keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Maltillisen islamin harha


Allah islamin symbolina

Meillä länsimaisilla ihmisillä on valtavan paljon hyviä ideoita siitä, miten maailmasta tehtäisiin parempi paikka kaikille ihmisille. Nuo ideat kumpuavat omasta käsityksestämme maailmasta, joka perustuu moneen historialliseen filosofian kerrokseen. Näiden kerrosten ansiosta me voimme kysyä, epäillä, uskoa, olla uskomatta, luulla, olla varmoja, valita usein vapaasti tai olla joskus valitsematta. Valitettavasti pääosa maailman ihmisistä ei voi toimia tavallamme, sillä heidän yhteiskuntiensa historiat ovat kulkeneet erilaisia taipaleita. Siksi myös ajatusmaailma noissa yhteiskunnissa poikkeaa oleellisesti vaikkapa pohjoismaisesta mallista. Väitän, että islamilaista maailmaa ei voi ymmärtää tai selittää länsimaisen logiikan tai filosofian avulla. Islamilaisessa maailmassa toimii toisenlainen logiikka ja monissa tapauksissa erilaiset käyttäytymismallit. Vaikkapa naisen asema on islamin mukaan tyystin toisenlainen verrattuna länsimaiseen malliin. Tämä sama pätee myös valtiosuhteiden tasolla. Yritän perustella väittämäni lyhyesti esimerkillä harhasta, jonka olemme luoneet maltillisen ja äärimmäisen islamin välille.

Ensiksi on todettava, että käsite islamin maltillisuudesta tai äärimmäisyydestä on länsimaista tekoa. Islamilaisessa maailmassa useimmiten vain akateemisesti sivistyneet ihmiset tietävät, mitä noilla käsitteillä tarkoitetaan. Muslimien suurella enemmistöllä - reilusti yli 90 prosentilla - ei ole aavistustakaan maltillisen ja äärimmäisen islamin erosta. Kaikkein sekulaareimman ja vapaimman muslimienemmistöisen valtion, Turkin, suosittu pääministerikin, joka viime vuonna äänestettiin maailman kolmanneksi vaikutusvaltaisimmaksi muslimiksi, totesi muutama vuosi sitten: "Ei ole mitään maltillista tai äärimmäistä islamia. On vain islam."

Käsite maltillisesta islamista syntyi vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun öljyrikkaaksi havaittu arabimaailma aloitti tiensä kohti itsenäisyyttä, ja sen asukkaat haluttiin esitellä aiemmin islamiin hyvin epäluuloisesti suhtautuneelle länsimaiselle yleisölle. On tietysti muistettava, että pääosa tuolloin 1300-vuotisesta yhteisestä historiasta oli kulunut erilaisten keskinäisten sotien merkeissä, jotka väliaikaisesti päättyivät viimeisen kalifaatin, Osmanivaltakunnan, romahdukseen I Maailmansodassa. Tuo käsite syntyi kuitenkin vain länsimaissa. Arabimaailmassa ja muualla islamilaisilla alueilla islam ei uskontona tai elämänfilosofiana muuttunut mitenkään. Se, että saudimies ajaa nykyisin autolla kamelin sijasta, ei ole vaikuttanut islamiin mitenkään.

Muslimimaailmassa islamin perinteisiin alettiin vedota juuri tuon kalifaatin hajoamisen järkyttäminä, ja tämän menestyksekkään kehityksen seurauksena monet islamilaiset poliittiset liikkeet edustavat tänä päivänä muslimimaailman poliittisia päävirtoja. Ensimmäinen modernin ajan islamilainen valtio oli Saudi-Arabia, jota ei voi oikein mitenkään kutsua maltilliseksi. Viimeiseksi islamilaiset järjestöt on äänestetty valtaan kaikissa ns. arabikevään vallankumousten ravistelemissa maissa.

