lauantai 26. marraskuuta 2011

Hamas ja Fatah sopivat riitansa


Epäilemättä yli neljä vuotta lähes sisällissotaa ylläpitäneet palestiinalaisryhmät tarvitsivat taukoa keskinäiseen vihanpitoon. Valitettavasti tauko jää lyhyeksi. Toivottavasti sentään ensi toukokuun alkuun alustavasti suunnitellut vaalit saadaan pidetyksi.

Otsikon sanamuoto on lainattu tästä uutisesta, jonka kirjoittaja ei tavoittanut pilapiirtäjän herkällä vaistolla havaittua todellista tunnelmaa sovinnonteon julkistustilaisuudessa. 

PS. Todellisuudessa Hamasin Ismail Haniyeh ei ollut edes paikalla sovintoneuvotteluissa, sillä Hamasin Gazan johto taidettiin sivuuttaa neuvotteluissa. Hamasin puolesta asiasta sopi Damaskoksessa majaileva pääsihteeri Khaled Meshaal, joka haluaa pois levottomaksi käyvästä Syyriasta. 

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Mukava ja maltillinen Muslimiveljeskunta

Veljeskunnan tunnus ja perustaja, Hassan al-Banna
Kirjoitin alunperin tämän jutun tammikuun lopussa 2011 sittemmin poistettuun Uuden Suomen blogiini. Päätin siirtää sen tänne, sillä aion palata Muslimiveljeskuntaan lähiaikoina sekä Egyptin, Tunisian, Libyan että Syyrian osalta. Näissä kaikissa maissa Muslimiveljeskunta on vahvistanut asemiaan merkittävästi tämän vuoden aikana. Tässä siis perustietopaketti Lähi-idän tulevista vallankäyttäjistä.



Historiaa

Sivuutan Muslimiveljeskunnan historian vain parilla virkkeellä. Tämä vuonna 1929 Egyptissä perustettu poliittisuskonnollinen järjestö on käyttänyt laajaa työkalupakkia, johon kuuluu uskonnollinen saarnaaminen, sosiaalityö hyväntekeväisyyksineen, verkostoitunut työllistäminen, yritystoiminta, suora poliittinen toiminta, soluttautuminen keskeisiin organisaatioihin, järjestäytynyt väkivalta, terrorismi ja poliittiset murhat. Järjestö on levittäytynyt kaikkialle arabimaailmaan ml. Euroopassa ja Amerikassa olevat sunniarabimaahanmuuttajat. 1970-luvun alusta lukien sen toiminnan painopiste ei ole ollut väkivallassa pl. Israelin vastainen taistelu. Viimeksi mainitussa asiassa Gazaa hallitseva Hamas edustaa hyvin Muslimiveljeskunnan toimintaa kahdessa asiassa: Valta pidetään, kun se saadaan. Demokratia on kertakäyttöinen keino hankkia valta, ja lopputaistelu ideologista vihollista vastaan käydään tarvittaessa uhkailuin, sorrolla ja asein.

Tavoitteet ja toimintamallit

Muslimiveljeskunnan lopullisena tavoitteena on yhdistää islamilainen maailma ja sen jälkeen mahdollistaa sharia-lain asteittainen käyttöönotto sekä koraanin mukaisesti koko maailman islamilaistaminen. Tätä varten järjestö käyttää em. laaja-alaista toimintaa lujittaakseen sisäistä koheesiotaan ja ulottaakseen toimintansa mahdollisimman monen ulottuville. Järjestön perustaja, Hassan al-Banna, ja keskeisin ideologi, Saiyd Qutb, kopioivat toimintamallit suoraan sekä Kominternilta että Saksan NSDAP:ltä.

