torstai 1. maaliskuuta 2012

Kun anteeksipyynnöt lisäävät ääri-ilmiöitä


Jyllandspostenin sivu, josta
anteeksipyytäminen alkoi

Vuonna 2005 maailman mittakaavassa pienehkö tanskalainen sanomalehti julkaisi Muhammad-aiheisia  karikatyyrejä. Muutaman kuukauden kuluttua miljoonat muslimit raivosivat islamilaisen maailman suurissa kaupungeissa vaatien julkaisijoiden ja piirtäjien rankaisua. Pari vuotta myöhemmin floridalaisen pikkukaupungin tuntematon mutta julkisuudenkipeä pastori, jonka seurakuntaan kuuluu vain kymmeniä ihmisiä, uhkaa polttaa koraanin, ja samat muslimijoukot ovat liikkeellä vaatimassa länsimaista maailmaa kuriin ja järjestykseen. Tämän vuoden helmikuussa amerikkalaissotilaat polttavat Afganistanissa Bagramin vankilassa muutaman koraanin, joita islamistivangit ovat käyttäneet salaisina viestiasiakirjoinaan, ja taas ovat mellakat ja mielenosoitukset käynnissä. Näissä kaikissa islamilaista maailmaa kuohuttaneissa tapahtumissa lopulta kuoli yhteensä satoja ihmisiä ja loukkaantui tuhansia. Lisäksi niiden yhteydessä poltettiin ainakin kolme länsimaista suurlähetystöä ja kymmeniä paikallisia kauppaliikkeitä. Ennen jokaista em. muslimimellakkaa olemme nähneet julkisten anteeksipyyntöjen sarjoja. Niihin ovat osallistuneet lukemattomat suurlähettiläät, ulkoministerit, pääministerit ja presidentit.

On jotenkin kummallista, että anteeksipyytäjinä eivät ole olleet näiden tuhoa aiheuttaneiden mellakoitsijoiden ja lähetystönpolttajien päämiehet. Anteeksipyyntöjä ovat esittäneet länsimaiden edustajat, jotka ovat pahoitelleet maissaan sallitun ja korkeassa arvossa pidetyn ilmaisunvapauden käyttöä. Tähän anteeksipyytäjien kuoroon on lisäksi yhtynyt erittäin suuri joukko erilaisia ihmisiä - alemman sarjan poliitikkoja, toimittajia, taiteilijoita ja muita maailman pelastajina itseään pitäviä - jotka ovat tulleet julkisuuteen tuomitsemaan nämä länsimaisten vapauksien täysin sallimat piirrokset, mielenilmaukset tai jätteen hävityksen. Miten ihmeessä nämä intellektuelleina itseään pitävät tietävät niin hyvin tuhansien kilometrien päässä Tanskasta tai Floridasta asuvien muslimien sydämissä nousevan kuvaamattoman raivon, joka saa heidät tolaltaan? Ja miten he osaavat jo ennalta pyytää anteeksi ikäänkuin antaakseen raivolle mahdollisuuden jäädä vain rajoitetun tuhon aiheuttamisen asteelle?

Pastori Jones
Sekä Jyllandspostenin että pastori Terry Jonesin tapahtumien aikana Lähi-idässä asuneena väitän, että länsimaista tulleet anteeksipyynnöt vahvistivat muslimimaailmassa niitä piirejä, jotka ovat kaikin tavoin länsimaiden vannoutuneita vihollisia. Ne kokivat anteeksipyynnöissä länsimaisten arvojen heikentymisen ja käyttivät tilannetta hyväkseen. Tämä mediajulkisuuden sallima hyväksikäyttö kohdistui nimenomaan länsimaista vapautta tavoittelevia muslimimaailman poliittisia liikkeitä vastaan. Rajuilla mielenosoituksilla haluttiin vahvistaa islamilaisia arvoja ja samalla polkea sitä muslimimaailmassakin orastavaa ilmaisuvapautta, joka on kaiken muun länsimaisen vapauden perusta. Tuntemani vapaamieliset muslimit olivat yleensä kauhuissaan tästä ääri-islamisteille ja Syyrian tapauksessa Assadin hallinnolle annetusta anteeksipyyntötuesta.

Minun käsitykseni on se, että mitä enemmän pyydämme anteeksi omia arvojamme, joiden kärjessä ovat henkilökohtaiset vapaudet, sitä herkemmin islamilaisessa maailmassa niitä pahoitteluja vaaditaan. Ja kohta ei enää anteeksipyyntökään riitä. Seuraavassa vaiheessa vaaditaan jo ilmaisuvapauteen syyllistyneiden rankaisua ja taloudellista kompensaatioita.

Jotenkin tuntuu käsittämättömältä, että kun monivuosisataisen vapauksia tavoitelleen taistelumme jälkeen alamme saavuttaa Ranskan vallankumouksen ja valistuksen ajan filosofien tarjoamia ihanteita, johtajamme ovat sukeltamassa takaisin keskiajalle pyytäessään anteeksi noiden ihanteiden käyttöä.

Jouduin tarjoamaan monta rakia seuralaisilleni Istanbulissa 16.2.2006 - tanskalaiselle ylikomisariolle ja kahdelle turkkilaiselle professorille - jotka eivät voineet käsittää, miksi Suomen pääministeri pyytää anteeksi Jyllandspostenin karikatyyrien uutisoivaa julkaisua jollain suomalaisella nettisivulla. Tanskalaispoliisi oli raivoissaan siitä, että hänen ryhdikästä ja anteeksipyytämätöntä pääministeri Rasmussenia ei tuettu edes eurooppalaisen solidaarisuuden nimissä. Ja valtio-oppineet turkkilaiset olivat kauhuissaan maailman vapaimpana pitämänsä maan pääministeri Vanhasen nöyristelystä, jota he epäilivät ihailemansa suomalaisen arvomaailman konkurssin alkusoitoksi. Tajusin tarjoamistani rakilasillisista huolimatta hävinneeni yrityksen Suomen vapauksia korostavan linja puolustamisessa, kun yksi turkkilaisista kertoi keskustelun melko alkuvaiheessa myös presidentti Halosen pahoitelleen julkaisua.

En tiedä, kuka neuvoi Vanhasta aikanaan myymään arvonsa perustan. Enkä tiedä, kuka neuvoi viime viikolla presidentti Obamaa pyytämään koraanien hävittämistä anteeksi. Mutta sen tiedän, että nöyristely varhaiskeskiaikaisten arabialaisten arvojen edessä ei ole Suomen tai Yhdysvaltain etu eikä myöskään muslimimaailman etu. Se ei ole edes monikulttuurisuutta ajavien etu, vaikka tämän idean nimissähän näitä arvoja juuri myydään.

Kun katsotaan Lähi-itää ja laajemminkin muslimimaailmaa kuusi vuotta Jyllandspostenin karikatyyrien jälkeen, voidaan kai aika yksimielisesti sanoa islamilaisen herkkyyden kasvaneen merkittävästi. Ja samalla on kasvanut ääri-islamilaisten liikkeiden voima. Ne ovat ottamassa niskalenkkiä kaikkialla ns. arabikevään maissa. Uskaltamattomuutemme puolustaa parhaita arvojamme on osasyy tähän kehitykseen. Onko monikulttuurisuutta painottava mediamme myös unohtanut keskeisimmät arvonsa tältä osin?

Eikö voisi seuraavan kerran pyytää anteeksi esimerkiksi seuraavilla selkeillä tavoilla:

  • Anteeksi vaan, mutta meillä on tapana julkaista oivaltavia pilapiirroksia. Aiomme jatkaa tällä linjalla, kunnes muukin maailma ymmärtää asian merkityksen.
  • Anteeksi vaan, mutta joskus poltamme jätteemme polttamalla. Niin teemme jatkossakin. Ottakaa oppia ;-)
Toivottavasti presidentti Niinistön kaudella ei sorruta Halosen kauden aikaisiin parhaiden arvojemme polkemiseen.



16 kommenttia:

  1. Juuri näin. Minulla on ollut tämmöinen aavistus jo Tanskan pilapiirrosjutusta lähtien. Muttei perusteltu ajatus, vaan pelkkä mutu siitä, että parempi olisi ollut pitää pokeri kuin nöyristellä.

