Yhdenvertaisuus avioliittolain muutoksen perusteena ei kestä

Kun joidenkin prosenttiluokan kokoisten kansalaispiirien mielestä Suomen lainsäädännön suurin syrjintäongelma, nykyinen avioliittolaki ja homoparien kehnot oikeudet lapsen adoptoimiseksi, on jälleen noussut etusivun otsikoihin kiitos Kokoomuksen Lasse Männistön manipuloiman lakialoitteen, tarkastellaanpas asiaa lyhyesti yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Tarkastelen asiaa yhden ainoan ja parhaiten tuntemani henkilön esimerkin valossa.  Lue loput täältä.

Taas Allah-pilakuvaongelmia - nyt Turkissa

Bahadır Baruter

Turkkilainen karikatyyripiirtäjä, Bahadır Baruter, joutuu oikeuden eteen turkkilaisessa Penguen-huumorilehdessä julkaistusta piirroksestaan.

Istanbulin syyttäjänvirasto haastoi Baruterin Turkin Uskonnollisten asioiden ja säätiöiden työntekijöiden ammattiyhdistyksen ilmiannon perusteella. Baruteria epäillään "väestön osan hyväksymien uskonnollisten arvojen loukkaamisesta". Syyttäjä hakee Baruterille vuoden vankeusrangaistusta.

Baruterin kuvassa on ryhmä miehiä ja imaami rukoilemassa moskeijassa. Yksi miehistä puhuu kännykällään Allahin kanssa. Hän pyytää anteeksi rukouksen jälkimmäisen osan laistamistaan, sillä hänen on kiirehdittävä muille asioille. Loukkaava asia löytyy punaisella ympyröidystä moskeijan seinätekstistä, jossa lukee: "Allahia ei ole, ja uskonto on valhetta."

Pilapiirtäjänä suositun Baruterin oikeudenkäynti tullee herättämään runsaasti huomiota Turkissa. Maan melko jyrkästi jakaantuneet uskovaiset ja sekularistit löytävät runsaasti perusteita tuomion puolesta ja sitä vastaan. Oikeudenkäynnillä voi jopa olla vaikutuksia Turkin valtion ja islamin suhteelle tulevaisuudessa.

Suomalaisen turistin ei kannattane kyseenalaistaa kaikkivaltiaan Allahin olemassaoloa Istanbulissa, Alanyassa, Antalyassa tai Marmariksessa ainakaan ennen oikeuden päätöstä. Pahoin pelkään, että kyseenalaistaminen ei kannata sen jälkeenkään.

Euroopan Unioniin pyrkivä Turkki on mm. YK:n kautta ajamassa myös läntiseen Eurooppaan voimakkaampaa lainsäädäntöä Allahin-pilkkaa vastaan.

Kuva saattaa olla jo nyt Suomen uuden vihalainsäädännön vastainen, mutta pidetään se lukijoiden välisenä salaisuutena ja  täkynä valtakunnansyyttäjävirastolle toistaiseksi tällä sivulla. Uusi Suomi -verkkojulkaisussa tällaisten kuvien esittäminen edes uutisen osana on jo nyt kiellettyä.

Ulkoministeri Tuomioja ei tajua konfliktin luonnetta

Ulkoministeri Tuomioja purkaa turhautumistaan siihen, että maailmanyhteisö tai edes EU ei ole kyennyt muodostamaan yhteistä kantaa Israelin ja sitä ympäröivien arabimaiden krooniseen konfliktiin. Hän kirjoittaa blogissaan 26.9. seuraavasti:  "YK:n päätöslauselmat eivät kuitenkaan muuta tilannetta paikan päällä miksikään, vaan palestiinalaisvaltio voi saada todellisen suvereenisuuden vasta miehityksen päättävän ja neuvotteluteitse syntyvän rauhansopimuksen kautta. Pahin este neuvotteluille on nyt Israelin jatkuva siirtokuntien laajentaminen Jerusalemissa ja länsirannalla. Siirtokuntalaajentamisen pysäyttämistä ei voi käsitellä ikään kuin se olisi jokin vastavuoroisuutta edellyttävä myönnytys Israelilta, sillä niiden rakentaminen on koko ajan ollut ja on edelleen laitonta ja tämän lopettaminen on sine qua non (=välttämätön ehto) rauhanpyrkimysten onnistumiselle."