Muslimiveljeskunta verrattuna ääri-islamistit

Sekularistisia periaatteita ylläpitämään pyrkineen arabisosialistisen Egyptin sorrossa Muslimiveljeskunnasta irronneet ääriryhmät muodostavat suurimman osan läntisistä sunni-islamistisista terrorijärjestöistä ml. al-Qaida. Egyptin isot terroritapahtumat 1990-luvulla ovat näiden järjestöjen toimia. Myös Tunisian islamistiliike on osa Muslimiveljeskunnan verkostoa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että Muslimiveljeskunta ja esim. al-Qaida eivät ole liittolaisia. Niiden viholliskuvat ja lopulliset tavoitteet ovat samat, mutta keskeinen ero on toimintamalleissa. Kun ääri-islamistit haluavat vallan heti keinoja kaihtamatta, Muslimiveljeskunta uskoo rauhallisempaan muutokseen, vaikkakin väkivallan käyttö on sopivissa tilanteissa mahdollista. Molempien päävihollinen on länsimainen moraalinen rappio (=nykyinen tapamme elää), joka on korruptoinut myös muslimienemmistöiset maat.

Mitä Muslimiveljeskunnan vallasta seuraa

Valtaan päästessään Muslimiveljeskunta toimii islamististen arvojen mukaisesti, kuten Hamasin esimerkistä voidaan havaita. Se ei luovu vapaaehtoisesti vallasta, koska se katsoo saaneensa vallan itseltään Allahilta. Ainoa keino riisua Muslimiveljeskunta vallasta on onnistunut aseellinen vallankumous.

Muslimiveljeskunnan hallitseva poliittinen vaikutusvalta Egyptissä vaikuttaisi hyvin laajasti asioihin koko arabimaailmassa ja kenties laajemminkin.

Välittömin vaikutus tuntuisi palestiinalaisissa ja sen kautta Israelissa. Arabinationalistisen Fatahin hallitsema palestiinalaishallinto voisi nopeasti kaatua, minkä jättämän poliittisen tilan täyttäisi Hamas. Israelin ja palestiinalaisten rauhanhankkeet voitaisiin panna aikalisälle saman tien.

Israelin ja Egyptin kylmä rauha saisi uusia vivahteita Egyptin ryhtyessä tukemaan Israelia vastaan toimivia järjestöjä. Israelin eteläisen rajan turvaton osuus monikymmenkertaistuisi.

Muslimiveljeskunnan Egyptin haltuunsaanti horjuttaisi jo lähikuukausina Jordaniaa, jossa järjestö on ollut laillinen ja suurin oppositiovoima. Syyriassa laiton Muslimiveljeskunta todennäköisesti myös vahvistuisi ja voisi horjuttaa Assadin sekulaaria diktatuuria jo lähivuosina. Innostavaa vaikutusta Egyptin Muslimiveljeskunnan valtaanpääsyllä olisi kaikkialla Pohjois-Afrikan maissa ml. Afrikan väkirikkain Nigeria.

Kaikkialla em. alueilla Muslimiveljeskunnan valtaanpääsy johtaisi tilanteeseen, jossa demokraattisilla (=islamilaisittain rapautuneilla) Yhdysvalloilla ja Euroopalla olisi vihamielinen vastaanotto. Pahimmillaan kehitys voisi johtaa uuteen Lähi-idän sotaan, jossa Yhdysvaltain tukema Israel ja Muslimiveljeskunnan johtama liittouma (Yhdysvaltain vastustajien tukemana) ottaisivat yhteen. No tämä viimeinen oli pidemmälle vietyä spekulaatiota, jonka toteutuminen on joka tapauksessa vuosien päässä.

Mutta yhteenvetona voisi sanoa, että Muslimiveljeskunta on sosiaalinen ja hyvää tarkoittava järjestö tai kavala uhka rauhalle ja todelliselle vapaudelle. Jos olet uskovainen muslimi, suosittelen liittymään siihen, sillä arvosi tuskin voivat erota järjestön arvoista. Huomattava osa Euroopassa toimivista muslimijärjestöistä ja -seurakunnista onkin Muslimiveljeskunnan perustamia.

