perjantai 14. joulukuuta 2012

Lopun ajan viikot alkaneet Syyriassa

Bashar al-Assad
Al-Assadin hallinto Syyriassa on siirtynyt terminaalivaiheeseen. Ennen lopullista romahdusta sillä lienee aikaa muutamasta viikosta kolmeen kuukauteen. Veikkaan sen romahtavan jo tammikuussa.

Kapinallisten sotilaallinen menestys on lisääntynyt hitaasti koko syksyn ajan. Mutta viimeisen kuukauden aikana he ovat saaneet yhä merkittävämpiä voittoja, jotka todistavat hallituksen joukkojen joutuneen kestämättömään tilanteeseen. Kapinalliset ovat siis kyenneet parantamaan joukkojensa keskinäistä koordinaatiota. Noiden joukkojen aseistus ja taistelukyky muiltakin osin on syksyn mittaan parantunut.

Hallituksen joukoista näkyy jo taisteluväsymys. Sen joukot ovat myös huvenneet tappioihin ja karkuruuteen. Kun Syyrian armeija vielä pari kuukautta sitten kykeni isohkoihin hyökkäyksellisiin operaatioihin puhdistaakseen laajoja kaupunginosia kapinallisista, se nyt näyttää keskittyvän enää kaikkein tärkeimpien kohteiden suojaamiseen. Epätoivoisia merkkejä ovat myös rypäleaseisiin ja Scud-ohjuksiin turvautuminen
sekä kemiallisten aseiden käyttöönoton valmistelu.

Syyrian armeija kykenee vielä puolustamaan Damaskoksen keskusta-alueita ja isoa osaa rannikkoseudusta. Mutta kun se muualla joutuu vetäytymään, pystyvät kapinalliset melko pian keskittämään niin ison määrän joukkoja ratkaiseviin iskuihin, jotka lopulta kaatavat al-Assadin hallinnon. Ensimmäisellä iskulla kapinalliset katkaissevat pääkaupungin ja rannikkoseudun yhteydet. Käsitykseni mukaan armeijan moraali laskee nopeasti tämän jälkeen, ja Damaskos kaatuu lopulta melko lyhyen taistelun jälkeen ellei peräti antaudu.

Syyrian sisällissota ei kuitenkaan lopu tähän. Se siirtyy seuraavaan vaiheeseen, jonka aikana taistellaan seuraavan hallinnon johtopaikoista samalla, kun voittajat koettavat maksaa kalavelat 40 vuotta hallinneiden Assadien kannattajille. Varsinkin alaviiteille ja kristityille vähemmistöille voi tulla kovat paikat. Olen melko varma siitä, että sodan tämä vaihe on vähintään yhtä sekava kuin vuonna 2004 alkanut Irakin kansanryhmien välinen ja vieläkin jatkuva konflikti.

Syyrian kansallisen koalition virallinen logo
Myös kansainväliset toimijat ovat valmistautumassa vauhdilla Assadin jälkeiseen aikaan. Ensin Eurooppa ja muutamaa päivää myöhemmin Yhdysvallat tunnustivat Qatarissa perustetun Vallankumouksellisten ja opposition voimien kansallisen koalition Syyrian viralliseksi johdoksi. Tällä tunnustuksella tietysti yritetään saada jonkinlaista järjestystä väistämättömään vallanvaihtoon. Yritys on kannatettava, mutta sen todellinen vaikutus jää nähtäväksi. Tosiasiassa kukaan ei vielä tiedä, mikä ryhmittymä vallan Syyriassa on saanut, kun pöly lopulta laskeutuu. Merkittäviä vallantavoittelijoita kun löytyy myös tuon kansallisen koalition ulkopuolelta.

Assadin hallintoa vahvasti tukenut Venäjäkin valmistautuu jo uuteen Syyriaan. Apulaisulkoministeri Bogdanov rohkeni jo julkisesti epäillä kapinallisten lopulta voittavan. Venäjä on jo alkanut evakuoida väkeään ja kalustoaan Syyriasta samalla, kun se käy kulissien takana epätoivoisia neuvotteluja mm. Yhdysvaltain kanssa kyetäkseen säilyttämään edes jonkin osan vaikutusvallastaan alueella. Venäjän neuvottelukortit eivät ole kovin hyvät, mutta eipä Yhdysvalloilla tai EU:lla ole paljoa parempia käsiä. Ehkä Venäjä voi tarjota jotain liittyen vallanvaihdon nopeuteen ja Syyrian kemiallisten aseiden vaarattomaksi tekemiseen?

Nuo kemialliset aseet ovat vielä mahdollinen yllätystekijä. Niiden kohtalo kiinnostaa useita tahoja eikä vähiten Israelia. Mutta Assadia ne eivät enää auta. Hänen ja hänen lähipiirinsä vaihtoehtoina on joko kuolla Syyriassa tai yrittää saada turvapaikka jostain. Arabimaailmasta sellaista tuskin löytyy, Venäjä ei halua heitä rasitteekseen eikä iranilainen elämäntapa ole Assadien luksuselämän mukaista. Niinpä Syyrian apulaisulkoministeri on sukkuloinut viime päivinä kyselemässä kortteeria Kuubasta, Venezuelasta ja Equadorista.

No Assadin määränpää ei lopulta ole kovin tärkeää. Paljon isompi merkitys on sillä, miten ja milloin hänen lähtönsä tapahtuu. Nopea ja lopullinen lähtö Saddamin lailla (joulukuussa 2006) taitaisi olla paras ratkaisu kaikkien syyrialaisten kannalta tarkasteltuna?