Tuomioja on oikeassa siinä, että YK:n päätöslauselmat eivät paljoa paina Lähi-idässä. Kaikkein vähiten ne muuten ovat painaneet arabimaissa, jotka - toisin kuin Israel - eivät tunnusta edes universaaleja ihmisoikeuksia.


Mutta täysin väärässä Tuomioja on puhuessaan esteestä rauhanneuvotteluille. Israel ei ole ainakaan 12 vuoteen laajentanut Länsirannan siirtokuntiaan alueellisesti. Tuona aikana sekä Jasser Arafat että Mahmoud Abbas kävivät ainakin näennäisesti kovia neuvotteluja sekä Ehud Barakin että Ehud Olmertin hallitusten kanssa. Silloin siirtokunnat eivät olleet ongelma. Niistä tuli ongelma vasta, kun presidentti Obama kuvitteli löytäneensä ratkaisun palestiinalaisten neuvotteluhalukkuuden parantamiseksi, ja Kairon puheessaan kesäkuussa 2009 vaati Israelia keskeyttämään jo olemassaolevien siirtokuntien sisäisen rakentamisen.


Rauhan suurin este on edelleen se, että osa Israelin  lähialueen arabeista ei ole kyennyt tunnustamaan tosiasioita, ja arabeille edelleen uskotellaan Israelin poislyömisen mahdollisuutta sotilaallisesti, taloudellisesti tai poliittisesti. Koska Tuomioja ei voi olla tietämättä tätä, hän syyllistyy valehteluun. Palestiinalaisjohdolle olemassaolevien siirtokuntien rakentamisen jatkuminen on ollut vain Yhdysvaltain presidentin naivin erehdyksen kautta antama tekosyy olla käymättä neuvotteluja tilanteessa, jossa se useista syistä johtuen on poikkeuksellisen heikko. Abbasin ja Fayyadin Palestiinalaishallinto ei hallitse edes puoliskoa palestiinalaisista, ja ilman Israelin tukea se ei hallitsisi hetken kuluttua mitään.  


Tuomioja puhuu blogissaan laittomista siirtokunnista ja monista laittomista teoista ml. Israeliin kohdistuvat raketti-iskut, joista hän arvottaa siirtokuntapolitiikan vaarallisemmaksi. Siis Tuomiojan logiikan mukaan toisen maalle rakentaminen on vaarallisempaa kuin toisen ampuminen? Ja toisekseen Tuomioja voisi kaivaa esiin sen oikeuden päätöksen, jossa israelilaiset ovat rakentaneet toisen maalle. Sellaista ei kyllä ole. Mutta kiistanalaiselle maalle on rakennettu kaikki Tel Avivista Hebroniin ja Metullasta Eilatiin ml. jokainen palestiinalaiskylä. Juuri tuon kiistanalaisuuden selvittäminen on rauhanneuvottelujen ytimessä. 


Presidentti Paasikivi rauhoitteli suomalaisia hävityn rauhan ja siinä menetetyn kauniin Karjalan jälkeen toteamalla, että Kreml ei ole mikään käräjäoikeus. Eipä ole löydetty toimivaa valtiosuhteiden käräjäoikeutta Lähi-idästäkään vielä, eikä sellaista löydy. Jos Suomen ulkoministerinä olisi vuonna heinä-elokuussa 1944 ollut Henrik Ramsayn sijasta utopisti Erkki Tuomioja, olisimme luultavasti vieläkin sodassa Neuvostoliiton kanssa ja ulkoministeri etsisi halukasta käräjäoikeutta käsittelemään konfliktia.


Tuomiojan kertoman mukaan väkivallattomuuteen sitoutuneet palestiinalaisjohtajat Abbas ja Fayyad muuten maksavat keskimäärin 800 euron kuukausipalkkaa jokaiselle terroritoiminnasta tuomitulle vangille. Sen lisäksi yli viisi henkeä surmanneiden "marttyyrien" mukaan palestiinalaisalueilla nimetään katuja, toreja ja kouluja. Niin, unohdin mainita, että em. kuukausipalkasta osan maksavat suomalaiset veronmaksajat, sillä Palestiinalaishallinto saa noin puolet varoistaan kehitysapuna. 


