Annanin suunnitelman mukaiset "aselepotarkkailijat" ovat olleet Syyriassa kokonaisuudessaankin reilun viikon ja ensimmäiset jo kolmisen viikkoa. Tällä joukolla oli hetkellisesti pieni väkivaltaisuuksia vähentävä vaikutus, mutta nyt yhteenotot näyttävät lähes palanneen sille tasolle, jolla ne olivat ennen YK-tarkkailijoiden tuloa. Mikään näitä yhteenottoja lietsovista elementeistä ei näytä laantuneen.
Syyrialaiset hallituksen vastustajat eri puolilla maata jatkavat päättäväisesti mielenosoituksiaan. Vastarintataistelijat ovat tehneet iskuja hallituksen joukkoja vastaan edelleen, vaikka osa huhtikuussa jo melko loppuun ajetuista vastarintaryhmistä ilmeisesti noudatti Annanin suunnitelmaa ja tilapäisesti laski aseensa. Mutta samaan aikaan Syyriaan on saapunut ainakin sekä Libanonin että Irakin kautta uusia taistelijaryhmiä. Näistä ryhmistä näyttävimmät iskut on tehnyt salafistiryhmä Jubhat al Nasra, joka näyttää saavan tukensa Saudi-Arabiasta. Syyrian hallituksen turvallisuusjoukoilla ei ole tässä tilanteessa juurikaan ollut mahdollisuutta keskeyttää operaatioitaan. Perustellusti voi tietysti kysyä, olisiko Assadin hallinnolla ollut siihen haluakaan.
Istanbulissa päämajaansa pitävä Syyrian opposition keskustelufoorumi, SNC, on kokenut sekä menestystä että takaiskuja. Talven aikana toistakymmentä maata tunnusti SNC:n Syyrian kansan edustajaksi. Mutta samalla SNC näyttää yhä hajanaisemmalta ja oppositioryhmien keskinäisen valtataistelun areenalta. Istanbulissa olevia pienempiä ja paikallisia oppositioryhmiä huolestuttavat sekä Syyrian Muslimiveljeskunnan että salafistien talven ja kevään aikana kasvanut vaikutus vastarinnan kokonaisuudessa. Salafisteista ei ehkä ole kovin vakavaa uhkaa näille pienemmille ja vähemmän uskonnollisille ryhmille, sillä Syyriassa ei ole ollut paljoa poliittista kannatusta saudien suosimalle perinteiselle islamismille. Mutta Muslimiveljeskunta on ilmeisesti jälleen keräämässä kannatusta, ja on uhkaamassa pienempiä oppositioryhmiä.
Opposition yltyvä poliittinen hajanaisuus ei ole myöskään edistänyt aseellisten vastarintaryhmien yhdistymistä tai keskinäisen koordinaation paranemista. Vapaan Syyrian Armeija, FSA, on jokseenkin yhtä hajanainen ja heikko, kuin se oli vuodenvaihteessa. Mutta jotkut sen osat ja erityisesti Saudi-Arabian rahoittamat uudet salafistiryhmät ovat onnistuneet korvaamaan sen vastarinnan, jonka Syyrian asevoimat ovat saaneet eliminoitua talven aikana. Vastaavasti Assadin hallinto on saanut tukea Venäjältä useina taisteluväline-erien toimituksina ja Iranista ainakin rahana - ehkä myös taktisena erityisosaamisena. Ei siis ole julkisia merkkejä siitäkään, että Syyrian hallitus ja turvallisuuskoneistot olisivat oleellisesti heikentyneet.
Voimasuhteet siis eivät näytä oleellisesti muuttuneen muutaman viimeisen kuukauden aikana. Mutta muutamista asioista voisi aavistella hentoja muutoksen tuulia.
Israelin johdon viimeaikaiset lausunnot viittaavat Assadin hallinnon sisäisen epävarmuuden lisääntymiseen. Ehkä lisääntyneet levottomuudet aiemmin suhteellisen rauhallisissa suurkaupungeissa - Aleppossa ja Damaskoksessa - ovat vakuuttaneet Israelin tiedustelupalvelut vallanvaihdon väistämättömyydestä, sillä Israelin hallitus näyttää valmistautuvan Assadin hallinnon kaatumiseen sekä valmistamalla kansaansa poliittisesti asiaan että teknisin järjestelyin Syyrian vastaisella rajalla. Vuosikymmenien vihollisuuksista huolimattahan Israel on pitänyt Assadien hallintoja Syyrian vakauden takeena, eikä se tästä johtuen ole halunnut suuremmin horjuttaa niitä.
Yhdysvallat ja jokseenkin kaikki sen Nato-liittolaiset ovat yksimielisiä siitä, että Assadin dynastia joutuu joka tapauksessa luopumaan vallasta Syyriassa. Naton pääsihteerin toissapäiväinen selkeä lausunto olla edelleen puuttumatta sotilaallisesti Syyrian selkkaukseen viittaisi siihen, että Nato-maat uskovat Syyrian olevan luisumassa vallanvaihdokseen muutenkin. Siis Libyan kaltaista interventiota ei lopulta tarvittaisi.
Viime kuukausina on ollut merkkejä siitä, että Syyrian jännitteet ovat leviämässä vähitellen myös Libanoniin. Näin on ollut erityisesti Libanonin pohjoisosissa, josta on tullut FSA:n ja joidenkin muidenkin syyrialaisten vastarintaryhmien huoltoreitti Syyrian keskiosissa toimiville taistelijoille. Libanonissa Assadia tukevan Hizbollahin dominoimat turvallisuusjoukkojen osat ovat tehneet runsaahkosti pidätyksiä hillitäkseen tätä liikennettä, ja tilanne on johtanut jo useisiin aseellisiin yhteenottoihin Libanonin shiiojen/alaviittien ja sunnimuslimien välillä. Nämä jännitteet voivat edelleen kasvaa. Sisällissodan leviämisen uhka Libanoniin on tietysti mahdollista mutta mielestäni edelleen epätodennäköistä. Kokonaisuudessaan Syyrian sisällissodan vaikutukset ympäröiviin maihin ovat ainakin toistaiseksi jääneet paljon vaatimattomimmiksi verrattuna Assadin hallinnon maalaamiin uhkakuviin vielä viime syksynä.
Mutta sisällissota jatkuu. Annanin suunnitelma kaatuu aika pian, ja YK-tarkkailijatkin vedetään alueelta pois nopeasti, kun joku sodan osapuoli niin haluaa. Tuon halun se ilmaisee surmaamalla tai haavoittamalla tarkkailijaryhmän jäseniä. On vain ajan kysymys, milloin se tapahtuu. Toivottavasti suomalaiset tarkkailijat eivät joudu sen iskun kohteeksi.
Mitä kansainvälinen yhteisö sen jälkeen tekee? Minä veikkaan, että muutamaa jykevää YK-lausuntoa lukuunottamatta ei mitään. Jäädään odottamaan ihmettä tai vielä kaukana olevaa sodan lopputulosta. Sillä välin syyrialainen veri virtaa vielä pitkään, ja Syyrian tuleva voimatekijä, Muslimiveljeskunta, ehtii vahvistaa asemiaan. Sääliksi käy syyrialaisia ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti