Taistelu Alepposta alkaa

Mielenosoitus Aleppossa toukokuussa.
Kuva: Reuters

Syyrian turvallisuuskoneistojen ryhtiliike johti siihen, että kapinalliset joutuivat vetäytymään Damaskoksesta, vaikka pieniä kapinallisosastoja kaupungissa edelleen toimii. Syyrian asevoimat ovat siis edelleen ylivoimaisia kevyesti aseistautuneisiin ja huonosti johdettuihin kapinallisiin verrattuna. Merkittävää oli tietysti sekin, että kapinalliset eivät saaneet suurta tukea hetkeksi haltuunsa ottamilla Damaskoksen kaupunkialueilla. Tämä osoittaa, että Assadin hallinnolla on edelleen kannattajia tai kapinallisilla vastustajia. Damaskos ei ole siis sama kuin Hama tai Homs.

Tulevina päivinä tulette lukemaan isoista taisteluista Aleppossa, jossa kapinalliset ovat suhteellisesti vahvemmassa asemassa. Kaupungin sisällä on erityisesti alemman keskiluokan keskuudessa enemmän kapinan kannattajia verrattuna Damaskokseen. Ja kapinallisten huoltolinjat ovat oleellisesti paremmat Aleppossa verrattuna Damaskokseen.

Syyrian armeija on aloittamassa huomenna ison operaation Aleppoon tunkeutuneiden kapinallisten häätämiseksi. Tuo operaatio on ratkaiseva Syyrian hallituksen kannalta, sillä se ei voi jättää maan merkittävintä kaupan keskusta kapinallisten haltuun. Kapinallisillekin se on tärkeä, sillä Aleppo vastaisi Benghazia Libyassa. Mutta kapina ei häviä, vaikka Aleppoon tunkeutuneet taistelijat sieltä häädettäisiinkin. Kannattaa muistaa, että Aleppo ei ole ollut kapinan tukialueena missään vaiheessa.

Mutta Syyrian turvallisuusjoukot saattavat tehdä Aleppon takaisinvaltaamisessa viimeisen ison virheensä. Jos Aleppon taisteluiden uhriluku ja pakolaisvirrat nousevat sietämättömiksi, Turkki ja muutama länsimaakin saavat asiasta riittävän syyn aktiivisiin toimiin. Mitä nämä toimet saattaisivat olla, on operatiivisen suunnittelun alla useammassakin pääesikunnassa. Veikkaisin lentokieltoaluetta Aleppon tuntumaan ja vaatimusta vetää tykistö kauemmaksi Turkin rajasta.

Syyrian joukot varmaankin saavat Aleppon takaisin haltuunsa. Mutta saavatko ne takaisin Assadia kannattavan Aleppon, on se iso kysymys. Jos tähän kysymykseen tulee negatiivinen vastaus, on suuri mahdollisuus, että kapinallisten seuraava yritys Aleppon valtaamiseksi onnistuu Nato-maiden takaaman sateenvarjon alla.

Aleppon valtaus voi olla nykyiselle hallitukselle Pyrrhoksen voitto?

Laajemmin Syyrian sisällissodasta voit lukea täältä.

Assadin kemiallisten aseiden kortti

Syyrialla on kymmeniä kemiallisten aseiden varastoja.
Kuvassa osa niiden sijoituspaikoista.

Edellisessä Syyria-aiheisessa blogikirjoituksessani 20.7. totesin kulissien takaisten neuvottelujen alkaneen Assadin poistamiseksi vallasta. Eilen ja tänään nuo neuvottelut olivat muutamilta osiltaan näkyvillä.

Syyrian ulkoministeriön tiedottaja vahvisti ensimmäistä kertaa julkisesti, että Syyrialla on joukkotuhoaseita. Sillä on tiedetty olevan massiivinen kemiallisten aseiden arsenaali, ja lisäksi on tiedetty Syyrian hankkineen tuotantotekniikan biologisten aseiden valmistamiseksi. Tiedottaja korosti samalla, että nämä asejärjestelmät ovat hallinnon kontrollissa, eikä niitä aiota käyttää nykyisessä konfliktissa, ellei siihen liity ulkopuolista sotilaallista interventiota.

Useampikin tiedustelutaho ainakin Yhdysvalloissa, Israelissa ja Venäjällä on pyrkinyt seuraamaan lähes reaaliaikaisesti, mitä Syyrian kemiallisten aseiden varastojen liepeillä tapahtuu. Näillä tahoilla on jokseenkin selvä kuva asiasta, vaikka niiden tiedoista puuttuisi runsaastikin yksityiskohtia. Ja jotain Syyrian kemiallisten aseiden varastoissa on tapahtunut, sillä vielä samana päivänä ulkoministeriön tiedottajan ulostulon jälkeen asiaan reagoivat Israelin presidentti Peres ja Yhdysvaltain presidentti Obama.