Vaikka koko maailman tunnustaisi Palestiinan valtion, se ei rikastuttaisi Lähi-itää, ellei Palestiina sovi rauhasta Israelin ja muiden naapuriensa kanssa. Rauhasta on sovittava kahdenkesken. Näin se vaan on aina ollut reaalimaailmassa.


Erkki Tuomiojalla ja suurella osalla muustakin sosialistisesta eliitistä on sokea piste Israelin ja arabien välisessä konfliktissa. Heille on Kylmän sodan ajoilta jäänyt fiksaatio, jonka mukaan Yhdysvaltain tukema Israel on paha ja Neuvostoliiton tukemat arabit ovat uhreja. Historiantutkimuksen mukaan arabit nyt kuitenkin ovat aloittaneet jokaisen sodan Israelia vastaan, ja kaikki he ovat myös hävinneet. Tuomiojan näsäviisastelujen sijaan Lähi-itään tarvittaisiin Paasikivimäistä valtiomiestä, joka kertoisi Abbasille tosiasioiden tunnustamisen olevan kaiken viisauden ja myös rauhan alku. Ja Paasikivi kertoisi Abbasille myös, että isomman kanssa kannattaisi olla välilöissä, jos haluaa saada itsenäisyyden.


Mutta miksi demarit rankaisevat suomalaisia ja oman puolueensa kannatusta tällaisilla Tuomiojilla? Halla-ahon junttapuheet olivat kuitenkin paljon lähempänä realismia verrattuna Tuomioja Lähi-itää koskevaan horinaan. Mitä demarien eduskuntaryhmä tekee asialle?  


Tämän oman Tuomioja-purkaukseni jälkeen oloni on kevyempi. Sitä edelleen keventää se tosiasia, että perussuomalaiset ovat tässäkin asiassa realisteja ja kannattavat aitoja rauhanneuvotteluja kahden valtion mallin mukaisesti. Siis tämäkin Tuomiojan epäreilu purkaus lopulta sataa muualle - luultavasti perussuomalaisten laariin. 

Islamofobin tunnustus

Islamofobia tai islamkammo on melko uusi, ongelmallinen ja kiistanalainen käsite. Melko usein sillä tarkoitetaan islaminuskoisiin kohdistuvaa vihamielisyyttä, ennakkoluuloisuutta tai syrjintää. Käsite on huono siksi, että siinä sekoitetaan ideologia ja ihminen. Moni islamiin kriittisesti suhtautuva ei vihaa tai syrji muslimeita.

Käsite islamofobia on ongelmallinen myös siksi, että lääketieteellisessä kielenkäytössä fobia eli kammo tarkoittaa 'johonkin tilanteeseen tai kohteeseen liittyvää suhteetonta pelkoa, joka johtaa kyseisen kohteen välttämiseen ja rajoittaa henkilön elämää', mutta islamofobialla on tarkoitettu enemmänkin vastenmielistä tai vihamielistä kuin pelokasta asennoitumista. Islamofobia ei ole lääketieteellinen fobia, kuten ei myöskään esimerkiksi homofobia.

Islamofobia kansainvälisen politiikan välineenä ja sananvapauden rajoittimena

Islamofobia-käsitettä on arvosteltu pyrkimyksestä estää islaminuskon sekä islamilaisen filosofian, lakien ja elämäntavan arvostelua. Tämä arvostelu pohjaa pääosin siihen tosiasiaan, että 57 jäsenmaan Islamilaisten maiden järjestö (OIC) on ollut 2000-luvulla hyvin aktiivinen niin YK:ssa kuin muillakin foorumeilla pyrkiessään kieltämään uskontoja loukkaavan tai arvostelevan puheen. Laajan sananvapauden kannattajat puolestaan ovat katsoneet tämän OIC:n pyrkimyksen johtavan sanavapauden kapenemiseen erityisesti länsimaissa.

