Miksi Annanin suunnitelma ei voi toteutua

Assad tervehtii Annanin suunnitelmaa.

Syyrian sisällissota on jatkunut ratkaisuyrityksistä huolimatta - vai pitäisikö sanoa niistä johtuen. Lehtitietojen perusteella päivittäin surmansa saaneiden määrä ei ole viime aikoina ainakaan laskenut. Sitten edellisen Syyria-aiheisen kirjoitukseni taistelut ovat siis ilmeisesti jonkin verran kiihtyneet.

Tämä voi johtua usemmastakin syystä. Joko Assadin hallinto on kiihdyttänyt vastarinnan nujertamista, tai vastarinta on kiihtynyt. Molemmat voivat olla realiteetteja samanaikaisesti. Varmaa on myös yhä tehokkaampien ja syvemmälle hallinnon ydinalueille tehtävien iskujen lisääntyminen, mikä viittaa aseellisten vastarintajoukkojen saamaan ulkopuoliseen apuun sekä tietotaidon että ehkä myös taistelijoiden osalta. Sekä Qatar että Saudi-Arabia ovat vihjanneet aloittaneensa vastarintaryhmien rahoittamisen palkanmaksun muodossa.

Assadin hallinto on antanut muutamia lausuntoja, jotka viittaisivat sen saaneen yliotteen kapinallisista. Tähän samaan osoittavat myös kovimpien yhteenottojen painopisteen siirtyminen kohti Turkin vastaista rajaa, jossa sijaitseva Idlibin provinssi on ollut kapinallisten vahvimpia tukialueita, sekä median usein toistamat tiedot kapinallisten surkeasta logistisesta tilanteesta ja alivoimasta Syyrian asevoimien raskaan kaluston edessä. Toisaalta tiedot armeijasta karkaamisista ovat jatkuneet, eikä armeija ole saanut kukistettua kapinapesäkkeitä lopullisesti missään.

Edellä mainitun perusteella kapina ei siis ole merkittävästi edistynyt, mutta sen onnistunut torjuntakaan ei näytä todennäköiseltä lähiaikoina. Pikemminkin näyttää siltä, että Syyrian kriisillä on edessään irakilaistuminen, jossa matala-asteinen vastarinta halvaannuttaa yhteiskunnan pitkäksi aikaa. Yhdysvalloilta ja sen harjoittamalta Irakin turvallisuusjoukoilta kului edellisellä vuosikymmenellä useita vuosia vastaavanlaisen kapinan tukahduttamiseen. Irakilaiset itse asiassa amerikkalaisten jo maasta poistuttua jatkavat vieläkin  noita operaatioita. Irakissakin vastarinta nykyisin kohdistuu Iranin suuntaan yhä enemmän nojaavaa eliittiä vastaan.

Saako Annan aloittaa suunnitelmansa toteuttamisen?

Tässä tilanteessa Kofi Annan YK:n ja Arabiliiton yhteisenä erikoislähettiläänä on jättänyt osapuolille ehdotuksensa, jonka mukaan väkivaltaisuudet lopetettaisiin viimeistään 12.4.2012 kuluessa. Syyrian armeijan joukot olisi vedettävä kaupungeista pois jo 10.4. mennessä, ja sitä seuraavan kahden vuorokauden aikana myös kapinalliset lopettaisivat iskunsa. Tämän jälkeen neuvoteltaisiin yleisistä vaaleistaAnnanin suunnitelmalla on laaja kansainvälinen tuki, sillä arabimaailman, Turkin ja lännen lisäksi myös Venäjä kertoo sitä tukevansa.

Millaiset mahdollisuudet Annanin suunnitelmalla on menestyä? Voisi kuvitella, että mahdollisuudet ovat hyvät, sillä Assadin hallinto on jo ilmoittanut suostuvansa siihen, jos aseistautuneet kapinalliset ensin lopettavat iskunsa. Assadin johtamalle eliitille Annanin suunnitelma on aika hyvä, sillä se mahdollistaa hallinnon pysymisen vallassa ainakin toistaiseksi. YK:n turvallisuusneuvostossa hyväksytty suunnitelma jopa lisäisi Assadin hallinnon kansainvälistä tunnustusta. Jos tilanne todella rauhoittuisi, Assadit siis pysyisivät vallassa ja ehtisivät keksiä lukuisan määrän keinoja, joilla he voivat torjua rauhanomaisen vallanvaihdon.

