Kun valtiota rakennetaan valheista tehdylle perustukselle…

Palestiinalaisjohtaja pettää kansansa aina?

Palestiinan Vapautusjärjestön (PLO) johtaja Mahoud Abbas piti eilen elämänsä merkittävimmän puheen kansainvälisillä areenoilla. Puheen tarkoituksena oli perustella koko maailmalle, miksi PLO:n edustama Palestiinan arabiyhteisö pitäisi ottaa YK:n täysivaltaiseksi jäsenvaltioksi. Puheella siis piti perustella ne historialliset, moraaliset, oikeudelliset, taloudelliset ja muut syyt, miksi Palestiinalaishallinnon hallitsemat Länsirannan ja Gazan arabit on nostettava itsenäisten kansakuntien joukkoon. Tällaisia puheita yleensä pidetään kansakunnan perustana, jonka päälle rakennetaan toimiva yhteiskunta ja sen suhteet ympäröivään maailmaan.

Valitettavasti Abbasin puhe sisälsi kymmeniä valheita ja puolitotuuksia, jotka eivät kestä politiikan luonnonvoimia moraalisine järistyksineen ja historiallisine myrskyineen. Pitääkseni kirjoitukseni lyhyenä analysoin niistä vain muutamia. Lukijat voivat nostaa esiin muita Abbasin onton puheen puutteita, joihin lupaan vastata kommenttiosuudessa. Seuraavassa suomennetut lainaukset Abbasin puheesta ovat kursiivilla ja kommenttini perässä normaalitekstillä:

 Abbas vuoden 1948 sodasta: “… vuoden 1948 Nakba oli yksi pahimmista kitkemis-, tuhoamis- ja siirto-operaatioista, joka kohdistui arabialaisen Lähi-idän kulttuurillista, koulutuksellista ja taloudellista nousua edistäneeseen energiseen ja elinvoimaiseen yhteiskuntaan.”    

Tosiasiassa nykyisen Israelin, Länsirannan, Gazan ja Jordanian muodostama alue, jolle aluetta I Maailmansodan jälkeen hallinnut Iso-Britannia antoi nimen Palestiina, oli Lähi-idän takapajula. Sen todellinen nousu alkoi vasta 1900-luvun alussa kasvavan juutalaisasutuksen sekä heidän tuomansa osaamis- ja rahapääomien myötä. Juutalaissiirtolaisten taloudellisen aktiivisuuden houkuttelemina alueelle muutti viime vuosisadan neljänä ensimmäisenä vuosikymmenenä ainakin 200 000 arabia Syyriasta, Libanonista ja Egyptistä. Nämä jälkeläisineen muodostivat ainakin neljänneksen 1940-luvun Palestiinan arabiväestöstä. Tänä päivänä monet noista arabisiirtolaisten jälkeläisistä yrittävät todistaa juuriaan saadakseen em. maiden kansalaisuuden esi-isiensä lailla ja päästäkseen irti kansalaisettomasta palestiinalaispakolaisuudesta.

Abbas “historiallisen” Palestiinan jakamisesta: “Siten me hyväksyimme (1993) Palestiinan valtion perustamisesta vain 22 prosentin laajuiselle alueelle koko historiallisesta Palestiinasta – koko sille osalle Palestiinan aluetta, jota Israel on miehittänyt vuodesta 1967.”

Historiallinen Palestiina on ollut lyhyitä hetkiä olemassa roomalaisvallan alaisena maakuntana ensimmäisinä vuosisatoina jKr. Tuolloin alueella ei asunut arabeja, ja juutalaiset oli sieltä karkotettu eräitä pieniä yhteisöjä lukuun ottamatta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen brittihallinnon Palestiina-mandaatti sisälsi koko alueen, jonka nykyisin muodostavat Israel, Jordania, Gaza ja Länsiranta. Britit antoivat tästä alueesta noin 80 prosenttia 98-prosenttisesti arabien muodostamalle Jordanialle. Nykyiset Länsirannan ja Gazan arabit siis kiistelevät israelilaisten kanssa enää 20 prosentista historiallisesta Rooman tai brittihallinnon aikaisesta Palestiinasta.

Arabi- ja turkkilaiskalifaattien aikana noin vuosina 638-1923 Palestiinaa ei ollut olemassa edes hallinnollisena nimenä. Se kuului aina johonkin suurempaan kokonaisuuteen, yleensä Syyriaan. Abbas unohti näiden historiallisten tosiasioiden lisäksi sen, että alue tunnettiin ennen roomalaisvaltaa juutalaisten kuningaskuntien ja vasallivaltioiden kotiseutuna.

Abbas kertoo Israelin puhdistavan alueita arabeista: “Miehittävä valta myös estää ihmisiämme rakentamasta miehitettyyn Itä-Jerusalemiin, ja samanaikaisesti se on kiihdyttänyt vuosikymmeniä kestänyttä kampanjaansa kotiemme räjäyttämiseksi ja takavarikoimiseksi. Siten tämä monikärkinen politiikka pakottaa palestiinalaiset omistajat siirtymään pois ja puhdistaa heidät esi-isiensä mailta.”

On kyllä hyvin merkillistä, että Jerusalemin arabiväestö on yli nelinkertaistunut 68 000:sta 280 000:en Kuuden päivän sodan jälkeen, mistä alkaen Israel on hallinnut myös Jerusalemin itäosia. Myös arabien suhteellinen osuus Jerusalemissa on tänä aikana kasvanut 26 prosentista 35 prosenttiin. Abbasin tarkoittaman israelilaisen etnisen puhdistuksen ja apartheidin täytyy olla luokassaan maailman epäonnistunein operaatio, sillä tulos on täysin päinvastainen.

