäljessä, eikä täällä ole jarruttajista puutetta. Jos vihreiden jarrutus onnistuisi molemmilla mainituilla talousalueilla, voiton perisi tässäkin Kiina, jolla on suurimmat liuskekaasuvarannot ja vähäisimmät uusien teknologioiden vastustajien esiintymät. 
  • Kun nesteytetty maakaasu valtaa energiamarkkinoita riittävästi, se tietänee samalla raskaan liikenteen siirtymistä suurelta osalta tämän lähteen varaan niin merellä kuin maallakin. USA:ssa on jo aloitettu rekkavetureiden käyttöön LNG-pumppuasemaverkoston rakentamista, mutta tässäpä Eurooppa ei olekaan jäljessä. Molemmilla mantereilla vaikuttaa Daimlerin rekkavetureilla olevan osuutta asiassa. 
  • Kivihiilen korvaaminen maakaasulla vähentäisi CO2-päästöjä energiayksikköä kohti n. 40%. Tämä auttaisi sovittujen ilmastotavoitteiden saavuttamista, jos noille sopimuksille on tulevaisuudessa vielä käyttöä. 
  • Tuulivoiman taloudellista ja ekologista kannattavuutta edullinen metaani syö entisestään, vaikka teknologisesti nopeampisäätöiset maakaasuvoimalat olisivatkin hiilivoimaloita paremmin yhteensopivia epäsäännöllisten tuulivoimaloiden kanssa. Tuulivoimalat tultaneen pääosin sulkemaan kilpailukyvyttöminä, elleivät kansat halua erikseen maksaa kalliimmasta tuulisähköstä. 
  • Energia on yksi tärkeimmistä tuotannontekijöistä. Niinpä työpaikat siirtyvätkin runsaahkosti energiaa vaativilla aloilla yhä enemmän energialähteiden luokse, eikä enää niinkään halvimman työvoiman luokse. Koska tuontimaakaasu ei voi olla Suomessa halvempaa kuin lähtömaassaan, on Suomen etsittävä edullisin energia kotimaisesta tuotannosta. Mikähän se mahtaisi olla? Alkaisiko se aakkosten loppupään kirjaimella? 
  • Suomen hengissä pysymisen ja kilpailukyvyn kannalta on oleellisen tärkeää löytää sellainen energiatuotannon kombinaatio, joka mahdollistaa sekä asumisen, liikenteen että kilpailukykyisen tuotannon. Ilman halventuvan kaasun lisääntyvää käyttöä tämä ei taida olla mahdollista. 

Nykyistä syvemmältä haettavan liuskekaasun lisäksi samoista kerroksista löytyy myös öljyä – kenties valtavia määriä. Tällä tulee olemaan vaikutuksia myös varsinaisen öljyn hintaan. Olipa miten tahansa, yksi asia on varmaa. Hiilipohjaisista polttoaineista ei tule pulaa vuosisatoihin. Peak Oil voidaan perua ainakin meidän, lastemme ja lastenlastemme elinajaksi. Tarkoitan siis, ettei sillä Peak Oililla ole enää merkitystä, sillä kaasuvarannot tulevat vähentämään öljyn merkitystä ratkaisevasti.  Eniten olen huolissani bitumin loppumisesta, kun nytkin sitä on liian vähän tiestössä.

torstai 3. toukokuuta 2012

Miksi Israel aikaistaa parlamenttivaaleja

Benjamin Netanjahu
Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu ilmoitti, että seuraavat parlamenttivaalit Israelissa järjestetään lähes puolella vuodella aiennetusti jo syyskuun alussa - siis heti elokuulle ajoittuvan lomakauden jälkeen. Ilmoitus ei ollut yllätys monestakaan syystä. Samalla moni asia koskien Israelin roolia Lähi-idässä selvenee.

Vaalien aientaminen johtuu sekä vaalitaktisista että strategisista syistä. Vaalitaktiikkaa on tietysti se, että useat pääministeri Netanjahun Likud-puolueen poliittiset kilpailijat ovat johtajavaihdosten ja hajoamisten vuoksi vaikeissa tilanteissa. Työväenpuolue hajosi kahtia jo yli vuosi sitten, mutta puolueen uusi johtaja,  Shelly Yacimovich, ei ole onnistunut kääntämään kannatusta nousuun juuri ollenkaan oppositioasemasta huolimatta. Työväenpuolueesta irtautunut puolustusministeri Barak uusine Itsenäisyyspuolueineen on tietysti ongelmissa nopeasti tulevien vaalien kanssa kuten mikä tahansa uusi puolueorganisaatio. Vastikään agressiivisen johtajavaihdoksen kokenut keskustalainen Kadima-puolue on menettänyt kannatustaan mielipidekyselyissä, ja riidat puolueen sisällä näyttävät vain kiihtyvän, kun Netanjahu on siirtänyt puoluettaan oikealta kohti keskustaa.