    VastaaPoista
  2. Blogisti Mäkinen muistaa varmasti turbaanipäisen hahmon, koska sen takia hänen US-bloginsa yllättäen katosi "tekijänoikeussyistä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;-) Tuo kyseinen kirjoitushan on nyt täällä http://ajattelemista.blogspot.com/2011/09/normal-0-21-false-false-false-fi-ja-x.html

      Poista
  3. Luovumme sananvapaudestamme kumartaaksemme vallan ideologiaa. Tanskassa ilmestyi viime vuonna Anders Jerichowin teos "Bladtegnere i et globalt minefelt" (Pilapiirtäjät globaalilla miinakentällä). Berlingske Tidenissä oli Jacob Friisin kirjoittama artikkeli teoksesta. Pilapiirtäjät seisovat demokratian ja ilmaisuvapauden etuvartiossa. Pilapiirtäjät osaavat jotain sellaista, mitä journalistit eivät osaa, osaavat ilmaista itseään lyhyesti, mutta ennenkaikkea heidän viivansa voi kulkea kielen ja kulttuurin yli. Lehdistön vapaus merkitsee sitä, että vallanpitäjät ja dogmit haastetaan. Loukkaantuminen pilakuvista ei oikeuta polttopullojen heittelyyn. BT:n päätoimittaja Tom Jensen toteaa, Ongelmallista on se, että joidenkin mielestä pilapiirroksilla ei saa loukata, kun taas toiset ovat sitä mieltä, että juuri se on syy, miksi piirroksia tulee painaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karikatyyrit ilmaisevat joskus asioita paljon paremmin kuin 1000 sanaa. Kiitos viisaasta kommentista!

      Poista
  4. En osaa mitään fiksua kommentoida tähän juttuun mutta haluaisin esittää kiitokset Mikolle taas loistavasta jutusta.
    Uusi Suomi ei taida tajuta että bannaamisesta taisi olla heille enemmän haittaa kuin hyötyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! US toimii, kuten julkaisun pitää toimiakin. Se noudattaa valitsemaansa linjaa, jonne minä en mahtunut. Siksi kirjoitan täällä ;-)

      Poista
  5. Risto Jääskeläinen2. maaliskuuta 2012 klo 22.33

    Muistan pitäneeni pääministeri Vanhasen anteeksipyyntöä outona sekaantumisena Suomelle kuulumattomaan asiaan. Se ei niinkään tullut mieleen, että sillä tehtiin vahinkoa tanskalaisillekin. Näinhän se ilmeisesti on ollut.

    Itse keksin mielestäni perustelun Vanhasen anteeksipyynnölle: sillä oli tarkoitus säilyttää Nokian markkinaosuus muslimimaissa. Tämä on siis ihan puhtaasti mielikuvittelua, ei perustu mihinkään havaintoon, että Ollila olisi neuvonut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurin vahinko Vanhasen anteeksipyynnöstä taisi tulla länsimaiselle sananvapaudelle. Mutta tosiasiassa vahinko oli Vanhasen painoarvosta johtuen niin mitätön, sillä se ei aikanaan erottunut suurelle yleisölle kohinasta.

      Voit olla oikeassa Vanhasen motiivin suhteen. Pahoin kuitenkin pelkään, että se liittyi enemmän sisäpolitiikkaan ja tarkemmin tuohon aikaan koventuneeseen keskusteluun Suomen maahanmuuttopolitiikan humanitaarisen osan järkevyydestä.

      Poista
  6. Ahlan, parahin shaykh Mikko, tunnen henkilön, joka esitti, että pilapiirroksia pitäisi pyytää anteeksi. Tapasin hänet muutama kuukausi sitten, jolloin hän kertoi toimistaan. Loppu onkin tuttua, Vanhanen ilmeisimmin luki häneltä saamansa sähköpostin ja päätti toimia esitetyn mukaan.

    Olen tuntenut tämän henkilön kymmenkunta vuotta, ja totean, että yllätyin kertomuksestaan.

    Näillä mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossahan voisi olla poliittisen anekdootin aineksia. Toivottavasti olet pannut kuulemasi hyvin muistiin. Voisin olla kiinnostunut asiasta, jos haluat kertoa siitä enemmän vaikka sähköpostilla?

      Poista
  7. "Pahoin kuitenkin pelkään, että se liittyi enemmän sisäpolitiikkaan ja tarkemmin tuohon aikaan koventuneeseen keskusteluun Suomen maahanmuuttopolitiikan humanitaarisen osan järkevyydestä."

    Kyllä se Vanhasen anteeksipyyntö taisi liittyä Kuwaitin kanssa tehtyihin asekauppoihin. Jos en nyt ihan väärin muista.

