Metaani murtamassa öljyhuippua ja energia-asioissa sekavaa EU:ta

Öljyhuippu, Peak Oil, on ollut eräs katastrofia ennustavaksi tarkoitettu merkkipaalu teknologian historiassa, kuten Wikipediakin toteaa:

Katastrofi 

Eräät epäilevät, että öljyntuotannon hiipuminen iskee rajusti länsimaiseen kulttuuriin ja nykyaikaiseen tietoyhteiskuntaamme, jotka ovat hyvin riippuvaisia öljystä. Yli 90 prosenttia Yhdysvaltain liikenteestä on öljystä riippuvaista. Jotkut ennustavat, että tapahtuu malthusilainen katastrofi, kun öljyn tuotanto käy yhä hankalammaksi. Mitään muuta yhtä helposti tuotettavaa ja kuljetettavaa energianlähdettä ei tunneta.

Kuva 1: Maakaasun futuurihintoja vuoden 2012 alkupuolella.
Lähde: http://mjperry.blogspot.com/2012/03/cheap-
nat-gas-brings-manufacturing-back.html /WSJ /Platts

Kuva 2: Liuskekaasun poraaminen. 

Lähde: http://www.propublica.org/special/hydraulic-

fracturing-national

USA:ssa tämä painajainen ollaan ohittamassa maakaasun uusien lähteiden käyttöönoton seurauksena. USA on nykyisin maakaasun nettoviejä. Pääosin tämä johtuu juuri liuskekaasuvarantojen nopeasta hyödyntämisestä. Maakaasu on paikoin USA:ssa edullisempaa kuin laadukas antrasiitti, joten sen kaikenlainen energiakäyttö yleistyy hyvää vauhtia. 

Mikä on sitten syynä, että USA:ssa maakaasu on nyt niin paljon edullisempaa kuin Euroopassa tai muualla maailmassa? Pääsyynä on kaivosteknologian kehittyminen liuskekaasun hyödyntämisessä, liuskekerrostuminen poraaminen vaakasuuntaan ja liuskeen hydraulinen murtaminen. Tämä teknologia tuo taloudellisesti ihmiskunnan käyttöön saman luokan energiavarat kuin koko tunnetuissa maaöljyesiintymissä on. Muunnettuina samaksi öljytynnyriyksiköksi lukemat ovat liuskekaasulle 1,2 biljoonaa ja maaöljylle 1,4 biljoonaa tynnyriä. Liuskekaasun etsintä on vasta alkanut, joten esiintymien volyymi voi vielä nousta paljonkin.

Eikä tässä ollut vielä kaikki, mitä metaanivaroista jo tiedetään. Metaaniklatraatti eli metaanihydraatti on sopivassa paineessa ja lämpötilassa esiintyvää metaanijäätä, jonka kokonaisenergiasisältö merenpohjalla ja sedimenteissä saattaa olla suurempi kuin muissa orgaanisen hiilen energialähteissä yhteensä maapallolla. Metaanihydraatin hyödyntämisen ensiaskeleet on jo kenttäkoemittakaavassa otettu.  Jos huomioidaan liuskekaasun riittävyys energialähteenä kymmeniksi vuosiksi, on tämän tuleville vuosisadoille riittävän metaaniklatraattiteknologian kehittämiseen hyvinkin aikaa.

Entä EU-alue, kuinka täällä käy energiamuutoksessa? Tällä hetkellä EU on suurimpia maakaasun tuojia. Raaka-aineresurssien suhteen EU olisi hyvässä asemassa liuskekaasun osalta. Sitä löytyy eniten Puolasta, Iso-Britanniasta, Ranskasta, Romaniasta mutta myös Ruotsista ja Tanskasta monien muiden maiden lisäksi. Hyödyntämisestä ei ole vielä puhettakaan. Nyt vasta kiistellään siitä, saako tarkempia tutkimuksia aloittaa. Kun USA on jo aloittanut tämän energiamuodon hyödyntämisen ja myy sitä myös EU-alueelle, on kreikkalaisen euroedustaja Niki Tzavelan kysymys paikallaan: Mitä EU aikoo tehdä seuratakseen kehitystä kaasumarkkinoilla?

