Miksi Israel aikaistaa parlamenttivaaleja

Benjamin Netanjahu

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu ilmoitti, että seuraavat parlamenttivaalit Israelissa järjestetään lähes puolella vuodella aiennetusti jo syyskuun alussa - siis heti elokuulle ajoittuvan lomakauden jälkeen. Ilmoitus ei ollut yllätys monestakaan syystä. Samalla moni asia koskien Israelin roolia Lähi-idässä selvenee.

Vaalien aientaminen johtuu sekä vaalitaktisista että strategisista syistä. Vaalitaktiikkaa on tietysti se, että useat pääministeri Netanjahun Likud-puolueen poliittiset kilpailijat ovat johtajavaihdosten ja hajoamisten vuoksi vaikeissa tilanteissa. Työväenpuolue hajosi kahtia jo yli vuosi sitten, mutta puolueen uusi johtaja,  Shelly Yacimovich, ei ole onnistunut kääntämään kannatusta nousuun juuri ollenkaan oppositioasemasta huolimatta. Työväenpuolueesta irtautunut puolustusministeri Barak uusine Itsenäisyyspuolueineen on tietysti ongelmissa nopeasti tulevien vaalien kanssa kuten mikä tahansa uusi puolueorganisaatio. Vastikään agressiivisen johtajavaihdoksen kokenut keskustalainen Kadima-puolue on menettänyt kannatustaan mielipidekyselyissä, ja riidat puolueen sisällä näyttävät vain kiihtyvän, kun Netanjahu on siirtänyt puoluettaan oikealta kohti keskustaa.

Vastikään tehdyt mielipidekyselyt kertovat Netanjahun henkilökohtaisen suosion olevan ylivertainen. Hänen kannatuksensa myös seuraavan hallituksen pääministeriksi on suurempi kuin kolmen seuraavaksi suosituimman pääministeriehdokkaan yhteensä. Lisäksi kyselyt ennustavat Likud-puolueen kasvattavan kansanedustajapaikkojaan riittävästi noustakseen selvästi ohi vuoden 2009 vaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousseen Kadiman. Kun Likudin nykyisillä hallitusliittolaisilla, pienillä juutalaisuskonnollisilla puolueilla ja ulkoministeri Liebermanin Israel on kotimme -puolueella, näyttäisi olevan vakaa kannatuspohja, Netanjahu saattoi laskea kykenevänsä muodostamaan uuden enemmistöhallituksen lähes nykyiseltä pohjalta tai sitten Likudin johtoaseman tunnustavien keskiryhmien (Kadima+Itsenäisyys) kanssa.

Strategisella tasolla Israelin politiikkaan vaikuttavat monet asiat, jotka myös puoltavat vaalien aikaistamista. Yhdysvalloissa pidetään presidentinvaalit marraskuussa. Tämä asia on jo osin halvaannuttanut Obaman hallinnon, mistä syystä Yhdysvalloista ei liene tulossa merkittäviä avauksia Lähi-idän suhteen. Myös Iranin ydinasehankkeiden osalta seuraavat kuukaudet lienevät uusien neuvottelujen ja hiljaiselon aikaa. Arabimaiden sisäiset valtataistelut ja yleinen kuohunta jatkuu vielä ainakin loppuvuoden, mikä on hiljentänyt myös siltä suunnalta Israeliin kohdistunutta painetta. Näin on siitä huolimatta, että kaikissa  vallankumouksen kokeneissa arabimaissa valtaan nousevat arabidiktaattoreita vihamielisemmin Israeliin suhtautuvat tahot.

Länsirannan ja Gazan palestiinalaiset näyttävät olevan sovintopropagandastaan huolimatta yhä enemmän hajallaan. Paitsi että Fatah ja Hamas eivät kykene sopimaan riitojaan, on molempien blokkien sisällä käynnissä valtataistelu. Molemmat ryhmät ovat lisäksi menettäneet jossain määrin sekä koti- että ulkomaisia tukijoita uusille radikaalimmille kilpailijoille. Palestiinalaisista ei siis ole uskottavaksi neuvotteluosapuoleksi ainakaan ennen Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksia.

Ei siis ole ihme, että Netanjahun Likud haluaa pitää vaalit niin pian kuin mahdollista. Jos puolueen sisällä tehdyt vaalitaktiset laskelmat pitävät, Netanjahu on Israelin pääministeri vielä vuonna 2016. Tämä tarkoittaa mm. Yhdysvalloille ja Euroopalle sitä, että Israelin painostaminen yksipuolisiin myönnytyksiin tulee olemaan yhtä hankalaa kuin viimeisen kolmen vuoden aikana. Ja arabeille ml. palestiinalaiset se tarkoittaa neljän vuoden lisäodottelua Israelin ja arabien konfliktin ratkaisuun, ellei jälkimmäisten asenteessa Israelin olemassaoloon tapahdu sellaista oleellista muutosta, johon Netanjahu uskoisi.

Oikeastaan ainoa jännittävä asia asia koskien Israelin tulevia vaaleja on se, miten Iran tai palestiinalaiset reagoivat tilanteeseen kesän mittaan. Molemmilla on tietysti mahdollisuutensa vaikuttaa Israelin poliittiseen ilmapiiriin mm. levottomuuksia lietsomalla, mutta vaikutusyritykset niillä toimilla taitaisivat vain vahvistaa Netanjahun asemia. Toinen jännityksen aihe ainakin Israelin politiikkaa seuraavilla lienee se, katoaako maan entinen pääministeri ja pitkäaikainen puolustusministeri Ehud Barak politiikan näyttämöltä huonon vaalimenestyksen seurauksena.

Lopuksi pieni varoitus lukijoille: Lähi-idässä lähes kaikki on mahdollista. Osin tämä koskee myös Israelin kaltaista vakiintunutta demokratiaa ja oikeusvaltiota. Ennalta arvaamattomat yllätykset siis ovat sielläkin mahdollisia, vaikka asiat nyt vaikuttavat selkeiltä ennusteiden tekoon.

Päivitys 8.5.2012 klo 10:00: Tuo edellä ollut varoitus oli paikallaan, sillä nyt aikaistetut vaalit onkin peruttu. Netanjahu on tehnyt sopimuksen Kadima-puolueen uuden johtajan, Shaul Mofazin, kanssa. Sopimuksen mukaan suurimpana oppositiopuolueena toiminut Kadima liittyy hallituskoalitioon, mikä vahvistaa paljon hallituksen niukaksi käynyttä enemmistöasemaa Knessetissä. Kirjoitran tämän tilannekehityksen taustoista lisää uudessa jutussa lähipäivinä.