Samalla on epäilty, että OIC tarkoittaakin uskonnolla nimenomaan islamia ja loukkaamisen lähteenä länsimaisia sananvapauden käyttäjiä. Tämäkin epäily on aiheellinen, sillä useimmissa islamilaisissa maissa islamin pyhiksi kokemien asioiden arvostelu on jo nyt kiellettyä samalla, kun islamin pyhät tekstit sisältävät runsaasti muiden uskontojen pyhiksi kokemien asioiden arvostelua.

Esimerkiksi islamin pyhimmät kirjat nauravat useaan otteeseen Jeesuksen jumaluudelle ja mm. kiistävät hänen kuolemansa ristillä. Sekä kristittyjä että juutalaisia islam syyttää profeettojensa opetusten väärentämisestä. OIC:n islamofobiatulkinnan mukaan nämä islamin opetukset ovat heille pyhiä, eivätkä kristityt, juutalaiset tai muutkaan saisi niitä arvostella, tai ainakin se koetaan loukkaavaksi.

Jos islamille pyhien asioiden arvostelu todella kiellettäisiin, tulisi kiellettyjen asioiden listasta hyvin pitkä. Pyhä asia on mm. Koraani, joka islamin mukaan on Allahin sanaa ja sisältää lähes kaiken ihmiskunnalle tarpeellisen tiedon. Islamin profeetta Muhammad ja hänen sanomisensa ovat pyhiä. Muhammad oli muuten puhelias mies, joka ehti sanoa paljon monista asioista.

OIC:n mukaan islamofobiaa on sekin, että islam yhdistetään terrorismiin. Ei siis pitäisi puhua islamilaisesta terrorismista, vaikka ylivoimainen enemmistö 2000-luvun terroristeista perustelee tekonsa islamin pyhillä kirjoituksilla. Lisäksi nämä terroristit kokevat itsensä hartaiksi muslimeiksi, ovat yleensä kotoisin muslimienemmistöisistä maista ja useimmiten terrorisoivatkin siellä.

Uskonharjoittajien syrjintä ja islamofobia

Länsimaissa islamofobian käsite on noussut esiin ennen muuta länsimaihin kohdistuneen islamilaisen terrorismin myötä. Islamilaisten terroristijärjestöjen tekemät terrori-iskut länsimaissa, kuten syyskuun 11. päivän iskut Yhdysvalloissa sekä Madridin ja Lontoon pommi-iskut, loivat länsimaissa epäluuloa islamilaista maailmaa kohtaan. Länsimaihin muuttaneet muslimit ovat usein kertoneet kärsivänsä tämän epäluulon synnyttämästä syrjinnästä. Tämä syrjintä on tietysti noussut ongelmaksi sekä länsimaiden voimakkaasti kasvaneen muslimiväestön myötä että lännen ihmisoikeuksissa korkealle arvostetun syrjimättömyyden periaatteen rikkomuksina.

On jossain määrin outoa, että islamilaisissa maissa jo 1400 vuotta yleisesti harjoitettua muiden uskontojen harjoittajien sortoa ei ole nostettu samalla tavoin esiin, vaikka mm. länsimaisia ja aasialaisia maahanmuuttajia niissä asuu enemmän kuin koskaan. Esimerkiksi kristinuskon julkinen harjoittaminen ja erityisesti käännytystyö ovat suorastaan hengenvaarallisia asioita useissa muslimienemmistöisissä maissa. Kenellekään ei luultavasti edes juolahtaisi mieleen edes ilmoittautua juutalaiseksi Saudi-Arabiassa tai Iranissa, sillä syrjintä tuskin riittäisi kuvaamaan seurauksia. Nämä esimerkit kuitenkin todistavat sen, että länsimaiset johtajamme, jotka yleisesti ja oikein tuomitsevat muslimeihin kohdistuvan syrjinnän, eivät ole edes yrittäneet saada muslimienemmistöisiä maita vastavuoroisesti lopettamaan siellä huomattavasti vakavampaa ei-muslimeihin kohdistuvaa syrjintää.

Miten islamofobia yritetään määritellä?

