Kun anteeksipyynnöt lisäävät ääri-ilmiöitä

Jyllandspostenin sivu, josta
anteeksipyytäminen alkoi

Vuonna 2005 maailman mittakaavassa pienehkö tanskalainen sanomalehti julkaisi Muhammad-aiheisia  karikatyyrejä. Muutaman kuukauden kuluttua miljoonat muslimit raivosivat islamilaisen maailman suurissa kaupungeissa vaatien julkaisijoiden ja piirtäjien rankaisua. Pari vuotta myöhemmin floridalaisen pikkukaupungin tuntematon mutta julkisuudenkipeä pastori, jonka seurakuntaan kuuluu vain kymmeniä ihmisiä, uhkaa polttaa koraanin, ja samat muslimijoukot ovat liikkeellä vaatimassa länsimaista maailmaa kuriin ja järjestykseen. Tämän vuoden helmikuussa amerikkalaissotilaat polttavat Afganistanissa Bagramin vankilassa muutaman koraanin, joita islamistivangit ovat käyttäneet salaisina viestiasiakirjoinaan, ja taas ovat mellakat ja mielenosoitukset käynnissä. Näissä kaikissa islamilaista maailmaa kuohuttaneissa tapahtumissa lopulta kuoli yhteensä satoja ihmisiä ja loukkaantui tuhansia. Lisäksi niiden yhteydessä poltettiin ainakin kolme länsimaista suurlähetystöä ja kymmeniä paikallisia kauppaliikkeitä. Ennen jokaista em. muslimimellakkaa olemme nähneet julkisten anteeksipyyntöjen sarjoja. Niihin ovat osallistuneet lukemattomat suurlähettiläät, ulkoministerit, pääministerit ja presidentit.

On jotenkin kummallista, että anteeksipyytäjinä eivät ole olleet näiden tuhoa aiheuttaneiden mellakoitsijoiden ja lähetystönpolttajien päämiehet. Anteeksipyyntöjä ovat esittäneet länsimaiden edustajat, jotka ovat pahoitelleet maissaan sallitun ja korkeassa arvossa pidetyn ilmaisunvapauden käyttöä. Tähän anteeksipyytäjien kuoroon on lisäksi yhtynyt erittäin suuri joukko erilaisia ihmisiä - alemman sarjan poliitikkoja, toimittajia, taiteilijoita ja muita maailman pelastajina itseään pitäviä - jotka ovat tulleet julkisuuteen tuomitsemaan nämä länsimaisten vapauksien täysin sallimat piirrokset, mielenilmaukset tai jätteen hävityksen. Miten ihmeessä nämä intellektuelleina itseään pitävät tietävät niin hyvin tuhansien kilometrien päässä Tanskasta tai Floridasta asuvien muslimien sydämissä nousevan kuvaamattoman raivon, joka saa heidät tolaltaan? Ja miten he osaavat jo ennalta pyytää anteeksi ikäänkuin antaakseen raivolle mahdollisuuden jäädä vain rajoitetun tuhon aiheuttamisen asteelle?

Pastori Jones

Sekä Jyllandspostenin että pastori Terry Jonesin tapahtumien aikana Lähi-idässä asuneena väitän, että länsimaista tulleet anteeksipyynnöt vahvistivat muslimimaailmassa niitä piirejä, jotka ovat kaikin tavoin länsimaiden vannoutuneita vihollisia. Ne kokivat anteeksipyynnöissä länsimaisten arvojen heikentymisen ja käyttivät tilannetta hyväkseen. Tämä mediajulkisuuden sallima hyväksikäyttö kohdistui nimenomaan länsimaista vapautta tavoittelevia muslimimaailman poliittisia liikkeitä vastaan. Rajuilla mielenosoituksilla haluttiin vahvistaa islamilaisia arvoja ja samalla polkea sitä muslimimaailmassakin orastavaa ilmaisuvapautta, joka on kaiken muun länsimaisen vapauden perusta. Tuntemani vapaamieliset muslimit olivat yleensä kauhuissaan tästä ääri-islamisteille ja Syyrian tapauksessa Assadin hallinnolle annetusta anteeksipyyntötuesta.

