Sananvapaus koetuksella Ranskassa

Noin 50000 keskimääräisen painoksen pilakuvalehti, Charlie Hebdo, päätti julkaista Tunisian vaalien ja sen voittajan, islamistisen Ennada-puolueen, kunniaksi yhden lehden painosnumeron. Lehti kutsui fiktiiviseksi päätoimittajaksi islamin lähes 1400 vuotta sitten kuolleen profeetta Muhammadin.

Charlie Hebdon säilynyttä arkistoa

Valitettavasti jotkut Muhammadin seuraajat eivät ymmärtäneet kunnianosoitusta. Heidän mielestään Muhammadin kuvaaminen saati nimittäminen päätoimittajaksi on jumalanpilkkaan rinnastettava asia. Siksi he päättivät islamilaisen sharia-lain hengessä tuhota  Charlie Hebdo – lehden 2.11.2011. 

Onneksi rituaalissa, joka toteutettiin islamilaisittain mahdollisimman tuskallisella tavalla – polttamalla – ei kukaan tiettävästi loukkaantunut tai kuollut.  Riski joutua Muhammadin tai jonkin muun islamille pyhäksi koetun asian käsittelystä islamilaisen iskun kohteeksi on kuitenkin hyvin mahdollinen. Siksi ei ole ihme, että mm. Uusi Suomi – verkkojulkaisu on päättänyt vähentää islamista kriittisesti kirjoittavien blogistien määrää. Kukapa Uusi Suomi – verkkolehdessä haluaisi olla polttopulloiskun kohteena? Kelläpä olisi uskallusta sellaisen kohtaamiseen?

Minäkö väkivaltainen?

Ehkä meidän kaikkien on syytä vähentää islam-kirjoitteluamme? Erityisesti tämä kysymys koskee islamofobeja, jotka oikeanlaisen ja korrektin politiikan sekä myös valtamedian mukaan antavat väärän kuvan islam-nimisestä ”rauhanuskonnosta”.  Näinhän meille viestitti mm. pääministeri Vanhanen (kesk.) pyytäessään anteeksi sananvapauden käyttöä Suomessa syksyllä 2005 Suomen Sisun julkaistua verkkosivullaan muutaman Muhammad-karikatyyrin.

Kuitenkin irlantilais-brittiläinen valtiomies, kirjailija, puhuja ja poliittinen filosofi, Edmund Burke, jo 1700-luvulla totesi, että ”pahan voiton ainoa edellytys on se, että oikeamieliset miehet eivät tee mitään”.  Ehkä Charlie Hebdo – lehden polttoyritystäkin pitäisi pohtia tässä kontekstissa laajemmin. Samoin ehkä Muhammad-pilapiirtäjiä ja heidän kuviensa julkaisijoita sekä muita hyviä miehiä pitäisi suojella paremmin?

Ehkä ”rauhanuskonnon” edustajiin pitäisi suhtautua tiukemmin, jotta voimme säilyttää vapautemme ml. sananvapaus? Toivottavasti sekulaari Ranska osaa opettaa meitä monikultturismin sokaisemia?

"100 raipaniskua, jos et kuole nauruun" sanoo päätoimittaja lehden takakannessa