Monikulttuurisuutta Iso-Britanniassa edistävän Runnymede Trust –ajatushautomo on yrittänyt antaa ehkä kattavimmin islamofobian tunnusmerkit. Niiksi voidaan luokitella muun muassa seuraavat oireet:

1. Islamia pidetään yhtenäisenä ilmiönä, joka on muuttumaton, taantumuksellinen ja paikalleen pysähtynyt.
2. Islamia pidetään erillisenä ja ”toisena”.Islamin arvot eivät ole samanlaisia kuin muiden kulttuurien ja uskontojen, se ei omaksu vaikutteita niistä eikä anna vaikutteita niille. 
3. Islamilaista kulttuuria pidetään omaan kulttuuriin verrattuna huonompana tai alempiarvoisena. Islam nähdään raakana, järjettömänä, alkukantaisena ja sukupuolisyrjintää harjoittavana. 
4. Islamia pidetään väkivaltaisena, hyökkäävänä, sotaisana, terrorismia tukevana ja valloituksenhaluisena, maailmanvaltaan pyrkivänä uskontona. 
5. Islamia pidetään poliittisena aatteena, jota käytetään poliittisiin ja sotilaallisiin tarkoituksiin. 
6. Koetaan, että islam ei hyväksy arvostelua eikä huumoria, vaan vastaa väkivaltaisesti kaikkeen muualta tulevaan arvosteluun. 
7. Vihamielisyyttä islamia kohtaan käytetään oikeutuksena muslimeihin ja islamilaisiin maihin kohdistuvaan syrjintään ja kaiken islamilaisen torjuntaan. 
8. Islaminvastaista vihamielisyyttä pidetään luonnollisena ja normaalina asiantilana. 

Olen suorittanut itsetutkiskelun islamofobiasta. Seuraavassa ovat omat vastaukseni siihen, tunnistanko itsessäni em. oireita:

1. Islamilainen teologia, filosofia ja lainsäädäntö eivät ole juurikaan muuttuneet viimeisen 700 vuoden aikana. Merkittävin liikehdintä viimeisen sadan vuoden aikana on monien islamilaisten liikkeiden pyrkimys kohti varhaisten islamilaisten yhteisöjen ”puhtautta”. Siis aika muuttumatonta se on. 
2. Islam itse pyrkii erottautumaan kaikista uskonnoista, filosofioista ja ideologioista ainoana oikeana asiana. Se pyrkii torjumaan muiden vaikutukset. Sille eivät kelpaa mm. universaalit ihmisoikeudet. 
3. Myönnän pitäväni islamia huonompana ja jopa vaarallisena ideologiana tai uskontona moniin muihin verrattuna. Minusta islam syrjii voimakkaasti naisia.
4. Islam on alusta alkaen ollut poikkeuksellisen väkivaltainen uskonto. Sen profeetta, joka aloitti maantierosvona ja kuoli valtaamansa Arabian hallitsijana, ilmoitti seuraajilleen, että islam joskus hallitsee koko maailmaa. 
5. Monissa muslimienemmistöisissä maissa näin on. Iran ja Saudi-Arabia ovat selvimmät esimerkit.
6. Mm. OIC haluaa kieltää islamin arvostelun länsimaissa lainsäädännön keinoin. Islamilaisissa maissa islamin arvostelusta tulee ankaria rangaistuksia. Islamilaiset vitsit ovat aika harvinaisia. 
7. Näin jossain määrin valitettavasti taitaa olla. Tosin en hyväksy asiaa enkä itse syrji muslimeja, kristittyjä, juutalaisia, hinduja tai ateistejakaan.
8. Minusta islamia saa arvostella siinä kuin muitakin uskontoja ja ideologioita. Pidän sitä hyvin normaalina ja jopa toivottavana. 

Olen siis Runnymede Trust –ajatushautomon kriteeristön mukaan patamusta islamofobi. Mutta en kyllä pelkää islamia. Vastustan sitä ideologiana, koska sen osittainenkin hyväksyminen länsimaissa veisi yhteiskuntiamme taaksepäin ja kaventaisi vapauksiamme. Meidän pitäisi vastustaa islamin vaikutusta myös islamilaisten maiden politiikassa. Vain islamin vaikutusvaltaa vähentämällä muslimienkin ihmisoikeudet saadaan kehittymään ja islamilainen maailma rauhoittumaan.

