Itse aiheutettu pakolaisongelma

Sattuipa silmiini vaikuttava graafi, joka on syytä jakaa myös täällä Suomessa. Tuota graafia pohtimalla voi ymmärtää, miksi yksi konflikti ei ole yhtään lähempänä loppumistaan kuin se oli alkuaikoinaan noin sata vuotta sitten.

Maailman eräät pakolaisväestöt viimeisen 75 vuoden aikana ja eräitä ennusteita (katkoviivalla)

Kuvasta nousee esiin se tosiasia, että konfliktit ovat aiheuttaneet tasaisesti pakolaisvirtoja. Toisaalta siitä selviää, että suurin osa pakolaisista on joko kyennyt palaamaan takaisin tai heidät on asutettu pysyvästi, jolloin pakolaisuus on päättynyt. Jopa huikeat Saksan ja Intian-Pakistanin pakolaismäärät asutettiin noin 10 vuodessa. Omasta historiastamme toki muistamme lähes puoli miljoonaa Karjalan evakkoa, jotka asutettiin niinikään alle 10 vuodessa. Heitä ei ole esitetty graafissa, kuten ei ole monia muitakaan pienempiä pakolaisryhmiä.

Toinen asia, joka kuvasta nousee esiin, on pakolaisuuden keskittyminen toisaalta islamilaiseen maailmaan ja toisaalta sosialismin historiaan. Et tuosta kuvasta löydä ainuttakaan pakolaisvirtaa, joka ei olisi kytköksissä jompaankumpaan.

Hämästyttävin asia kuitenkin on se, että muiden pakolaisvirtojen poikkeuksetta tyrehtyessä yksi pakolaisongelma on vain jatkanut kasvuaan. Palestiinalaispakolaisten määrän kasvulle ei näy loppua. Siihen on muutamia yksinkertaisia syitä:

1. Palestiinalaisten pakolaisuus on periytyvää toisin kuin minkään muun pakolaisryhmän. Tosin jostain ihmeen syystä Suomessa perheenyhdistämisperusteella tuleva perheenjäsen perii vastaavasti pakolaisstatuksen sukulaiseltaan.
2. Palestiinalaisten pakolaisuus perustuu islamilaisen imperialismin perimään, jolle länsimainen tai itämainen kulttuuri ei ole vieläkään uskaltanut arabimaiden öljyn vuoksi panna kunnon sulkua.
3. Kohdasta kaksi johtuen mitään ei uskalleta tehdä vain palestiinan pakolaisista ja heidän perillisistään huolehtivalle UNRWA-järjestölle, josta on muodostunut miljardiluokan liiketoiminta sekä paikallisille että eurooppalaisille kehitysyhteistyöjärjestöille että vasemmistolaisille diplomaateille.

Jos UNRWAn periytymissääntöjä olisi noudatettu vaikkapa Suomessa ja Saksassa 1940-luvun puolivälistä alkaen, meillä olisi noin 1,2 miljoonaa karjalaispakolaista maassa, ja Saksassa pakolaisia olisi noin 35 miljoonaa.

Palestiinan pakolaiset voidaan melko nopeasti vapauttaa pakolaisuudestaan vaikkapa seuraavasti:

1. Lakkautetaan UNRWA ja annetaan vastuu palestiinalaisista UNHCR:lle, joka on melko menestyksekkäästi hoitanut maailman muita pakolaisongelmia.
2. Ilmoitetaan, että pysyvää pakolaisuutta tukevan Palestiinalaishallinnon saama suora tuki loppuu, jollei se lähde ratkaisemaan pakolaisongelmaa tai saa aikaan rauhaa Israelin kanssa.
3. Pääosa palestiinalaispakolaisista asutetaan niihin maihin, joissa he nyt oleilevat.

Lopuksi vielä Suomen syyllisyydestä muutamia virkkeitä: Tänä vuonna Suomi tukee palestiinalaispakolaisten lisääntymistä ja pakolaisuuden pitkittymistä kuudella miljoonalla eurolla. Summahan ei ole kovin iso, mutta se on signaali väärään suuntaan. Se sisältää kuusi miljoonaa syytä korjata kurssia, jonka valinnasta voimme syyttää vain itseämme.

Ihan viimeiseksi palautan mieliin, minne Karjalan evakot asutettiin. Oheisesta kuvasta näet keltaisina alueina pääpiirteiset asutusalueet. Lapin sodan hävityksen kokenut Lappi jätettiin pääosin karjalaisten asuttamisvastuusta vapaaksi, joskin menetettyjen pohjoisten alueiden saamelaiset se otti vastaan. Suomen silloin vauraimmat seudut, ruotsinkieliset rannikkoalueet Uudellamaalla, Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla sekä Pohjanlahden rannikolla jätettiin vaille rasitusta. Niin vahva poliittinen vaikutus noilla alueilla oli silloin. Siksi suosittelen vierailua tässä linkissä.  

h/t  Taruds Blog