Yksittäisen muslimin, heimon tai uskonlahkon uskonnonharjoittamisissa on tietysti eroja. On aleviitteja, jotka ovat usein hyvinkin suvaitsevaisia, ja on wahhabiittejä, jotka haluavat kontrolloida koko ympäristönsä käyttäytymistä, eivätkä siksi tule toimeen ollenkaan em. aleviittien kanssa. Erilaisia sävyjä on islamissa siinä kuin muissakin uskonnoissa. Islamin enemmistönä olevien sunnien ja vähemmistönä olevien shiiojen 1300-vuotiset uskonnolliset kiistat ovat olleet lukemattomien muslimien välisten sotien syinä, ja tämä jako on edelleen Lähi-idän epävakauden pääsyy. Mutta islamin päävirtaukset riippumatta uskonnollisesta tai uskonnollislainopillisesta koulukunnasta eivät ole oleellisesti muuttuneet viimeisinä vuosisatoina. Mikään ei ole muuttunut islamin suhtautumisessa ”vääräuskoisiin”, naisiin tai muihin ”oikeauskoisen” miehen normeista poikkeaviin ilmiöihin.

Islamilaisen maailman kanssakäyminen sekä aikaisemmin teollistuneen lännen että myöhemmin teollistuneen idän kanssa on tietysti vaikuttanut paljon koko islamilaiseen maailmaan. Osa sen ihmisistä on hylännyt islamin kokonaan ja osa noudattaa sitä vain muodollisesti. Samanlainen kehitys on tapahtunut myös kristillisessä, buddhalaisessa ja hindulaisessa maailmassa. Mutta islam ei ole seurannut kristillisen maailman esimerkkiä, jossa uskonto seuraa kulloinkin vallitsevien filosofisten ja yhteiskunnallisten muutosten trendejä.  Historian saatossa jotkut kristilliset kirkkokunnat ovat jopa johtaneet muutosta, kun islam on 1200-luvulta alkaen pyrkinyt pääosin ylläpitämään voimassa sekä alkuperäistä teologista että filosofista tulkintaansa. Islamin reformointia yrittäneet liikkeet on toistaiseksi nujerrettu traditionalistien voimin hyvin väkivaltaisesti.

Muslimi, joka ei seuraa islamin opetuksia, ei ole maltillinen. Eikä Allahin nimissä itsemurhapommitusta yrittävä ole äärimuslimi tai radikaali. Ensin mainittu on joko uskostaan luopunut tai pragmaatikko, jonka mielestä hänen ei tarvitse ratkaista maailman vääryyksiä tässä ja nyt. Jälkimmäinen taas on normaali uskovainen muslimi, jonka joku on puhunut ympäri islamilaisella teologialla ja sen mahdollistamalla oikotiellä Allahin paratiisiin. Mutta oleellista on se, että molempien islamilainen uskonoppi on samanlaista. Ne sisältävät täsmälleen saman koraanin ja koulukunnasta riippuen samat hadithit, Muhammadin elämänkerran sekä fatwa-perinteen, jotka eivät ole muuttuneet varsinkaan sunnalaisessa maailmassa useisiin vuosisatoihin.

Islam ei ole koskaan antanut uskovaiselle mahdollisuutta niihin valintoihin, jotka ovat olleet meille kristillispohjaisissa länsimaisissa demokratioissa itsestään selvyyksiä. Monet meistä selviävät valinnoista jo ilman kirkkoakin.  Islamilaisessa maailmassa kaikki on toisin, sillä islamin muuttumisesta liberaalimpaan suuntaan ei ole merkkejä, eikä kaikkivaltiaalle Allahille ei voi alistua vain osittain islamin mukaan. Perheen, suvun ja heimon kunniapaineet tekevät monasti näistä valinnoista käytännössä mahdottomia. Muutamia länsimaihin paenneita reformiliikkeitä lukuun ottamatta islamin valtavirta on etsimässä uutta maailmanjärjestystä varhaisista perinteistään. Islam ei siis ole maltillistumassa. Se koettaa kollektiivisesti hakea oppia nopeimman leviämisen militaristisista ajoistaan, jolloin se murskasi niin Bysantin, Persian kuin Intian niemimaan valtakunnat.

Maltillista islamia ei siis ole, vaikka minäkin toivoisin sellaisen olemassa oloa. On vain islam, kuten Turkin pääministeri Erdoğankin on painokkaasti todennut. Maltillinen islam käsitteenä on siis läntisen poliittisen tutkimuksen luoma harha tai väärinkäsitys. Ehkä tuolla käsitteellä on pyritty luomaan painetta islamin modernisoinnille?