Kun valtiota rakennetaan valheista tehdylle perustukselle…

Palestiinalaisjohtaja pettää kansansa aina?

Palestiinan Vapautusjärjestön (PLO) johtaja Mahoud Abbas piti eilen elämänsä merkittävimmän puheen kansainvälisillä areenoilla. Puheen tarkoituksena oli perustella koko maailmalle, miksi PLO:n edustama Palestiinan arabiyhteisö pitäisi ottaa YK:n täysivaltaiseksi jäsenvaltioksi. Puheella siis piti perustella ne historialliset, moraaliset, oikeudelliset, taloudelliset ja muut syyt, miksi Palestiinalaishallinnon hallitsemat Länsirannan ja Gazan arabit on nostettava itsenäisten kansakuntien joukkoon. Tällaisia puheita yleensä pidetään kansakunnan perustana, jonka päälle rakennetaan toimiva yhteiskunta ja sen suhteet ympäröivään maailmaan.

Valitettavasti Abbasin puhe sisälsi kymmeniä valheita ja puolitotuuksia, jotka eivät kestä politiikan luonnonvoimia moraalisine järistyksineen ja historiallisine myrskyineen. Pitääkseni kirjoitukseni lyhyenä analysoin niistä vain muutamia. Lukijat voivat nostaa esiin muita Abbasin onton puheen puutteita, joihin lupaan vastata kommenttiosuudessa. Seuraavassa suomennetut lainaukset Abbasin puheesta ovat kursiivilla ja kommenttini perässä normaalitekstillä:

 Abbas vuoden 1948 sodasta: “… vuoden 1948 Nakba oli yksi pahimmista kitkemis-, tuhoamis- ja siirto-operaatioista, joka kohdistui arabialaisen Lähi-idän kulttuurillista, koulutuksellista ja taloudellista nousua edistäneeseen energiseen ja elinvoimaiseen yhteiskuntaan.”    

Tosiasiassa nykyisen Israelin, Länsirannan, Gazan ja Jordanian muodostama alue, jolle aluetta I Maailmansodan jälkeen hallinnut Iso-Britannia antoi nimen Palestiina, oli Lähi-idän takapajula. Sen todellinen nousu alkoi vasta 1900-luvun alussa kasvavan juutalaisasutuksen sekä heidän tuomansa osaamis- ja rahapääomien myötä. Juutalaissiirtolaisten taloudellisen aktiivisuuden houkuttelemina alueelle muutti viime vuosisadan neljänä ensimmäisenä vuosikymmenenä ainakin 200 000 arabia Syyriasta, Libanonista ja Egyptistä. Nämä jälkeläisineen muodostivat ainakin neljänneksen 1940-luvun Palestiinan arabiväestöstä. Tänä päivänä monet noista arabisiirtolaisten jälkeläisistä yrittävät todistaa juuriaan saadakseen em. maiden kansalaisuuden esi-isiensä lailla ja päästäkseen irti kansalaisettomasta palestiinalaispakolaisuudesta.

Abbas “historiallisen” Palestiinan jakamisesta: “Siten me hyväksyimme (1993) Palestiinan valtion perustamisesta vain 22 prosentin laajuiselle alueelle koko historiallisesta Palestiinasta – koko sille osalle Palestiinan aluetta, jota Israel on miehittänyt vuodesta 1967.”

Historiallinen Palestiina on ollut lyhyitä hetkiä olemassa roomalaisvallan alaisena maakuntana ensimmäisinä vuosisatoina jKr. Tuolloin alueella ei asunut arabeja, ja juutalaiset oli sieltä karkotettu eräitä pieniä yhteisöjä lukuun ottamatta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen brittihallinnon Palestiina-mandaatti sisälsi koko alueen, jonka nykyisin muodostavat Israel, Jordania, Gaza ja Länsiranta. Britit antoivat tästä alueesta noin 80 prosenttia 98-prosenttisesti arabien muodostamalle Jordanialle. Nykyiset Länsirannan ja Gazan arabit siis kiistelevät israelilaisten kanssa enää 20 prosentista historiallisesta Rooman tai brittihallinnon aikaisesta Palestiinasta.