    Vanhanen oli helmikuun alussa käymässä Kuwaitissa ja sanoi STT:n uutisen mukaan (suoraa linkkiä ei valitettavasti minulla ole):

    ""Suomen rooli tässä on se, että voimme tehdä sen mitä on tehtykin: on kunnioitettu muslimien tunteita. Tätä pidän erittäin tärkeänä."

    Näin siis Vanhanen 6.2.2006 keskusteluissaan Kuwaitin emiirin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kyllä, että Vanhanen kävi lisäksi pahoittelemassa pilakuvajupakkaa Kuwaitin emiiriltäkin. Ja tuo käynti liittyi nimenomaan Patrian yritykseen myydä Patrian AMV-vaunuja Kuwaitille. No, kauppoja ei tullut, joten halvalla meni silläkin kertaa sananvapauden myynti. Tässä linkki Ylen uutiseen asiasta: http://yle.fi/uutiset/news/2006/02/vanhanens_kuwait_visit_mixes_diplomacy_and_trade_198755.html. Uutisen (4.2.2006) lopusta selviää, että kuvia ei ollut vielä tuolloin julkaistu Suomessa. Vanhanen esitti varsinaisen anteeksipyynnön vasta 14.2.2006, kun Suomen Sisu oli julkaissut kuvat ja useat tiedotusvälineet (ml. Yle) olivat näyttäneet niiden osia uutisklipeissään.

      Poista
  8. Valitettavasti minulle tapahtumat ovat enimmäkseen muistinvaraisia. Muistan noilta ajoilta, kuinka ulkoministeri Erkki Tuomioja esiintyi Ylen ajankohtaisohjelmassa yhdessä Mustafa Karan kanssa ja näytti ilmeisen vaivaantuneelta, kun Kara esitti vaatimuksia toisten uskonnon kunnioittamisesta.

    Myös valtiovarainministeri Eero Heinäluoma puhui pilkallisesti "sananvapauden ritareista".

    Ylen kohdalla itsesensuuri huipentui, kun toimittaja Iikka Vehkalahti päätti olla esittämättä Muhammad-pilakuvista kertovaa tanskalaisdokumenttia. Se kuului yhteensä kymmenen erillistä dokumenttia käsittävään sarjaan. Tanskalaisdokumenttia ei haluttu esittää, koska "siinä ei tuotu esiin mitään uutta". Asiasta nousi pieni kohu julkisuudessa, minkä jälkeen dokumentti lopulta esitettiin.

    VastaaPoista
  9. Tässä on selviä yhtymäkohtia YYA-aikojen suomettumiseen. Ero on siinä että Neuvostoliiton tilalla on islam. Nykyinen suomettuminen on pyrkimystä kieltää islamiin ja monikultturismiin kohdistuva kritiikki ja muut niihin kohdistuvat kielteiset mielipiteet. Marxismi-leninismin tilalla on monikultturismi ja kulttuurirelativismi. Leimakirvestermi "neuvostovastainen" on vaihtunut leimakirvestermiin "rasisti".

    YYA-aikana taisi olla rikoslain pykälä joka kielsi Neuvostoliiton arvostelun ja tuolloin stalinistit halusivat ns. rauhanlain. Näiden tilalla on laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja laki uskonrauhan rikkomisesta.

    YYA-aikana oli sellaiset henkilöt kuten Väinö Tanner, Veikko Vennamo, Tuure Junnila ja Georg C. Ehrnrooth jotka vastustivat toiminnallaan suomettumista. Nyt on esim. Jussi Halla-aho ja James Hirvisaari sekä tietyt bloginpitäjät samassa roolissa.

    YYA-aikana oli Johannes Virolainen, työmies ja enemmistökommunisti sekä sotaveteraani Aarne Saarinen, Karin piirtämä kypärapappi-Kokoomus, jotka yrittivät YYA-ajan oloissa taktikoida ja asettaa sanansa taiten mutta olivat kuitenkin suomalaismielisiä. Tämän tapaisia on nytkin mutta tietyistä syistä ne joutuvat asettamaan sanansa taiten.

    VastaaPoista
  10. Tätä piti vielä kysyä että huomasitko sähköpostit? Lähetin tässä joku aika sitten muutaman.

    VastaaPoista