Mutta on muistettava, että maailman ehkä 1300 miljoonasta muslimista kaikki eivät noudata uskontonsa oppeja. Joukossa on paljon tapamuslimeja ja pragmaattisia muslimeja, joiden kanssa vapauksista nauttiva länsimaalainen voi elää täydessä harmoniassa. Ehkäpä käytettyjä termejä pitäisikin muuttaa. Maltillisen tai radikaalin islamin sijasta pitäisi puhua pragmaattisista ja fundamentaalisista muslimeista. Näin pantaisiin enemmän painoa yksilölle oman elämänfilosofiansa valinnassa.







8 kommenttia:

  1. Islam on tietovaranto, mikä on helposti muunnettavissa ideologiaksi. Tätä mieltä on Rebecca Bynum, jonka käsityksiä islamista Mikael Jalving tarkastelee blogissaan Frontalt (To teser om islam). Voiko islamia ylipäätään pitää uskontona. Bynum määrittelee uskonnon pyrkimykseksi kohti hyvyyttä, kauneutta ja totuutta. Uskonto on kokoelma ulkoisia arvoja, joita ihminen voi omaksua, ja joita kohti ihminen pyrkii, mutta joita ei voi koskaan saavuttaa, vastapalvelukseksi ihminen saa jumalan loppumattoman rakkauden.

    Islamin suhteen asiat ovat täysin päinvastoin. Islam merkitsee alistumista Muhammedille. Muhammedin islam on näin korvannut jumalan korkeudessa - samalla lailla kuin profeetta L. Ron Hubbard skientologiassa. Tunnemme Muhammedin mutta emme tunne jumalaa. Ihmisprofeetta Muhammedista tulee siten totuuden mitta sen sijaan, että totuus itsessään ymmärrettäisiin ihmisen mittana. Islam on olemassa säilyttääkseen itsensä.

    Koraani ja tapaperinne on islamissa tärkeitä, ne ovat laillisuuden perusta. Kaikki inhimilliset toimet voidaan asettaa yksinkertaiseen kaavaan sen mukaan, ovatko ne kiellettyjä, torjuttavia, sallittuja, vaadittuja tai suositeltavia. Viisi mahdollisuutta tekee elämästä yksinkertaista, ne antavat selkeät toimintaohjeet. Olemassaolosta puuttuu kuitenkin pyhyys, kaikki on materialistista. Tee kuten Muhammed olet pelastunut. Poikkea Muhammedin opista, joudut sosiaalisiin vaikeuksiin.

    Bynum näkee islamin väärennettynä uskontona. Islam on ennemminkin ideologia. Sen ei tulisi saada nauttia uskonnon suojaa.

    VastaaPoista
  2. Hyvä Bogreol

    Kiitos pitkästä ja harkitusta kommentista, jossa on monta tärkeää asiaa islamista.

    Olen samaa mieltä, että islam on paljon enemmän kuin uskonto. Monille ihmisille se on sekä elämäntapa, ideologia, elämänfilosofia, lainsäädäntö, kulttuuriperintö että uskonto. Joillekin toisille ihmisille se on vain jotain noista. Maltillisuus tai äärimmäisyys riippuu juuri siitä, miten vähän tai paljon islam vaikuttaa ihmisen elämässä.

    Mutta itse islamin sisältö on sama riippumatta siitä, noudattaako ihminen sen oppeja mahdollisimman vähän tai paljon. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että islam pyrkii määrittelemään muslimien käyttäytymistä ja valintoja oleellisesti enemmän kuin vaikkapa kristinusko. Siksi se ei kilpaile seuraajistaan samoilla säännöillä kuin muut uskonnot. Pitäisikö sitä silloin suojata, kuten muita uskontoja, on hyvä kysymys. Minusta islam kuuluu kilpasarjaan, joissa kisaavat monet poliittiset liikkeet erilaisista liberalismeista kommunismiin ja fasismiin asti.