Molempien viestit olivat yksinkertaisia ja selkeitä. Peres totesi kemiallisten aseiden käytön olevan kansainvälisen lainsäädännön mukaan kiellettyä. Retoriseen kysymykseensä, mitä tehdä jonkun rikkoessa tältä osin lakia, Peres vastasi itse: "Sinä taistelet heitä vastaan ja pysäytät heidät." Presidentti Obama osoitti sanansa suoraan presidentti Assadille todeten tätä pidettävän vastuullisena "traagisesta virheestä", mikäli Syyrian armeija ryhtyy käyttämään kemiallisia aseitaan.

Miten yllä kertomani liittyy neuvotteluihin vallanvaihdosta? Minä uskon asian olevan seuraavasti: Assad lähipiireineen ja ehkä Venäjän neuvomana halusi tuoda neuvottelupöytään joukkotuhoaseet, joiden leviäminen vastuuttomiin käsiin Syyrian hallinnon kaatumista mahdollisesti seuraavassa kaaoksessa on hyvin mahdollista. Assadilla on siis käsityksensä mukaisesti kädessään kemiallinen jokerikortti, jonka käytön uhkalla hän voi ainakin pelata aikaa. Samalla hän yritti muistuttaa muita pelaajia siitä, että vain hän lähipiireineen ja armeijoineen voi asettaa tuon kortin siististi pöytään. Peresin vastaus tuohon korttiin oli käytännössä ennakkoilmoitus sodasta, jossa joukkotuhoaseiden tuhoamisen lisäksi Assadin sydän pysähtyy. Obaman peitellympi ilmaisu Assadin vastuusta tarkoitti samaa asiaa.


Tänään myös kapinallisia edustavat Syyrian Kansallisneuvosto (SNC) ja Vapaan Syyrian Armeija (FSA) vastasivat joukkotuhoasekorttiin. FSA kertoi havainneensa Syyrian armeijan siirtäneen kemiallisia aseita vakinaisista varastoista lentotukikohtiin. Tieto on tietysti aika huolestuttava, sillä Syyrian tiedetään valmistelleen kemiallisten aseiden levittämistä mm. rynnäkköhävittäjillä. SNC puolestaan ilmoitti olevansa valmis sopimaan väliaikaisesta siirtymäajan hallinnosta, jonka johdossa voi olla nykyiseen hallitukseen kuuluva henkilö, jolle Assad luovuttaa kaikki valtaoikeutensa.


FSA:n ilmoitus kemiallisten aseiden siirtämisestä voi olla totta. Ja FSA:lla on syytä olla huolissaan kemiallisten aseiden käytöstä. Syyrian nykyisellä hallinnolla voisi olla joissain tilanteissa sekä kykyä että halua niitä käyttää myös kapinallisia vastaan, vaikka ulkoministeriön tiedottaja nimenomaan tämän kiisti. Ilmoituksellaan FSA varmaan myös kuvitteli lisäävänsä kansainvälistä painetta Syyrian armeijaa kohtaan. Mutta kannattaa tietysti muistaa, että kemiallisten aseiden siirroille voi olla aivan muitakin rationaalisia syitä kuin niiden lähiaikoina tapahtuva käyttö. Syyrian armeijalla on useita kymmeniä varastoja, joissa se on säilyttänyt näitä aseita ja niiden kemikaaleja. Ehkä osan noista varastoista epäillään tulleen turvattomiksi?


SNC puolestaan ilmoitti olevansa valmis sopimaan väliaikaisesta siirtymäajan hallinnosta, jonka johdossa voi Jemenin taannoisen vallanvaihdon mallin mukaisesti olla nykyiseen hallitukseen kuuluva henkilö, jolle Assad luovuttaa kaikki valtaoikeutensa. SNC näkee kemialliset aseet ja monet muutkin kaoottiseen vallanvaihtoon sisältyvät asiat niin kompleksisina, että kaaos kannattaisi välttää. SNC:n näkökulmasta vastarintataistelijoiden sotilaallinen menestys viimeisen viikon aikana on jo heikentänyt Assadin hallintoa riittävästi. Lisäksi edelleen hajanainen SNC alkaa huolestua yhä enemmän yhteen hitsautuvan FSA:n aseman vahvistumisesta, jonka kanssa se epäilemättä vielä joutuu kilpailemaan poliittisesta vallasta.


Assadin kemiallisten aseiden kortti ei täysin toiminut, mutta ei se aivan tyhjäksikään jäänyt. Episodi osoitti, että Assadille vielä tarjotaan mahdollisuutta selvitä hengissä Syyriasta ja hänen tukijoilleen mahdollisuutta välttää täysi kaaos ja ehkä usean vuoden pituinen sisällissota. Mutta Assad kyllä nyt myös tietää varmuudella, että  kemiallisten aseiden käyttämättömyydellä on ratkaiseva vaikutus hänen mahdollisuuksiinsa säilyä hengissä.