Juutalaiset ovat muodostaneet Jerusalemin suurimman kansanryhmän jo 1860-luvulta alkaen. Yksinkertaisena enemmistönä he ovat olleet jo viimeistään 1920-luvulta alkaen.  Abbas myös unohti puheessaan mainita, että vuosina 1949-1966, jolloin Itä-Jerusalemia miehitti Jordania, kaupunginosat olivat täysin juutalaisista puhdistettuja alueita.

Abbas: “Vakuutan Palestiinan Kansan ainoan laillisen ja sellaisena konfliktin loppuun asti pysyvän edustajan, Palestiinan Vapautusjärjestön puolesta, että …. oikeutettu ja yleisesti hyväksytty ratkaisu toteutetaan Palestiinan pakolaisten osalta YK:n yleiskokouksen julkilausuman 194 mukaisesti”.

Abbas siis kertoo, että perustettu Palestiinan valtio, joka nyt hakee YK:n täyttä jäsenyyttä, on PLO-nimisen järjestön alainen. Kolmena vuosikymmenenä 1964 perustettu ja Abbasin nykyisin johtama PLO tunnettiin terroristijärjestönä. 1990-luvulta alkaen sen suora terroritoiminta on kyllä vähentynyt, mutta edelleen se rahoittaa terrorismia ja ylläpitää terrorismin henkeä niin Länsirannalla kuin Gazassa.

PLO:n johtoa ei ole koskaan valittu vaaleilla. Sen johto täydentää itse itseään mafian kaltaisin ottein. Eipä taitaisi olla ensimmäinen kerta, kun oligarkialla johdettu maa otetaan YK:n jäseneksi. Mutta erikoista on se, että Abbas pitää asiaa suorastaan hyveenä korostaen sitä.

Viittaus YK:n yleiskokouksen vuodelta 1948 olevaan ei-sitovaan julkilausumaan 194 kertoo kahdesta järkyttävästä asiasta. Yksikään arabijohtaja ml. kaikki palestiinalaisten johtajat eivät ole uskaltaneet kertoa pakolaisille ja heidän jälkeläisilleen, että paluu nykyiseen Israeliin ei ole mahdollisuuksien rajoissa. Arabijohtajat tietävät, että Syyriassa ja Libanonissa olevien pakolaisten paluu edes uuteen Palestiinan valtioon ei ole kestävä ratkaisu.  

Uskaltamattomuus tunnustaa näitä tosiasioita oli suurin este rauhanprosessille jo karismaattisen Arafatin johtajakaudella, eikä nykyinen paljon heikompi Abbasin palestiinalaisjohto uskaltaisi missään tapauksessa tunnustaa pettäneensä jo kolme palestiinalaissukupolvea katteettomalla lupauksella palaamisesta vuoden 1948 tulitaukolinjojen toiselle puolelle. Tämä kyvyttömyys tunnustaa tosiasiat kertoo siitä, että rauha ei ole yhtään lähempänä kuin se oli vaikkapa vuonna 1974, jolloin PLO Jasser Arafatin suulla valehteli ensimmäisen kerran YK:n yleiskokouksen edessä haluavansa rauhaa.

Abbas puhui lisäksi pitkään kansansa sitoutumisesta väkivallattomuuteen, terrorismin vastustamiseen, rauhanomaiseen miehityksen vastustamiseen ja monikulttuuriseen toleranssiin ikään kuin uuden valtion peruskivinä. Hän ei muistanut mainita, että palestiinalainen väkivallattomuus on tänäkin vuonna sisältänyt juutalaisiin siviileihin kohdistuneita murhia, molotovinkoktaileja ja raketti-iskuja, joista palestiinalaishallinto on maksanut palkkioita. Abbas ei myöskään muistanut kertoa, että aikomuksena on rakentaa juutalaisista täysin vapaa Palestiinan valtio, jonka alueella asuvan kristityn vähemmistön määrä on supistumassa ennätysvauhtia. Hän myös unohti kertoa, että lähes puolet hänen kansastaan elää tosiasiassa palestiinalaishallintoon vihamielisesti suhtautuvan ja Israelin tuhoa avoimen leppymättömästi ajavan islamistimilitian, Hamasin, miehityksen alla. Miten nämä räjähdysaineet siivotaan Palestiinan kansallisesta perustasta, jäi Abbasilta kertomatta.

Abbas ei myöskään kertonut, miten Palestiina aikoo selvitä taloudellisesti tilanteessa, jossa sen alueet ovat sekä Israelin että Hamasin miehittämiä, ja palestiinalaishallinnon kassaan tulee rahaa lähinnä avustuksina. Siis taloudelliset rakennuspalikat puuttuvat? 

Abbasin puheessaan kuvaamassa valtioperustassa ei ollut rauhan elementtejä. Minusta siitä ei löytynyt oikein mitään kestävää kansakunnan perustaksi.  Israelin pääministeri Netanjahu puhui tuntia myöhemmin summaten israelilaisten ja palestiinalaisten eron Palestiinan valtioasiassa seuraavasti: ”Israel haluaa rauhan yhdessä Palestiinan valtion kanssa, mutta palestiinalaiset haluavat valtion ilman rauhaa.”

Lopuksi haluan kertoa oman mielipiteeni Palestiinan valtion perustamisesta ja tunnustamisesta. Minä kannatan sellaisen perustamista, jos se perustuu tosiasioiden tunnustamiselle ja toisi rauhan alueelle. Jos nykyinen länsimainen neuvottelutaktiikka ei Abbasin kanssa ala pian tuoda tuloksia, pitää keinoja vaihtaa. Olen siitä kirjoittanut täällä.