Vastikään tehdyt mielipidekyselyt kertovat Netanjahun henkilökohtaisen suosion olevan ylivertainen. Hänen kannatuksensa myös seuraavan hallituksen pääministeriksi on suurempi kuin kolmen seuraavaksi suosituimman pääministeriehdokkaan yhteensä. Lisäksi kyselyt ennustavat Likud-puolueen kasvattavan kansanedustajapaikkojaan riittävästi noustakseen selvästi ohi vuoden 2009 vaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousseen Kadiman. Kun Likudin nykyisillä hallitusliittolaisilla, pienillä juutalaisuskonnollisilla puolueilla ja ulkoministeri Liebermanin Israel on kotimme -puolueella, näyttäisi olevan vakaa kannatuspohja, Netanjahu saattoi laskea kykenevänsä muodostamaan uuden enemmistöhallituksen lähes nykyiseltä pohjalta tai sitten Likudin johtoaseman tunnustavien keskiryhmien (Kadima+Itsenäisyys) kanssa.

Strategisella tasolla Israelin politiikkaan vaikuttavat monet asiat, jotka myös puoltavat vaalien aikaistamista. Yhdysvalloissa pidetään presidentinvaalit marraskuussa. Tämä asia on jo osin halvaannuttanut Obaman hallinnon, mistä syystä Yhdysvalloista ei liene tulossa merkittäviä avauksia Lähi-idän suhteen. Myös Iranin ydinasehankkeiden osalta seuraavat kuukaudet lienevät uusien neuvottelujen ja hiljaiselon aikaa. Arabimaiden sisäiset valtataistelut ja yleinen kuohunta jatkuu vielä ainakin loppuvuoden, mikä on hiljentänyt myös siltä suunnalta Israeliin kohdistunutta painetta. Näin on siitä huolimatta, että kaikissa  vallankumouksen kokeneissa arabimaissa valtaan nousevat arabidiktaattoreita vihamielisemmin Israeliin suhtautuvat tahot.

Länsirannan ja Gazan palestiinalaiset näyttävät olevan sovintopropagandastaan huolimatta yhä enemmän hajallaan. Paitsi että Fatah ja Hamas eivät kykene sopimaan riitojaan, on molempien blokkien sisällä käynnissä valtataistelu. Molemmat ryhmät ovat lisäksi menettäneet jossain määrin sekä koti- että ulkomaisia tukijoita uusille radikaalimmille kilpailijoille. Palestiinalaisista ei siis ole uskottavaksi neuvotteluosapuoleksi ainakaan ennen Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksia.

Ei siis ole ihme, että Netanjahun Likud haluaa pitää vaalit niin pian kuin mahdollista. Jos puolueen sisällä tehdyt vaalitaktiset laskelmat pitävät, Netanjahu on Israelin pääministeri vielä vuonna 2016. Tämä tarkoittaa mm. Yhdysvalloille ja Euroopalle sitä, että Israelin painostaminen yksipuolisiin myönnytyksiin tulee olemaan yhtä hankalaa kuin viimeisen kolmen vuoden aikana. Ja arabeille ml. palestiinalaiset se tarkoittaa neljän vuoden lisäodottelua Israelin ja arabien konfliktin ratkaisuun, ellei jälkimmäisten asenteessa Israelin olemassaoloon tapahdu sellaista oleellista muutosta, johon Netanjahu uskoisi.

Oikeastaan ainoa jännittävä asia asia koskien Israelin tulevia vaaleja on se, miten Iran tai palestiinalaiset reagoivat tilanteeseen kesän mittaan. Molemmilla on tietysti mahdollisuutensa vaikuttaa Israelin poliittiseen ilmapiiriin mm. levottomuuksia lietsomalla, mutta vaikutusyritykset niillä toimilla taitaisivat vain vahvistaa Netanjahun asemia. Toinen jännityksen aihe ainakin Israelin politiikkaa seuraavilla lienee se, katoaako maan entinen pääministeri ja pitkäaikainen puolustusministeri Ehud Barak politiikan näyttämöltä huonon vaalimenestyksen seurauksena.

Lopuksi pieni varoitus lukijoille: Lähi-idässä lähes kaikki on mahdollista. Osin tämä koskee myös Israelin kaltaista vakiintunutta demokratiaa ja oikeusvaltiota. Ennalta arvaamattomat yllätykset siis ovat sielläkin mahdollisia, vaikka asiat nyt vaikuttavat selkeiltä ennusteiden tekoon.

Päivitys 8.5.2012 klo 10:00: Tuo edellä ollut varoitus oli paikallaan, sillä nyt aikaistetut vaalit onkin peruttu. Netanjahu on tehnyt sopimuksen Kadima-puolueen uuden johtajan, Shaul Mofazin, kanssa. Sopimuksen mukaan suurimpana oppositiopuolueena toiminut Kadima liittyy hallituskoalitioon, mikä vahvistaa paljon hallituksen niukaksi käynyttä enemmistöasemaa Knessetissä. Kirjoitran tämän tilannekehityksen taustoista lisää uudessa jutussa lähipäivinä.