Toivottavasti Syyrian sisällissodan jälkihoidon yhteydessä kemialliset aseet tuhotaan. Tämän varmistaminen on syytä nostaa jo nyt keskeiseksi asiaksi neuvotteluissa SNC:n ja FSA:n kanssa.

Assadin kohtalosta neuvotellaan

Syyrian kapinallisia Idlibissä

Taistelut ovat jatkuneet sekä Damaskoksessa että muuallakin Syyriassa. Tämän päivän tiedot noista tapahtumista eivät ole muuttaneet yleiskuvaa tilanteesta. Syyrian asevoimat on edelleen ylivoimaisesti varustettu ja aseistettu verrattuna kapinallisiin, ja se onkin saanut pieniä voittoja mm. Damaskoksen keski- ja eteläosiin tunkeutuneista kapinallisista. Mutta samanaikaisesti kapinalliset ovat kyenneet jatkamaan toimintaansa niin Damaskoksessa kuin muuallakin ja siten levittämään kapinan yhä uusille alueille. Syyrian hallituksen kannalta huolestuttavin uutinen ehkä tänään oli  yhteenottojen leviäminen maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Pohjois-Syyriassa sijaitsevaan Aleppoon. Kun taisteluja käydään samanaikaisesti kymmenissä paikoissa, on vaarana voimien hajoaminen, jolloin ratkaiseviin iskuihin ei enää ole kykyä.

Tämä voimien hajoaminen on nimenomaan Assadin hallinnon ongelma. Se on menettänyt tänäänkin joukkoja runsaasti loikkauksina sekä tietysti myös kaatuneina ja haavoittuneina. Tähän mennessä loikanneiden kenraalien määrä kasvoi tänään ainakin 24:än, mikä on jo yli 10% aktiivipalveluksessa olevasta kenraalikunnasta. Vapaan Syyrian Armeijakin (FSA) kärsii menetyksiä taisteluissa - paljon enemmän Assadin joukkoihin verrattuna - mutta loikkausten ja muun rekrytoinnin ansiosta sen vahvuus on menetyksistä huolimatta tasaisessa kasvussa. Sen taistelukyky on myös kehittymässä, kun ulkopuolinen aseapu ja muutamista vallatuista varuskunnista haltuun saadut tehokkaammat aseet leviävät käyttöön.

Olen aiemmissa Syyria-kirjoituksissani yrittänyt painottaa sitä, että syyrialaisten käsitys sodan voittajasta lopulta ratkaisee sen tuloksen. Tämä käsitys siirtää ihmisten tuen ennakoidun voittajan puolelle ja syö häviäjän uskottavuuden sekä kannatuspohjan. Tästä käsitysten selkeytymisestä on jo selviä viitteitä. Ensinnäkin Assadia tukevien alaviittien ja muidenkin vähemmistöryhmien usko presidentin hallinnon kykyyn on horjumassa pahasti. Lähes puolet muutaman viime päivän aikana Damaskoksen taisteluja paenneista yli 30 000 ihmisestä on ollut pääkaupungin alaviittivähemmistöä, jotka poistuvat alueelta turvallisinta reittiä Libanonin kautta Luoteis-Syyriaan, joka on alaviittien perinteinen kotiseutu. Tuolla aluella asuva alaviittienemmistö on muodostamassa militiayksiköitä kyetäkseen suojautumaan kapinallisilta, kun usko armeijan kykyyn on hiipumassa. Armeijasta loikanneidenkin joukossa on nähty yhä enemmän alaviitteja.

Damaskoksesta ja Alepposta on kuulunut viestejä, että myös Assadia viime aikoihin asti tukenut suurkaupunkien sunnimuslimien keskiluokka on aidosti iloinnut hallinnon joukkojen poistuttua alueelta. Maan pohjoisosissa asuvat kurdit, jotka ovat tähän asti koettaneet pysyä erossa taisteluista, ovat viime päivinä järjestäneet yhä enemmän Assadin hallintoa vastustavia mielenosoituksia. Paljon kertoo sekin, että kymmenettuhannet Irakin levottomuuksia Syyriaan paenneet ovat palanneet Irakiin.

Myös Assadin hallinnon harvat ulkomaiset tukijat ovat valmistautumassa väistämättömään. Venäjän ulkoasiainhallinto on alkanut etsiä Assadille ja hänen lähipiirilleen uutta kotipaikkaa Syyrian ulkopuolelta. Ja Venäjän asevoimat ovat aloittaneet valmistelut Syyriassa olevien joukkojensa (tuhansia miehiä lähinnä huoltamassa Syyrian armeijan aseistusta) evakuoimiseksi. Venäjä, jolla on Syyria-suhteessaan vuosikymmenien panokset pelissä, ei halua hallitsematonta vallanvaihtoa. Venäjä koettaa vielä jotenkin lieventää tappioitaan Syyriassa.