Minun käsitykseni on se, että mitä enemmän pyydämme anteeksi omia arvojamme, joiden kärjessä ovat henkilökohtaiset vapaudet, sitä herkemmin islamilaisessa maailmassa niitä pahoitteluja vaaditaan. Ja kohta ei enää anteeksipyyntökään riitä. Seuraavassa vaiheessa vaaditaan jo ilmaisuvapauteen syyllistyneiden rankaisua ja taloudellista kompensaatioita.

Jotenkin tuntuu käsittämättömältä, että kun monivuosisataisen vapauksia tavoitelleen taistelumme jälkeen alamme saavuttaa Ranskan vallankumouksen ja valistuksen ajan filosofien tarjoamia ihanteita, johtajamme ovat sukeltamassa takaisin keskiajalle pyytäessään anteeksi noiden ihanteiden käyttöä.

Jouduin tarjoamaan monta rakia seuralaisilleni Istanbulissa 16.2.2006 - tanskalaiselle ylikomisariolle ja kahdelle turkkilaiselle professorille - jotka eivät voineet käsittää, miksi Suomen pääministeri pyytää anteeksi Jyllandspostenin karikatyyrien uutisoivaa julkaisua jollain suomalaisella nettisivulla. Tanskalaispoliisi oli raivoissaan siitä, että hänen ryhdikästä ja anteeksipyytämätöntä pääministeri Rasmussenia ei tuettu edes eurooppalaisen solidaarisuuden nimissä. Ja valtio-oppineet turkkilaiset olivat kauhuissaan maailman vapaimpana pitämänsä maan pääministeri Vanhasen nöyristelystä, jota he epäilivät ihailemansa suomalaisen arvomaailman konkurssin alkusoitoksi. Tajusin tarjoamistani rakilasillisista huolimatta hävinneeni yrityksen Suomen vapauksia korostavan linja puolustamisessa, kun yksi turkkilaisista kertoi keskustelun melko alkuvaiheessa myös presidentti Halosen pahoitelleen julkaisua.

En tiedä, kuka neuvoi Vanhasta aikanaan myymään arvonsa perustan. Enkä tiedä, kuka neuvoi viime viikolla presidentti Obamaa pyytämään koraanien hävittämistä anteeksi. Mutta sen tiedän, että nöyristely varhaiskeskiaikaisten arabialaisten arvojen edessä ei ole Suomen tai Yhdysvaltain etu eikä myöskään muslimimaailman etu. Se ei ole edes monikulttuurisuutta ajavien etu, vaikka tämän idean nimissähän näitä arvoja juuri myydään.

Kun katsotaan Lähi-itää ja laajemminkin muslimimaailmaa kuusi vuotta Jyllandspostenin karikatyyrien jälkeen, voidaan kai aika yksimielisesti sanoa islamilaisen herkkyyden kasvaneen merkittävästi. Ja samalla on kasvanut ääri-islamilaisten liikkeiden voima. Ne ovat ottamassa niskalenkkiä kaikkialla ns. arabikevään maissa. Uskaltamattomuutemme puolustaa parhaita arvojamme on osasyy tähän kehitykseen. Onko monikulttuurisuutta painottava mediamme myös unohtanut keskeisimmät arvonsa tältä osin?

Eikö voisi seuraavan kerran pyytää anteeksi esimerkiksi seuraavilla selkeillä tavoilla:

• Anteeksi vaan, mutta meillä on tapana julkaista oivaltavia pilapiirroksia. Aiomme jatkaa tällä linjalla, kunnes muukin maailma ymmärtää asian merkityksen.
• Anteeksi vaan, mutta joskus poltamme jätteemme polttamalla. Niin teemme jatkossakin. Ottakaa oppia ;-)

Toivottavasti presidentti Niinistön kaudella ei sorruta Halosen kauden aikaisiin parhaiden arvojemme polkemiseen.