    VastaaPoista
  3. Islamista haarautunut Bahai -uskonto on maltillinen:

    "Bahai-uskon juuret ovat islaminuskon šiialaisen haaran šaikhilaisessa koulukunnassa. ... Rukoukseen liittyy islamin tapaan määrätyt vuorokaudenajat, asennot sekä rukoussuunta kohti Baha’ullahin hautapyhäkköä ... Bahai-uskoa on vainottu sen perustamisesta saakka monissa islamilaisissa maissa, erityisesti Iranissa... Muutos huonompaan tapahtui jälleen vuonna 1979, kun Iranissa tehtiin islamilainen vallankumous. Tämän jälkeen satoja bahailaisia on kidutettu ja teloitettu sekä tuhansia vangittu.[47] Iranin valtio ei tunnusta bahai-uskoa itsenäiseksi uskonnoksi juutalaisuuden ja kristinuskon tapaan."(http://fi.wikipedia.org/wiki/Bahai-usko)

    Se, että pitääkö bahaita maltillisena islamina vaiko täysin erillisenä uskontona, jäi minulle hiukan epäselväksi wikipedian artikkelin perusteella. Iranilaisten mielestä se ei ole erillinen uskonto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Veijo Ryhänen

      Kiistämättä Bahai-uskon perustajien henkiset juuret ovat shiialaisuudessa ja tarkemmin sen shaikhilaisesta koulukunnasta 1840-luvulla kehittyneessä baabilaisuudessa. Varsinainen baabilaisuus julistettiin valtavirta-shiialaisten oppineiden toimesta harhaopiksi mm. jo 1850 tapahtuneen kapinoinnin vuoksi. Bahai-usko poikkeaa mm. suvaitsevaisuutensa, epämuodollisuutensa ja monien muiden jyrkässä ristiriidassa valtavirtaislamin koulukuntien kanssa olevien oppiensa vuoksi islamista niin paljon, että sitä ei missään islamilaisessa maailmassa hyväksytä islamiksi. Siksi bahai-uskovaisia on aika-ajoin vainottu rajustikin. Erityisen kovaa vaino on 1979 vallankumouksen jälkeisessä Iranissa, jossa kääntyminen bahaiksi on kuolemantuomiolla rankaista rikos.

      Islamin valtavirrathan (sekä sunnalaisuus että shialaisuus) eivät tunnusta uskonnoksi oikeastaan muita kuin islamin. Juutalaisuus ja kristillisyys ovat Muhammadinkin mukaan vuosisatojen varrella harhautuneet alkuperäisestä islamista, ja muut uskonnot ovat jokseenkin täyttä pakanallista harhaoppia. Bahait lasketaan iranilaisessa shiialaisuudessa tähän jälkimmäiseen kategoriaan.

      Bahaitkaan eivät lue itseään muslimeiksi, sillä heidän käsityksensä mukaan jokseenkin kaikki yksijumalaiset uskonnot ovat bahai-uskon osia tai haaroja.

      Minun käsitykseni on, että bahai on oma uskontonsa ja hyvin rauhanomainen sellainen. Mutta juuret siis ovat islamissa.

      Poista
    2. Bahá'í-usko sai alkunsa 1800-luvun puolivälissä Persiassa. Sen perustaja Bahá'u'lláh ilmoitti olevansa Jumalan sanansaattaja tälle ajalle. Hänen työnsä oli jatkoa Abrahamin, Krishnan, Mooseksen, Zarathustran, Buddhan, Jeesuksen ja Muhammadin opetuksille. Bahá'u'lláh opetti, että ihmiskunnan kehitys on tullut siihen kauan ennustettuun vaiheeseen, jolloin sen kansojen on aika yhdistyä rauhan ja maailmanlaajuisen järjestelmän suojaan.

      Bahá'íta on tällä hetkellä noin kuusi miljoonaa yhteensä yli 200 maassa. Se on kristinuskon jälkeen maantieteellisesti maailman toiseksi levinnein uskonto. Bahá'í-usko ei syntyjuuristaan huolimatta ole islamin haara kuten ei kristinuskokaan ole juutalaisuuden haara, vaikka syntyikin juutalaiseen yhteiskuntaan. Itsenäisenä maailmanuskontona bahá'í-uskolla on omat pyhät kirjoituksensa, temppelinsä sekä oma hallintonsa ja kalenterinsa. Bahá'u'lláhin kirjoituksia on käännetty yli 800 kielelle.