Hallitsematonta vallanvaihtoa eivät halua myöskään länsimaat, Turkki ja arabimaat, jotka tietävät maksavansa ainakin osan potentiaalisesti pitkäaikaisen kaaoksen hinnasta. Siksi neuvottelut vallanvaihdosta ja sodan jälkeisestä vaikutusvallasta Syyriassa ovat jo alkaneet kulissien takana. Jos nuo neuvottelut johtavat tulokseen, saatamme kuulla Assadien lähdöstä piankin. Kun näyttää siltä, että Venäjäkään ei halua Assadien syntejä rasitteekseen, on turvapaikan ennustaminen hankalaa. Ehkä Assad olisi yksinkertaisinta siirtää samantien tuonpuoleiseen?

Israel on erittäin huolestunut Syyrian laajan ohjusarsenaalin ja kemiallisten aseiden varaston suhteen. Syyria on nuo aseet hankkinut ensisijaisesti juuri Israelia varten. Jos nuo aseet näyttävät joutuvan sellaisten ulkopuolisten tahojen haltuun, joita ei Israelissa pidetä vastuullisina, on mahdollisuus siihen, että toistaiseksi Syyrian sisällissotaan puuttumaton Israelkin vielä reagoi. Tätä ei haluaisi kukaan arabimaailmassa, Euroopassa, Amerikoissa, Venäjällä eikä Kiinassakaan. Israel siis voi vauhdittaa neuvotteluja.

Assadia vahvasti sekä sotilaallisesti että taloudellisesti tukenut Iran on ollut kovin hiljainen. Sen pelikortit ovat käymässä kovin heikoiksi, koska voittajat näyttävät tulevan sen vihollisleiristä. Iranilla ei oikeastaan ole enää paljoa hävittävää Syyriassa, sillä se on jo tosiasiassa menettänyt lähes kaiken. Ainoa, mitä se vielä voi tehdä, on yrittää korottaa Syyrian voiton hintaa. Se tehdään lietsomalla kaaosta sodan loppuun asti. Burgasin pommisku taisi olla esimerkki siitä, että kaaosta voi yrittää lietsoa myös Syyrian ulkopuolella.

Ensi viikolla lisää päivityksiä Syyrian sisällissodasta ja yksi bloggaus sodan lopputuloksen strategisista vaikutuksista Lähi-itään ja laajemminkin. Niistähän noissa neuvotteluissa on kyse.

Päivitys Syyrian sisällissotaan 19.7.2012

Syyrian sisällissodan ratkaisu lähestyy. Mutta sodan loppu ei vielä ole lähellä. Assadin dynastia sen tulee häviämään, mutta voittajasta ei vielä ole tietoa. Joku tai kenties useampikin Assadin hallinnon vastustajista nousee voittajan paikalle. Mutta koska lopullinen ratkaisu tapahtuu, on edelleen arvailujen varassa. Minun veikkaukseni on se, että todennäköisesti aika pian, mutta luepa eteenpäin.

Syyrian hallinnon joukot ovat tiivistäneet torjuntatoimiaan, mutta ne eivät ole kyenneet kukistamaan jo viidettä päivää käynnissä ollutta "Vapaan Syyrian Armeijan" (FSA) kampanjaa. Jälkimäisen kaupunkisissit eivät toisaalta ole kyenneet valtaamaan uusia alueita Damaskoksessa. Mutta oleellista tässä tilanteessa on se, että hallitus ei ole edistynyt edes pääkaupungissa. Epäilevät hallituksen tukijat siirtyvät tässä tilanteessa kapinallisten puolelle, tai pysyttelevät ainakin puolueettomina. Miten vain, asia hyödyttää enemmän kapinallisia.

Raja-alueilta raportoidaan FSA:n ottaneen haltuunsa lähes kaikki rajanylityspaikat Turkin ja Irakin suunnalla. Assadin hallinnolle tämäkin on iso takaisku, sillä jokseenkin kaikille rajantakaista toimintaa harrastavalle syyrialaisille (joita on paljon), asia merkitsee paljon. Jos hallitus ei nopeasti saa näitä rajanylityspaikkoja takaisin, rajaseudut siirtyvät pysyvästi kapinallisten puolelle. Muista arabialaisen hevoskilpailun laki. Samalla on muistettava, että Syyrian hallintoa vastaan ei taistele pelkästään FSA. Aseellinen vastarinta koostuu useista ryhmistä, jotka poliittisen opposition lailla voivat olla hyvin vihamielisiä toisilleen.

Syyrian vallankumous ratkaistaan lopulta Damaskoksen ja Aleppon väestöjen keskuudessa, Kummankaan pääosa ei ole vielä lähtenyt liikehtimään. Tämä ilmiö yhdistää kaikkia arabimaiden vallankumouksia. Reippaat mutta aktiiviset vähemmistöt ovat saaneet vallanvaihdon toteutetuksi.