Jos olet kiinnostuneempi länsimaisista vapauksista, ala varautua koviin toimiin niitä puolustaaksesi. Muslimiveljeskunta nimittäin on edennyt kaikkialla – Arabiassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Koraani, hadithit ja niiden tulkinta eivät muutu. Muslimiveljeskunnan tulkintakaan islamista ei muutu.  Jos et alistu Allahille ja hänen lailleen, sharialle, olet vaikeuksissa muslimiveljeskunnan kevään tuulettamissa arabimaissa.

torstai 17. marraskuuta 2011

Muslimiveljeskunnan kevät


Arabikevään viimeiset sirkutukset

Saudijournalisti, Mshari al-Zaydi, joka on myös maailman vapaimman arabien toimittaman lehden, Asharq al-Awsatin mielipideosion päätoimittaja, kirjoitti 5.11.2011 käsityksensä arabien vapautumisesta tai arabikeväästä seuraavasti:



Todellakin näemme poliittisen islamistisen tsunamin, joka valtaa alueen ja syrjäyttää kansalaisaktivismin aloittaneet nuoret.

Libyassa näemme kaikenlaisia (uskonnollisia) fundamentalisteja – niitä jotka ovat aseet käyttöön ja niitä, jotka pitävät puheita ja saarnaavat ….

Tunisiassa taas (islamistinen) al-Nahda – puolue ja sen johtajan, Rashid Ghannouchin, kannattajat ovat poliittisesti nousussa. Jemenissä puolestaan nousussa ovat Islah-puolue, Muslimiveljeskunta ja Huthi-heimon (shialaiset) kapinalliset.

Muistan monien arabikirjoittajien julistaneen tämän vuoden alussa – siis arabikevään alussa – että todistamme epäpoliittisten siviilien ja nuorukaisten toteuttamaa kapinaa. Samat kirjoittajat väittivät, että Kairon Tahrir-aukiolla tai millään muullakaan arabimaiden aukioilla ei kuulunut ainuttakaan radikaalia tai ideologista (uskonnollista) iskulausetta.

He kertoivat tämän todistavan, että arabihallitukset valehtelivat maailmalle ja kansalaisyhteiskuntia ajavalle (länsimaiselle) poliittiselle eliitille väittäessään islamistien ja uskonnollisten fundamentalistien pääsevän valtaan, mikäli ne kaatuisivat. Arabikevättä tukeneet torjuivat tämän väitteen suunnitelmallisena valheena, jonka avulla nuo hallinnot yrittivät pysyä vallassa, ja väittivät arabikevään nuorten todistaneen sisunsa ja uskonsa siviiliyhteiskunnan arvoihin.

Nyt nämä hyvää tarkoittaneet kirjoittajat – tai ainakin monet heistä – ovat palanneet varoittamaan, että arabikevät on kaapattu ja ryöstetty.  Kirjoittajat ovat hämmentyneitä siitä suosiosta, jota nämä poliittista kenttää hallitsevat radikaalit islamistit saavat, ja kysyvät: Minne Facebook-nuoriso katosi?   

Kirjoittajat ovat ymmällään. Jotkut heistä ovat väittäneet, että tämä tilanne (islamistien hegemonia) on edellisen hallinnon uudistuneiden jäänteiden työtä, jolla yritetään pysäyttää vallankumous. Toiset taas ovat väittäneet ulkomaisten toimijoiden peukaloivan vallankumousta yrittäen muuttaa sen suunta. He eivät kuitenkaan pääse yksimielisyyteen, mikä taho olisi muutoksen takana. Olisiko se Iran vai Israel? Vaiko USA tai Saudi-Arabia? Ehkä se on Kiina tai ehkä peräti Komorin saaret? Kukapa tietää? Kaikki tuntuvat olevan ihan pihalla!