Ainoana pohjoismaista Suomella ei vaikuttaisi olevan omia maakaasuvarantoja. Täällä on sentään jo vuonna 2010 huomattu kaasumarkkinoiden muutos, vaan onko sitä  huomioitu? Onneksi on ainakin jossain määrin: Gasum suunnittelee rakentavansa nesteytetyn maakaasun (LNG) tuontiterminaalia. Tämä avaisi Suomelle pääsyn läntisille kaasumerkkinoille, jolloin yhden toimittajan riskiä ei olisi.

Kun Mäkisellä ei ole kristallipalloa, tulevaisuuden ennustaminen on vaikeampaa, mutta seuraavat tekijät vaikuttavat seuraavan parinkymmenen vuoden aikajänteellä    

• Runsaiden liuskekaasuvarojen käyttöönotto laskee merkittävästi energian hintatasoa siellä, missä kaasun käyttöä lisätään ilman verotuksellisia rankaisuja. Liuskekaasun lisääntyvä käyttö laskee myös perinteisen maakaasun hintaa. 

• Kummalla alueella, Euroopassa vaiko USA:ssa, erilaiset "maan ystävät" onnistuvat enemmän jarruttamaan liuskekaasun hyödyntämistä? Nyt Eurooppa on jo tuotannon osalta jäljessä, eikä täällä ole jarruttajista puutetta. Jos vihreiden jarrutus onnistuisi molemmilla mainituilla talousalueilla, voiton perisi tässäkin Kiina, jolla on suurimmat liuskekaasuvarannot ja vähäisimmät uusien teknologioiden vastustajien esiintymät. 

• Kun nesteytetty maakaasu valtaa energiamarkkinoita riittävästi, se tietänee samalla raskaan liikenteen siirtymistä suurelta osalta tämän lähteen varaan niin merellä kuin maallakin. USA:ssa on jo aloitettu rekkavetureiden käyttöön LNG-pumppuasemaverkoston rakentamista, mutta tässäpä Eurooppa ei olekaan jäljessä. Molemmilla mantereilla vaikuttaa Daimlerin rekkavetureilla olevan osuutta asiassa. 

• Kivihiilen korvaaminen maakaasulla vähentäisi CO2-päästöjä energiayksikköä kohti n. 40%. Tämä auttaisi sovittujen ilmastotavoitteiden saavuttamista, jos noille sopimuksille on tulevaisuudessa vielä käyttöä. 

• Tuulivoiman taloudellista ja ekologista kannattavuutta edullinen metaani syö entisestään, vaikka teknologisesti nopeampisäätöiset maakaasuvoimalat olisivatkin hiilivoimaloita paremmin yhteensopivia epäsäännöllisten tuulivoimaloiden kanssa. Tuulivoimalat tultaneen pääosin sulkemaan kilpailukyvyttöminä, elleivät kansat halua erikseen maksaa kalliimmasta tuulisähköstä. 

• Energia on yksi tärkeimmistä tuotannontekijöistä. Niinpä työpaikat siirtyvätkin runsaahkosti energiaa vaativilla aloilla yhä enemmän energialähteiden luokse, eikä enää niinkään halvimman työvoiman luokse. Koska tuontimaakaasu ei voi olla Suomessa halvempaa kuin lähtömaassaan, on Suomen etsittävä edullisin energia kotimaisesta tuotannosta. Mikähän se mahtaisi olla? Alkaisiko se aakkosten loppupään kirjaimella? 

• Suomen hengissä pysymisen ja kilpailukyvyn kannalta on oleellisen tärkeää löytää sellainen energiatuotannon kombinaatio, joka mahdollistaa sekä asumisen, liikenteen että kilpailukykyisen tuotannon. Ilman halventuvan kaasun lisääntyvää käyttöä tämä ei taida olla mahdollista. 

Nykyistä syvemmältä haettavan liuskekaasun lisäksi samoista kerroksista löytyy myös öljyä – kenties valtavia määriä. Tällä tulee olemaan vaikutuksia myös varsinaisen öljyn hintaan. Olipa miten tahansa, yksi asia on varmaa. Hiilipohjaisista polttoaineista ei tule pulaa vuosisatoihin. Peak Oil voidaan perua ainakin meidän, lastemme ja lastenlastemme elinajaksi. Tarkoitan siis, ettei sillä Peak Oililla ole enää merkitystä, sillä kaasuvarannot tulevat vähentämään öljyn merkitystä ratkaisevasti.  Eniten olen huolissani bitumin loppumisesta, kun nytkin sitä on liian vähän tiestössä.