Assadin hallinto luottaa toistaiseksi siihen, että väestön enemmistö ei ole liikkeellä. Mutta sen ongelmana on, että väestön enemmistö ei ole sen takanakaan. Olemme jälleen arabialaisen hevoskilpailun tilanteessa, jossa odotetaan voittajaa, jonka taakse kaikki lopulta ilmoittautuvat. Jos Assadin hallinto ei saa nopesti takaisin hallintaansa erityisesti Damaskoksen esikaupunkialueita, se menettää kasvonsa, ja silloin se menettää (lähes olemattoman) tukensa niin Damasissa kuin Aleppossa.


Vaikka Syyrian armeija on loikkauksista huolimatta vielä pääosin toimintakykyinen, ja sen aseistus on ylivoimainen verrattuna kapinallisiin, se ei tule pärjäämään riittävän hyvin. Armeija on koulutettu ja varustettu Israelin, Turkin tai Irakin hyökkäystä varten. Sitä ei ole koulutettu runsaasti erikoisjoukkoja ja muutenkin kaupunkitaisteluun tarkoitettuja taisteluja varten, joissa vastustaja on oma kansa. Helikoptereista ja tykistöstä tai muustakaan ylivoimaisesta aseistuksesta ei ole tällaisessa taistelutoiminnassa ratkaisevaa apua, ellei  niiden käyttöä ole harjoitettu perusteellisesti kaupunkitaistelua tekevien jalkaväkijoukkojen kanssa. Näin ei ole ollut, ja siksi jokseenkin saman sotilaskoulutuksen saaneet vastarintataistelijat pärjäävät ns. ylivoimaisen vihollisensa kanssa ainakin alueilla, joissa siviiliväestö heitä suojelee. Ja niitä alueita on yhä enemän.


Seuraavatkaan asiat eivät näytä hyvältä Assadin ja Baath-puolueen kannalta edellä mainittujen seikkojen lisäksi:

1. Loikkaukset armeijasta lisääntyvät siitä huolimatta, että asia on tehty vaikeaksi. Nimenomaan loikkaukset heikentävät armeijaa eniten.
2. Huhut venäläisten (tuhansia sotilaita perheenjäsenineen) ja muiden ulkomaalaisten evakuoinnista heikentävät hallituksen tukijoiden moraalia paljon.
3. Syyrian suurimpien kaupunkien köyhimmillä alueilla elävät palestiinalaiset näyttävät valinneen puolensa. He ovat Syyrian imuslimiveljeskunnan puolella ja siis Assadia vastaan.
4. Kapinallisten toiminta ei ole osoittanut heikentymistä missään suunnassa.

Huomenna yritän kirjoittaa enemmän Syyrian sisällissodan kansainvälisistä vaikutuksista.

Dramaattinen käänne Syyrian sisällissodassa

Isku tapahtui Damaskoksen parhaiten suojatulla alueella.

Syyrian hallinnon sodanjohto koki tänään katastrofaalisen iskun, jossa kuoli ainakin neljä keskeistä henkilöä - puolustusministeri, apulaispuolustusministeri ja Assadin lanko, sisäministeri ja apulaisvarapresidentti. Kuolleiden lisäksi useat haavoittuivat, eivätkä he kykene haavojensa ja järkytyksen vuoksi lähiviikkoina toimintaan. Käytännössä Assaidin hallinto siis menetti yhdessä iskussa lähes koko ylimmän sodanjohtonsa. Vaikka uusi puolustusministeri on jo nimitetty, isku lamauttaa johdon minimissäänkin useiksi päiviksi.


Mikä taho tuossa iskussa onnistui, on edelleen arvailujen varassa. Mutta sillä ei ole lyhyellä tähtäimellä merkitystä. Oleellista on se, tietävätkö Assadin turvallisuusjohto, mitä tapahtui, ja kuka oli iskun takana. Jos he eivät tiedä, epävarmuus hallinnon piirissä kasvaa valtavasti, sillä silloin tehokkaita vastatoimenpiteitä ei voi suunnata oikeaan kohteeseen. Joka tapauksessa teon tekijöillä oli apuja Assadin turvallisuuspalvelujen sisäpiiristä. Ovatko myyrät edelleen siellä toimintakykyisinä, on keskeinen kysymys.

Tapahtumana se oli sodan merkittävin ja on luokiteltavana onnistuneeseen strategiseen iskuun. Se nostaa tietysti valtavasti hallinnon vastustajien moraalia. Tämä näkyy jo nyt levottomuuksien  ja hallinnon vastaisen toiminnan leviämisenä siviilien keskuuteen kaikkialla sunnienemmistöisillä alueilla ja räjähdysmäisesti kasvavina loikkauksina armeijasta kapinallisten puolelle. Tänään on raportoitu jo useista sadoista loikkauksista presidentti Assadille ainakin osin lojaaleina pidetyissä joukoissa.