On myös kirjoittajia, joiden mielestä sekaannus ja visioiden puute ovat vallankumouksen jälkeisenä aikana luonnollisia ilmiöitä, joita poliittiset toimijat käyttävät hyväkseen. Tietenkään nämä kirjoittajat eivät tuoneet esiin näitä näkemyksiä arabikevään alkuvaiheissa. Itse asiassa he hyökkäsivät kaikkia niitä vastaan, jotka ilmaisivat epäluuloja kaoottisten kapinoiden lopputuloksista.  
Näiden kapinoiden ja vallankumousten lopputuloksia kauhistuneista kirjoittajista realistisimmat toteavat nyt: Hyvä, annetaan islamistien koettaa onneaan. Joko he kehittyvät kuten Turkin islamistiset puolueet - mitä me haluammekin – tai he epäonnistuvat, ja säästymme heidän pahuudeltaan tulevaisuudessa.

Mielestäni tämä viimeisin väite on harhaanjohtava. Se perustuu virheelliseen oletukseen, että islamistit eivät olisi olleet koskaan vallassa arabimaailmassa, ja että tämä on heidän ensimmäinen tilaisuutensa siihen. Kuitenkin tosiasiat osoittavat, että islamistit ovat hallinneet Sudania ja Irania sekä, että he nyt jo pääosin hallitsevat myös Irakia (al-Sadrin ja Malikin islamtulkintojen mukaisesti). Lisäksi kannattaa muistaa, että islamistit ovat olleet vahvasti mukana peräkkäisissä Jordanian ja Jemenin hallituksissa. Siksi tämä on väärä oletus.

Toiseksi mitä takeita meillä on siitä, että nämä uskonnolliset fundamentalistit luopuvat kaiken kattavasta vallastaan, kun heidän epäonnistumisensa paljastuu? Tapahtuiko näin Iranissa, jota Khomeinin opetuslapset ovat hallinneet jo yli kolme vuosikymmentä?

Järkytyksen ja yllättyneisyyden sijaan nyt pitäisi esittää seuraava kysymys: Miten aiomme toimia tänä kriittisenä aikana, jota pitäisi arabikevään sijasta kutsua Muslimiveljeskunnan kevääksi?

Järkytys on ymmärrettävää, jos joku on yllättynyt jostain täysin odottamattomasta. Näin ei kuitenkaan ole eräiden arabi- ja ei-arabikirjoittajien, julkisuuden henkilöiden ja (poliittisten) analyytikoiden kohdalla, jotka nykyisin ilmaisevat järkytystään ja pettymystään siihen suuntaan, minkä niin sanottu arabikevät on ottanut.  Tänään nuo Egyptin vallankumouksen tukijat ovat kauhistuneita uskonnollisten puolueiden ja virtausten hallitsevasta asemasta poliittisella areenalla.



Mshari al-Zaydin vuodatus sekä arabijournalistien että läntisten mediatalojen naivismista arabikevääseen ei ole mitenkään perusteeton. Jokseenkin kaikkien nimekkäiden ”poliittisten asiantuntijoiden” ennusteet demokratian saapumisesta arabimaailmaan ovat kaatumassa.

Jos nyt vahvimmilla olevat islamilaiset liikkeet kykenevät kiinnittymään valta-asemiin, ei arabikevään kokeneissa maissa ole toiveita todellisesta kansanvallasta pitkään aikaan. Islamistit nimittäin luovuttavat kaiken vallan Allahille ja hänen tahtonsa maanpäällisille tulkitsijoille. Allahin kaikkivaltius muuten on Islamin ydin. Demokratialle tuo kaikkivaltius ei anna minkäänlaisia mahdollisuuksia.