      Bahá'í-yhteisöä voidaan kuvata ihmiskunnaksi pienoiskoossa. Yhteisöön kuuluu monipuolinen kirjo maailman ihmisiä yli 2100 heimosta ja etnisestä ryhmästä. Maailmanuskonnoista nuorimpana se erottuu muista uskonnoista useilla tavoilla. Se on kyennyt säilyttämään ykseyden jakautumatta lahkoihin ja eturyhmiin. Papistoa ei ole, vaan bahá'ít ovat järjestäytyneet kansainväliseksi yhteisöksi uudenlaisen demokraattisen järjestelmän avulla, jossa toimivat vaaleilla valitut neuvostot paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

      Yleisesti ajatellaan, että jumalalliset sanansaattajat ovat olleet erillisten uskonnollisten järjestelmien perustajia, jotka kilpailevat totuudesta. Bahá'í-opetusten mukaan kaikki suuret uskonnot ovat peräisin samasta Jumalasta, joka ohjaa sanansaattajiensa kautta ihmiskuntaa vaiheittain henkiseen ja moraaliseen kypsyyteen.

      Uskontojen henkiset periaatteet rauhasta ja lähimmäisen kunnioittamisesta säilyvät samana, mutta uuden uskonnon ilmaantuessa yhteiskunnalliset opetukset muuttuvat. Ne vastaavat ihmiskunnan kehityksen tarpeita kyseisenä aikana. Bahá'u'lláhin mukaan ihmiskunta on aikuistumisensa kynnyksellä haasteenaan omaksua uusi maailmanjärjestys. "Maailman rauha ei ole vain mahdollinen vaan väistämätön".

      Bahá'u'lláh kirjoitti, että "ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta ei voida saavuttaa, ellei ja ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiintunut". Tämän ykseyden rakentaminen on uusimman uskonnon tehtävä. Uskonto on ilmiö, joka yltää ihmisen syvimpiin vaikuttimiin, motivaation alkujuuriin. Uskonto on herättänyt kokonaisissa kansoissa kykyä rakastaa, antaa anteeksi, olla luova, osoittaa suurta rohkeutta, voittaa ennakkoluulot sekä uhrata yhteisen hyvän puolesta.

      www.bahai.fi

      Poista
  4. Niin siinä Koraanissa sanotaan, että juutalaisuus, kristinusko ja zarahustralaisuus ovat "kirjan uskontoja". Koraanin ja hadithien mukaan "Kirjan uskontoon" kuuluvia ei tarvitse käännyttää tai tappaa, mutta ne ovat silti vääräuskoisia. Tuollaiset vääräuskoiset pitää alistaa alempiarvoisiksi kansalaisiksi, joiden pitää maksaa erillisveroja ja suojelurahoja vastineeksi siitä että saavat pysyä hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Vieras 29.1.2012

      Zarathustralaisuus ei kuulu islamin "kirjan kansoihin". Ne kolme kirjan kansaa ovat juutalaista, kristittyä ja saabialaista uskontoa tunnustavat.

      Saabialaiset eivät olleet zarathustralaisia, vaikka he ilmeisesti ainakin osin asuivat 600 luvulla silloisen Persian imperiumin läntisillä raja-alueilla - ehkä nykyisen Keski-Irakin seutuvilla. Saabialaisista on tosiasiassa hyvin vähän tietoa muualla kuin koraanissa ja haditheissa. En nyt heti muista ainuttakaan arkeologista todistetta heidän olemassaolostaan.

      Olet oikeassa islamin valtavirran suhtautumisesta kirjan kansoihin. Kannattanee kuitenkin noteerata, että kaikissa muslimikulttuureissa tätä alistamista ei käytännössä ole aina pantu täytäntöön. Eivätkä kaikki muslimit sitä halua. Valitettavasti viimeisten vuosikymmenten aikana suosiotaan merkittävästi kasvattaneet muslimijärjestöt ovat palaamassa kohti islamilaisia perinteitä, joille dhimmiys ei ole vierasta.

      Poista
  5. -Ehkäpä käytettyjä termejä pitäisikin muuttaa. Maltillisen tai radikaalin islamin sijasta pitäisi puhua pragmaattisista ja fundamentaalisista muslimeista. Näin pantaisiin enemmän painoa yksilölle oman elämänfilosofiansa valinnassa.

    On kahdenlaisia muslimeja. Uskontoaan harjoittavia muslimeja ja ei-harjoittavia.

    Maltillinen, fundamentaalinen jne ovat suhteellisia käsitteitä jotka jokainen määrittää omalla tavallaan. Islam on islam ja piste. Joko sitä harjoittaa tai sitten ei.

    VastaaPoista