Kaikkein huolestuttavinta Assadin hallinnon kannalta on se, että kapinallistaistelijat ovat kyenneet jatkamaan taisteluaan Damaskoksen esikaupungeissa ja osin keskustassakin jo neljättä päivää. Se osoittaa, että kapinallisten toiminta on ollut paljon odotettua vahvempaa. Lisäksi se osoittaa, että Syyrian armeijalla ja muilla voimankäyttöön koulutetuilla joukoilla ei ole ollut keinoja lyödä kapinallisia. Kaupunkisota on tunnetusti vaikea laji, eikä sitä voiteta rynnäkköhävittäjillä, helikoptereilla ja tykistöllä, ellei ole valmis tuhoamaan kaikkea Tsernobylin tapaan. Assadin armeijalla ei ole konventionaalisilla aseillaan edes mahdollisuutta sellaiseen pääkaupunkinsa osalta. Kun sen kaupunkitaistelijat ovat ilmeisesti kovin harvalukuisia, ei kasvava vastarinta tietysti lupaa hyvää.


Nyt paljon riippuu siitä, miten hyvin kapinallisten ampumatarvikehuolto toimii. Jos kapinalliset saavat ampumatarvikkeita ja kykenevät jatkamaan taistelua, Damaskoksessa tapahtuu ns. arabialainen hevoskilpailuilmiö. Tällä tarkoitetaan sitä, että lopulta kaikki siirtyvät juoksukilpailun voittavan hevosen puolelle. Tällöin Assadin hallinnolta katoaa lähes kaikki tuki, ja se romahtaa hyvin nopeasti. Kannattaa verrata tilannetta aikaisempiin arabialaisiin konflikteihin, jotka ovat jokseenkin kaikki päättyneet nopeisiin romahduksiin, kun voittava hevonen löytyi. Näin kävi mm. Saddamille, Gaddafille ja aiemmin Israelia vastaan sotineille arabiarmeijoille.

Syyrian sisällissota siis saattaa olla ohi nopeammin kuin kukaan uskoi. Assadin hallinto voi romahtaa jopa muutamassa päivässä, ellei se kykene nopeasti lyömään vastarintaa pääkaupungissa.

Assadin hallinnon yllättävä romahdus olisi kaikkein nöyryyttävintä tietysti sitä eniten tukeneille tahoille. Iran ja Venäjä ovat suurimpien menettäjien joukossa. Molempien maiden uskottavuus kärsisi kovan kolauksen itse Syyrian lisäksi kaikkialla arabimaailmassa ja kenties laajemminkin.

Mutta kyllä viime päivien tapahtumat ovat epäilemättä yllättäneet muutkin tahot. YK:n turvallisuusneuvoston piti kokoontua keskustelemaan Syyriasta aivan kuin sota jatkuisi vielä kuukausia tai jopa vuosia. Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet - ainakaan Venäjä ja Kiina - eivät siis tienneet tulevista käänteistä. Israelin sotilastiedustelun johtaja, joka on yleensä parhaiten Syyrian tilanteesta informoitu henkilö jopa ennen Assadia, kertoi eilen arvionaan maansa parlamentin ulko- ja turvallisuusasioiden valiokunnalle, että Assadin hallinto kestää vastarintaa kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Harhautusta, sanoisi salaliittoteoreetikko, mutta minä epäilen kaikkien olleen tietämättömiä tapahtumista.

Assadin hallinto siis voi minun ajantasaisen käsitykseni mukaan kaatua jopa muutamassa päivässä. Mutta Syyrian sisällissota ei lopu samantien. Valitettavasti voittajat arabimaissa lähes aina päättävät kostaa häviäjille ennen väkivaltaisuuksien loppumista. Syyrian alaviiteilla ja myös muilla Assadia tukeneilla vähemmistöillä voi olla edessään kovat ajat. Ja Syyrian hajanainen oppositiokin todennäköisesti selvittää keskinäiset huonot välinsä ainakin osin aseellisesti ennen tilanteen rauhoittumista. Sota siis ei lopu Assadin hallinnon kaatumiseen. Eikä Assadin hallinnonkaan viimeisiä temppuja ole vielä nähty. Mahdollisuudet sodan rajuun raaistumisen ovat vielä olemassa.

Mutta seurataan tilannetta. Uusi yritys huomenna Syyria-analyysissä.

EU:n puheenjohtajamaan kokema vääryys kyproslaisittain

Vassos Shiarly koki maansa kohtelun epäoikeudenukaiseksi

Kyproksen Tasavalta on EU:n puheenjohtajamaa heinäkuun alusta vuoden 2012 loppuun. Maa tulee lähiaikoina saamaan lisää julkisuutta, sillä täysin varmasti se esittää lähiaikoina virallisen rahoituspyynnön EU:lle Irlannin, Kreikan, Portugalin ja Espanjan tapaan.


Kyproksen rahoitusongelmat liittyvät maan ylisuureen pankkisektoriin, joka oli ostanut huolettomasti Kreikan valtion velkakirjoja. Kun Kreikan veloista edellisen rahoituspaketin yhteydessä viime maaliskuussa leikattiin yksityisten pankkien saamisia 100 miljardin arvosta, kärsivät Kyproksen pankit yli 4,2 miljardin euron tappiot. Tämä on tietysti aika paljon, kun se suhteutetaan Kyproksen vajaan 18 miljardin euron bruttokansantuotteeseen. Ylisuureksi kasvaneen pankkisektorin valvonta petti pahasti Kyproksellakin.


Kypros siis ei tosiasiassa millään kykene itse pääomittamaan pankkejaan sellaiseen kuntoon, että muu maailma uskaltaisi sinne rahaa lainata. Kyproksen arvioidaan tarvitsevan noin 10 miljardin euron suuruisen rahoituspaketin.


EU-puheenjohtajamaan johdon mielestä Kyprosta on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti juuri tuon Kreikka-paketin yhteydessä, mikä on tämän tulkinnan mukaan maan pankkisektorin ongelmien syy.  Kyproksen valtiovarainministerin, Vassos Shiarlyn, mielestä reilumpi tapa olisi ollut leikata pankkien saamisia maiden osuuksien mukaisessa suhteessa euroalueen taloudesta. Kun Kypros edustaa tässä 0,2 prosentin osuutta, olisi sen tappioiksi jäänyt vain 200 miljoonaa euroa. Siis "reilummassa" lainojen leikkauksessa Kyproksen pankkien tappiot olisivat pienentyneet alle kymmenesosaan ja noin neljällä miljardilla. Arvaatko, kenen pitäisi Shiarlyn "reilummassa" järjestelyssä ottaa omaksi tappiokseen tuo summa?


Shiarly lupasi nostaa tämän "epäoikeudenmukaisuuden" esiin EU:n ja IMF:n kanssa alkavissa rahoitusneuvotteluissa. Suomen osuus tästä tulevasta Kypros-paketista tullee olemaan noin 180 miljoonaa euroa. Toivottavasti sille haetaan mahdollisimman varmat vakuudet, sillä niin oudolta kyproslainen käsitys pankkivalvonnasta ja reilusta velkajärjestelystä kuulostaa. Ja toivottavasti Urpilainen esikuntineen on tarkkana, ettei kyproslainen reiluus tartu Kyproksen puheenjohtajakautena EU-asioihin yhtään nykyistä laajemmin.

Syyrian ja Turkin kasvavasta jännityksestä

Aivan aluksi pahoittelut lukijoille siitä, että tämä blogi on ollut kovin hiljainen viime aikoina. Siihen on useampikin syy. Yksi niistä on kesän tulo, joka on saattanut Mäkisen blogin kirjoittajat ja avustajat kovin kiireisiksi puutarhoissa, mökeillä jne. Mutta katsotaanpa, saataisiinko tästä eteenpäin palautetuksi edes osittain vanha kirjoitustahti.

Syyrian sisällissota jatkuu, eikä mikään seikka viittaa sen nopeaan loppumiseen tai edes hiipumiseen. Itse asiassa sota on kiihtymässä ainakin arvioitujen tappiolukujen osalta. Viime viikolla laskin kapinallisten ja siviilien tappioiksi kuolleina keskimäärin 120 henkeä per päivä. Kun tähän lisätään Syyrian hallituksen vastaavat tappiot, päästään ehkä 150 kuolleeseen päivässä. Luvut ovat siis kaksinkertaistuneet muutamassa kuukaudessa. Tällä vauhdilla sisällissodassa väkivaltaisesti kuolleiden määrä saavuttaa 20000 hengen rajan jo ennen kesän loppua.

Kofi Annan on yrittänyt pelastaa keväistä rauhansuunnitelmaansa huonolla menestyksellä. Annanin YK-mandaatin alla toimivat tulitaukotarkkailijat on jouduttu vetämään hotellimajoituksiin kahdestakin syystä. Ensinnäkin tarkkailijoihin kohdistui niin vakavia turvallisuusuhkia, että oli vain ajan kysymys, kun olisimme joutuneet laskemaan myös partioivien tarkkailijoiden ruumiita. Valitettavasti uhka tarkkailijoita vastaan kohdistui yhtä lailla Syyrian hallituksen joukoista kuin sen vastustajien ryhmistä. Toiseksi tarkkailijoiden toiminnalla ei ollut juurikaan taisteluja hillitsevää vaikutusta.

Muutama päivä sitten Annan sai koottua Geneveen kokouksen, jossa hänen suunnitelmansa hienosäätöä käsiteltiin. Mikään osapuoli tai niiden takana olevat valtiot eivät näytä aiempaa enemmän halukkailta kompromisseihin. Itse asiassa päinvastoin. Syyrian presidentti julisti maansa sotatilaan juuri Geneven kokouksen alla ja vaati, että kaikki voimavarat on tästä eteenpäin suunnattava sodan voittamiseksi. Kokouksen yhteydessä kävi selväksi myös edelleen kovin hajanaisen ja keskenäänkin riitelevän opposition haluttomuus tai kyvyttömyys sopia mistään Assadin hallinnon kanssa. Suurvaltojen kannoissa näkyi jonkin verran uutta retoriikkaa, mutta uusia näkökulmia en havainnut. Jotain tietysti kertoo Venäjän huolestuneisuudesta se, että Assadin vastustajia on kutsuttu Moskovaan kuultavaksi ja opetettavaksi.