Arabi- ja turkkilaiskalifaattien aikana noin vuosina 638-1923 Palestiinaa ei ollut olemassa edes hallinnollisena nimenä. Se kuului aina johonkin suurempaan kokonaisuuteen, yleensä Syyriaan. Abbas unohti näiden historiallisten tosiasioiden lisäksi sen, että alue tunnettiin ennen roomalaisvaltaa juutalaisten kuningaskuntien ja vasallivaltioiden kotiseutuna.

Abbas kertoo Israelin puhdistavan alueita arabeista: “Miehittävä valta myös estää ihmisiämme rakentamasta miehitettyyn Itä-Jerusalemiin, ja samanaikaisesti se on kiihdyttänyt vuosikymmeniä kestänyttä kampanjaansa kotiemme räjäyttämiseksi ja takavarikoimiseksi. Siten tämä monikärkinen politiikka pakottaa palestiinalaiset omistajat siirtymään pois ja puhdistaa heidät esi-isiensä mailta.”

On kyllä hyvin merkillistä, että Jerusalemin arabiväestö on yli nelinkertaistunut 68 000:sta 280 000:en Kuuden päivän sodan jälkeen, mistä alkaen Israel on hallinnut myös Jerusalemin itäosia. Myös arabien suhteellinen osuus Jerusalemissa on tänä aikana kasvanut 26 prosentista 35 prosenttiin. Abbasin tarkoittaman israelilaisen etnisen puhdistuksen ja apartheidin täytyy olla luokassaan maailman epäonnistunein operaatio, sillä tulos on täysin päinvastainen.

Juutalaiset ovat muodostaneet Jerusalemin suurimman kansanryhmän jo 1860-luvulta alkaen. Yksinkertaisena enemmistönä he ovat olleet jo viimeistään 1920-luvulta alkaen.  Abbas myös unohti puheessaan mainita, että vuosina 1949-1966, jolloin Itä-Jerusalemia miehitti Jordania, kaupunginosat olivat täysin juutalaisista puhdistettuja alueita.

Abbas: “Vakuutan Palestiinan Kansan ainoan laillisen ja sellaisena konfliktin loppuun asti pysyvän edustajan, Palestiinan Vapautusjärjestön puolesta, että …. oikeutettu ja yleisesti hyväksytty ratkaisu toteutetaan Palestiinan pakolaisten osalta YK:n yleiskokouksen julkilausuman 194 mukaisesti”.

Abbas siis kertoo, että perustettu Palestiinan valtio, joka nyt hakee YK:n täyttä jäsenyyttä, on PLO-nimisen järjestön alainen. Kolmena vuosikymmenenä 1964 perustettu ja Abbasin nykyisin johtama PLO tunnettiin terroristijärjestönä. 1990-luvulta alkaen sen suora terroritoiminta on kyllä vähentynyt, mutta edelleen se rahoittaa terrorismia ja ylläpitää terrorismin henkeä niin Länsirannalla kuin Gazassa.

PLO:n johtoa ei ole koskaan valittu vaaleilla. Sen johto täydentää itse itseään mafian kaltaisin ottein. Eipä taitaisi olla ensimmäinen kerta, kun oligarkialla johdettu maa otetaan YK:n jäseneksi. Mutta erikoista on se, että Abbas pitää asiaa suorastaan hyveenä korostaen sitä.

Viittaus YK:n yleiskokouksen vuodelta 1948 olevaan ei-sitovaan julkilausumaan 194 kertoo kahdesta järkyttävästä asiasta. Yksikään arabijohtaja ml. kaikki palestiinalaisten johtajat eivät ole uskaltaneet kertoa pakolaisille ja heidän jälkeläisilleen, että paluu nykyiseen Israeliin ei ole mahdollisuuksien rajoissa. Arabijohtajat tietävät, että Syyriassa ja Libanonissa olevien pakolaisten paluu edes uuteen Palestiinan valtioon ei ole kestävä ratkaisu.  