On tietysti muistettava, että kaikki asiantuntijat eivät ole olleet väärässä arabikevään kohtalon suhteen. Valitettavasti Euroopan Unionissa ja Yhdysvalloissa ei kuunneltu islamismin vaarasta varoittaneita realisteja. Faktoihin analyysinsä perustaneet analyytikot tiesivät kaikkien Pohjois-Afrikan maiden vahvimpien oppositioliikkeiden olleen Muslimiveljeskunnan perillisiä. Ehkä islamismista varoittavien kuuntelu olisi ollut suvaitsevaisuuden nimissä poliittisesti epäkorrektia? Minun mielestäni epäkorrektiutta vaarallisempaa on kuitenkin tehdä ulkopolitiikkaa unelmiin ja epärealistisiin odotuksiin perustuen.

Terveisiä Tarja Haloselle, Erkki Tuomiojalle ja Alexander Stubbille! 


Ps. Mäkisen käsityksistä arabidemokratiasta voit lukea lisää täältä, tuolta ja muista aiemmista kirjoituksista.



lauantai 5. marraskuuta 2011

Sananvapaus koetuksella Ranskassa


Noin 50000 keskimääräisen painoksen pilakuvalehti, Charlie Hebdo, päätti julkaista Tunisian vaalien ja sen voittajan, islamistisen Ennada-puolueen, kunniaksi yhden lehden painosnumeron. Lehti kutsui fiktiiviseksi päätoimittajaksi islamin lähes 1400 vuotta sitten kuolleen profeetta Muhammadin.

Charlie Hebdon säilynyttä arkistoa
Valitettavasti jotkut Muhammadin seuraajat eivät ymmärtäneet kunnianosoitusta. Heidän mielestään Muhammadin kuvaaminen saati nimittäminen päätoimittajaksi on jumalanpilkkaan rinnastettava asia. Siksi he päättivät islamilaisen sharia-lain hengessä tuhota  Charlie Hebdo – lehden 2.11.2011. 

Onneksi rituaalissa, joka toteutettiin islamilaisittain mahdollisimman tuskallisella tavalla – polttamalla – ei kukaan tiettävästi loukkaantunut tai kuollut.  Riski joutua Muhammadin tai jonkin muun islamille pyhäksi koetun asian käsittelystä islamilaisen iskun kohteeksi on kuitenkin hyvin mahdollinen. Siksi ei ole ihme, että mm. Uusi Suomi – verkkojulkaisu on päättänyt vähentää islamista kriittisesti kirjoittavien blogistien määrää. Kukapa Uusi Suomi – verkkolehdessä haluaisi olla polttopulloiskun kohteena? Kelläpä olisi uskallusta sellaisen kohtaamiseen?

Minäkö väkivaltainen?
Ehkä meidän kaikkien on syytä vähentää islam-kirjoitteluamme? Erityisesti tämä kysymys koskee islamofobeja, jotka oikeanlaisen ja korrektin politiikan sekä myös valtamedian mukaan antavat väärän kuvan islam-nimisestä ”rauhanuskonnosta”.  Näinhän meille viestitti mm. pääministeri Vanhanen (kesk.) pyytäessään anteeksi sananvapauden käyttöä Suomessa syksyllä 2005 Suomen Sisun julkaistua verkkosivullaan muutaman Muhammad-karikatyyrin.

Kuitenkin irlantilais-brittiläinen valtiomies, kirjailija, puhuja ja poliittinen filosofi, Edmund Burke, jo 1700-luvulla totesi, että ”pahan voiton ainoa edellytys on se, että oikeamieliset miehet eivät tee mitään”.  Ehkä Charlie Hebdo – lehden polttoyritystäkin pitäisi pohtia tässä kontekstissa laajemmin. Samoin ehkä Muhammad-pilapiirtäjiä ja heidän kuviensa julkaisijoita sekä muita hyviä miehiä pitäisi suojella paremmin?

Ehkä ”rauhanuskonnon” edustajiin pitäisi suhtautua tiukemmin, jotta voimme säilyttää vapautemme ml. sananvapaus? Toivottavasti sekulaari Ranska osaa opettaa meitä monikultturismin sokaisemia?
"100 raipaniskua, jos et kuole nauruun" sanoo päätoimittaja lehden takakannessa