Kesäkuun suurimaksi sotatapahtumaksi mediassa nousi turkkilaisen F4-tiedustelukoneen ampuminen alas Latakian satamakaupungin edustalla. Kiistattomia tosiasioita tuossa tapahtumassa ovat ne, että turkkilainen suihkuhävittäjä loukkasi Syyrian ilmatilaa ja Syyria ampui sen alas. En lähde puutteellisten tietojen varassa arvioimaan enempää itse tapahtumaa ja kummankaan puolen oikeutuksia teoilleen. Mutta selvää on se, että tapahtuma synkisti entisestään Turkin ja Syyrian lähes olemattomia suhteita.

Turkin johto totesi yksituumaisesti, että koneen pudotus kostetaan, ellei Syyria pyydä anteeksi ja maksa kompensaatiota. Sitä Syyria ei tietenkään tee maalle, joka on jo valinnut puolensa poliittisesti sekä mm. majoittamalla sen hallintoa vastustavia vaikuttajia ja vastarintataistelijoita.

Turkki tulee varmasti kostamaan tapahtuman tavalla tai toisella. Ja sillä alkaa olla useita syitä kostaa Assadin hallinnolle. Näistä merkittävin on se, että PKK-niminen terroristijärjestö on viime kuukausien aikana saanut melko voimakkaan jalansijan Syyrian pohjoisosien kurdialueilla (Alepposta itään). Tämä kurdipohjainen järjestöhän on käynyt jo 1980-luvulta alkaen veristä ja kurdialueiden erottamiseen tähtäävää sotaansa Turkkia vastaan. Noissa taisteluissa on saanut surmansa lähes 35000 turkin kurdia ja turkkilaista. PKK sai vielä 1990-luvun lopulla voimakasta tukea Syyrian nykyisen presidentin isältä. Tuo tuki loppui Turkin uhattua Syyriaa sodalla, mikäli maa ei karkoittaisi PKK:n johtoa ja taistelijoita välittömästi. Hafez al-Assad taipui, PKK:n johtaja päätyi muutaman mutkan kautta Turkin viranomaisten käsiin, ja järjestö itse joutui organisoimaan toimintansa uudelleen Pohjois-Irakiin.

Turkki ei tule sietämään PKK:n uutta läsnäoloa Pohjois-Syyriassa senkään vertaa, kuin se on sietänyt sitä rajansa läheisyydessä Irakissa. Mutta Syyrian osalta Turkilla on toisenlaisia vaihtoehtoja kuin melko hyvin rauhoittuneessa Pohjois-Irakissa. Turkin tähän asti tukemat Syyrian sunniarabit ovat jo joutuneet kahnauksiin paitsi sisällissodassa neutraaleiksi jäämään pyrkineiden kurdien kanssa myös Syyriaan saapuneiden PKK:n kurditaistelijoiden kanssa. Jälkimmäiset uhkaavat läsnäolollaan paitsi Turkin 900 kilometriä pitkää rajaseutua myös sunnitaistelijoiden yhteyksiä ja operaatiomahdollisuuksia Aleppon ympäristössä ja Idlibin alueilla.

Niinpä ei tarvitse kovin paljoa arvata, miten Turkki kostaa. Se antaa ja päästää läpi runsaasti lisää tukea Syyrian pohjoisosissa toimiville vastarintataistelijoille. Samalla se vahvistaa Syyrian rajan läheistä puolustustaan mahdollisia lisätoimia varten. Toistaiseksi alueelle on tuotu lähinnä ilmatorjuntayksiköitä, joilla Turkki ilmoittaa, että se ei siedä Syyrian ilmatoimintaa rajansa tuntumassa. Turkin alueelle eksyvälle syyrialaiselle helikopterille tai suihkuhävittäjälle voi nykyisin ennustaa turhankin nopeaa laskeutumista.

On vaikea sanoa, onko Syyrian hallitus kutsunut PKK:n maansa kurdialueille, vai onko järjestö siirtänyt taistelijoitaan sinne kutsumatta. Mutta Turkin kannalta PKK:n ilmestyminen alueelle yhdistää Syyrian sisällissodan sen omaan pitkään kurdikonfliktiin. Jos PKK yrittää iskeä Syyriasta Turkkiin, kytkentä olisi tietysti selvä. Pidemmällä aikavälillä nimenomaan PKK:n läsnäolo tietysti kasvattaa todennäköisyyttä mm. siihen, että Turkki alkaa vakavasti harkita puskurivyöhykkeen muodostamista alueelle - siis Syyrian puolelle. Operatiiviset suunnitelmat ovat varmasti jo valmiita, mutta niiden toteuttamisen aika ei ole vielä.