Kapinallisille Annanin suunnitelman täytäntöönpano on paljon vaikeampaa. Heidän tavoitteensa on jo vuoden ajan ollut Assadien suistaminen vallasta. Annanin suunnitelmassa se paitsi lykkääntyy myös jää lähes täysin ulkopuolisten tahojen painostuksen varaan. Käytännössäkin Syyrian opposition ja vastarinnan edustajiksi julistautuneet Syyrian kansallisneuvosto (SNC) ja Vapaan Syyrian Armeija (FSA) kohtaisivat mahdottoman tilanteen. Ne eivät tosiasiassa johda kuin osaa vastarinnasta. Osa näistä ulkopuolisista kapinnallisryhmistä päättänee aseellisen toiminnan jatkamisesta Annanin suunnitelmasta huolimatta. Syyrian hallitus osaa itsekin järjestää sellaista "vastarintaa", joka oikeuttaa sen oman voimankäytön ja siihen perustuvan asemien vahvistamisen jopa Annanin suunnitelman puitteissa. Ja lopulta opposition piirissä hyvin harva taho uskoo suurenmoisena harhauttajana tunnetun Assadin pitäytyvän suunnitelmassa. Mutta kun sotilaallinen voitto näyttää epätodennäköiseltä, Istanbulissa päämajaansa pitävä oppositio taipunee ainakin hengähdystauon ajaksi Annanin suunnitelman aloittamiseen.

Arabiliiton maille, Turkille, länsimaille, Venäjälle ja Iranille Annanin suunnitelman alkuvaiheet - siis tilanteen rauhoittaminen - sopivat, mutta loppuvaiheiden - siis rauhanomainen vallansiirto vapaine vaaleineen - osalta intressit menevät pahasti ristiin. Arabimailla, Turkilla ja länsimailla on pitkän aikavälin intressinä eristää Syyria vahvempaa alueellista roolia tavoittelevasta Iranista, kun Iranilla on tietysti päinvastainen päämäärä. Venäjä tietää Iranin lailla maiden kahdenvälisten suhteiden riippuvan täysin Assadin Baath-dynastian vallassapysymisestä. Mutta kaikilla ulkopuolisilla osapuolilla on tällä hetkellä yhteinen huoli siitä, että heidän tukemansa osapuoli saattaa lopulta hävitä tauottomina jatkuvat taistelut.

Voi siis käydä niin, että jonkinlainen rauhallisempi vaihe Syyriassa nähdään jossain vaiheessa keväällä Annanin suunnitelman pohjalta. Epätodennäköistä on, että taistelut taukoavat 12.4., sillä arabimaailmassa yleensä tapellaan viimeiselle tinkimiskierrokselle asti, ja kaikki tietävät, että YK:n turvallisuusneuvostossa ratkaisuja osataan viivyttää viikkoja tarvittaessa.

Tuon rauhallisemman vaiheen aikana käydään kovaa peliä kahdella tasolla. Arabeille ja Turkille Assadien vallasta suistaminen ei liene kynnyskysymys, jos Assad irtisanoutuu strategisesta Iran-suhteestaan. Siltä varalta, että Assadin taivuttelu ei onnistu, ainakin Saudi-Arabia ja Qatar kiihdyttävät Syyrian oppositioryhmien tukemista isoilla rahasummilla ja tukemalla sopivien jihadistien rekrytointia seuraavaan taistelujen kierrokseen. Tästä jälkimmäisestähän monilla öljyrikkailla arabimailla on vuosikymmenien kokemus. Se on niiden perinteinen keino vaikuttaa lähialueensa tapahtumiin, kun neuvottelut eivät tuo tuloksia.

Vastaavasti Venäjä ja Iran käyttävät hengähdystauon hyväkseen täydentämällä Assadin turvallisuuskoneistoja ja pyrkien siten vakuuttamaan sitoutumistaan nykyhallinnon tukena.

Eurooppa ja presidentinvaaleihin valmistautuva Yhdysvallat joutunevat joka tapauksessa sopeutumaan Saudi-Arabian ja Turkin väliseen tulokseen Syyrian kohtalosta, sillä länsi (=Nato) ei ole yksimielinen eikä halukas käyttämään sitä työkalua, jolla vallanvaihto onnistuisi nopeasti.

Olen melko varma siitä, että Assadin hallinto ei suostu tuohon puolenvaihtoon. Se ei yksinkertaisesti luota sen paremmin länteen kuin sunniarabiveljiin Arabian niemimaalla. Länsi ja arabiveljet eivät tulleet Mubarakin tai Gaddafin avuksi, vaikka molemmat luulivat olevansa lännen kanssa väleissä. Silloin kapinointi alkaa pian uudelleen ja luultavasti isommilla resursseilla. Tässä tilanteessa sodasta voi tulla pitkä ja tähän asti nähtyä raaempi.

Annanin suunnitelmalla siis ei ole mahdollisuuksia toteutua kuin alkuvaiheiden osalta. Rauhanomaista vallansiirtoa se ei varmasti toteuta. Sitä varten vaihtoehtoisia ja väkivaltaisempia suunnitelmia laaditaan jo useammassa paikassa.