Väärinkäsityksiä muslimeista, demokratiasta ja ihmisoikeuksista?

Keskusteltaessa islamista tai islamismista kuulee esitettävän kaikenlaisia hullunkurisia väitteitä. Usein kuulee sanottavan, että islam on rauhan uskonto. Lähes yhtä usein sanotaan muslimien haluavan omiin maihinsa demokratiaa.

Minulla on noista asioista erilainen käsitys, joka on muodostunut pitkästä asumisesta muslimien keskuudessa. Mutta seuraavassa en kerro omista kurkunleikkauskokemuksistani. Seuraavat arviot perustuvat arvostetun Pew-tutkimuskeskuksen tuoreimpiin islamilaisessa maailmassa tehtyihin mielipidekyselyihin.

Maltillinen rauhanuskonnon mielenosoitus Lontoossa

Otetaanpa vertailuun kolme isoa muslimienemmistöistä maata – Egypti (E) edustamaan arabeja, Pakistan (P) Aasian muslimeita ja Nigeria (N) Saharan eteläpuoleisia muslimeja. Näissä maissa on muslimiväestöä yhteensä noin 320 miljoonaa jakautuen seuraavasti: Egypti 72 miljoonaa, Pakistan 173 miljoonaa ja Nigeria 78 miljoonaa. Otos kattaa siis noin neljäsosan maailman muslimeista.

Modernismi vs. fundamentalismi

Kaikissa maissa huomattava määrä haastatelluista koki poliittista taistelua länsimaisia arvoja suosivien modernistien ja perinteisiä islamilaisia arvoja kannattavien fundamentalistien välillä (E 31 %, P 44 %, N 42 %). Haastatellut asemoivat itsensä pakistanilaisia lukuun ottamatta enimmäkseen islamilaisten fundamentalistien leiriin (E 59 %, P 28 %, N 58 %). Islamilaiset fundamentalistit siis voittavat demokratiaolosuhteissa ainakin Egyptissä. Pakistanin tilanne on melko erikoinen, mikä selviää vähän myöhemmin. Nigeriassa fundamentalistit jäävät tappiolle, sillä maan kristitty puolikas yhdessä muslimimodernistien kanssa olisi enemmistönä.

Islamilainen käytäntö ja laki

Muslimit Egyptissä, Pakistanissa ja Nigeriassa kannattavat perinteisiä ankaria islamilaisia rangaistuksia rikoksista. Esimerkiksi avionrikkojat tulisi kivittää kuoliaaksi ylivoimaisten enemmistöjen (E 82 %, P 82 %, N 56 %) mielestä. Niin ikään varkaiden kädet pitäisi leikata irti (E 77 %, P 82 %, N 65 %). Kääntyminen pois islamin uskosta pitäisi rangaista kuolemantuomiolla (E 84 %, P 76 %, N 51 %). Ei siis ole ihme, että lainsäädäntö kaikissa maissa on jo pitkään hivuttautunut lähemmäksi shariaa.

Eri sukupuolta olevien työntekijöiden erottelua työpaikoilla kannatettiin laajasti (E 54 %, P 85 %, N 49 %).

Koraanin tai islamin profeetta Muhammadin määräämät rangaistukset nauttivat huomattavaa kannatusta. Rangaistuskäytännön osalta maltillisen muslimin löytäminen voi olla vaikeaa. Tai sitten kivittäminen kuuluu maltilliseen muslimikäytökseen.

Politiikka ja demokratia

Demokratia saa kuitenkin jonkinlaista kannatusta hallintojärjestelmänä. Egyptissä ja Nigeriassa enemmistöt kannattavat demokratiaa, mutta Pakistanissa demokratiaa kannattaa vähemmistö (E 59 %, P 42 %, N 66 %). Demokratian kannatus ei riippunut henkilöiden koulutustaustasta.

Islamin vaikutusta politiikkaan pidettiin erittäin toivottavana ja myönteisenä asiana (E 85 %, P 69 %, N 82 %).

Enemmistöt olivat huolestuneita äärimmäisen islamismin vaikutuksesta maansa politiikkaan (E 61 %, P 65 %, N 76 %). Näissä viimeisissä luvuissa ovat mukana kaikki haastatellut – siis myös vääräuskoiset ja pakanat.

Joidenkin mielestä islam on uskonto, mutta useimpien muslimien mielestä se on myös poliittinen ideologia. Useimmat ovat myös huolissaan sen vaikutuksesta politiikassa. Nämä, jotka asiaa murehtivat, ovat maltillisia muslimeita. Siis niitä, jotka eivät halua bin Ladenia kalifiksi, mutta haluavat kuitenkin kivittää avionrikkojat.

Täytyy kuitenkin muistaa, että missään näistä kolmesta maasta demokratia ei ole toiminut siten, kuin me länsimaissa asian ymmärrämme. Tiedän käymieni keskustelujen perusteella, että tavalliselle egyptiläiselle demokratia tarkoittaa kahta asiaa: Isoa palkkaa eikä poliisi hakkaa ennen alustavaa kuulustelua.

Terrorismi

Itsemurhapommitusten oikeutukseen uskoi kaikissa maissa vain vähemmistö – joskin huomattava sellainen (E 20 %, P 8 %, N 34 %). Itsemurhapommitusten tuki on kuitenkin kaikissa maissa laskenut muutamilla prosenttiyksiköillä. Näissä kolmessa maassa itsemurhapommittajien ja heidän tukiryhmiensä rekrytointipohja voi siis olla 55 miljoonaa henkeä. Luku nelinkertaistettuna koko muslimimaailmaan olisi siis 220 miljoonaa henkeä. Marttyyritarjokkaat eivät siis lopu kesken.

Ääri-islamilaisiin järjestöihin haastatellut suhtautuivat melko suopeasti. Hizbollahia tuki (E 30 %, P 19 %, N 45 %), Hamasia (E 49 %, P 18 %, N 49 %) ja al-Qaidaa (E 20 %, N 49 %). Pakistanin muslimien al-Qaidan tukea ei jostain syystä Pew:n tuloksissa julkistettu, mutta sen tiedetään olevan noin 20 prosentin tasolla. Islamistien änkyräsiipeä – al-Qaidaa – siis tukee tai sen toiminnan hyväksyy näissä kolmessa maassa noin 87 miljoonaa ihmistä. Jos tämä suhde pätisi koko muslimimaailmaan, bin Laden nauttisi noin 350 miljoonan muslimin jonkinlaista tukea. Kaksi maltillisempaa terroristijärjestöä, Hizbollah ja Hamas, nauttisivat saman logiikan mukaisesti 360 -

400 miljoonan muslimin tukea.

Nyt viimeistään pitää uskoa, että islam on rauhan uskonto, jonka jotkut harvat kiihkoilijat ovat kaapanneet.

Kairon Tahrir-aukiolla ja Benghazissa diktatuurien kaatamisen aloittaneet nuorukaiset saattavat olla demokratian fanittajia. Valitettavasti heillä ei ole edes vapaissa ja rehellisissä vaaleissa mahdollisuuksia pärjätä, jos yllä kuvatut Pew-tutkimusten tulokset ovat edes suurin piirtein totuudenmukaisia. Vielä vähemmän kokemattomilla ja järjestäytymättömillä nuorukaisilla on mahdollisuuksia, kun islamilaiset järjestöt kömpivät piiloistaan järjestelemään vaalituloksia. Siis jos Egyptissä ja Libyassa joskus pidetään vaalit.