Uskaltamattomuus tunnustaa näitä tosiasioita oli suurin este rauhanprosessille jo karismaattisen Arafatin johtajakaudella, eikä nykyinen paljon heikompi Abbasin palestiinalaisjohto uskaltaisi missään tapauksessa tunnustaa pettäneensä jo kolme palestiinalaissukupolvea katteettomalla lupauksella palaamisesta vuoden 1948 tulitaukolinjojen toiselle puolelle. Tämä kyvyttömyys tunnustaa tosiasiat kertoo siitä, että rauha ei ole yhtään lähempänä kuin se oli vaikkapa vuonna 1974, jolloin PLO Jasser Arafatin suulla valehteli ensimmäisen kerran YK:n yleiskokouksen edessä haluavansa rauhaa.

Abbas puhui lisäksi pitkään kansansa sitoutumisesta väkivallattomuuteen, terrorismin vastustamiseen, rauhanomaiseen miehityksen vastustamiseen ja monikulttuuriseen toleranssiin ikään kuin uuden valtion peruskivinä. Hän ei muistanut mainita, että palestiinalainen väkivallattomuus on tänäkin vuonna sisältänyt juutalaisiin siviileihin kohdistuneita murhia, molotovinkoktaileja ja raketti-iskuja, joista palestiinalaishallinto on maksanut palkkioita. Abbas ei myöskään muistanut kertoa, että aikomuksena on rakentaa juutalaisista täysin vapaa Palestiinan valtio, jonka alueella asuvan kristityn vähemmistön määrä on supistumassa ennätysvauhtia. Hän myös unohti kertoa, että lähes puolet hänen kansastaan elää tosiasiassa palestiinalaishallintoon vihamielisesti suhtautuvan ja Israelin tuhoa avoimen leppymättömästi ajavan islamistimilitian, Hamasin, miehityksen alla. Miten nämä räjähdysaineet siivotaan Palestiinan kansallisesta perustasta, jäi Abbasilta kertomatta.

Abbas ei myöskään kertonut, miten Palestiina aikoo selvitä taloudellisesti tilanteessa, jossa sen alueet ovat sekä Israelin että Hamasin miehittämiä, ja palestiinalaishallinnon kassaan tulee rahaa lähinnä avustuksina. Siis taloudelliset rakennuspalikat puuttuvat? 

Abbasin puheessaan kuvaamassa valtioperustassa ei ollut rauhan elementtejä. Minusta siitä ei löytynyt oikein mitään kestävää kansakunnan perustaksi.  Israelin pääministeri Netanjahu puhui tuntia myöhemmin summaten israelilaisten ja palestiinalaisten eron Palestiinan valtioasiassa seuraavasti: ”Israel haluaa rauhan yhdessä Palestiinan valtion kanssa, mutta palestiinalaiset haluavat valtion ilman rauhaa.”

Lopuksi haluan kertoa oman mielipiteeni Palestiinan valtion perustamisesta ja tunnustamisesta. Minä kannatan sellaisen perustamista, jos se perustuu tosiasioiden tunnustamiselle ja toisi rauhan alueelle. Jos nykyinen länsimainen neuvottelutaktiikka ei Abbasin kanssa ala pian tuoda tuloksia, pitää keinoja vaihtaa. Olen siitä kirjoittanut täällä.

Taqijja ja kitman: Miksi uskovainen muslimi voi valehdella vääräuskoiselle

Juuri kukaan ei kysy, voiko kristittyyn, hinduun, buddhalaiseen tai ateistiin luottaa. Mutta voiko muslimiin luottaa, on yhä yleisempi kysymys. Miksi islamin kannattajia epäillään? Katsotaanpa muutamien esimerkkien valossa, mitä islamin keskeisimmät lähteet opettavat asiasta.

Islamin profeetta Muhammad opetti seuraajansa harhauttavan ja tarkoituksellisen valehtelun, taqijjan, saloihin. Hän murhautti yhden Jathribin (nykyisin Medinan kaupunki) juutalaisjohtajista, Ka'b ibn al-Ashrafin, antamalla salamurhaajille luvan valehdella Muhammadin pyrkivän hänen kanssaan sopuun. Muhammadiin kriittisesti suhtautunut Ka'b houkuteltiin iltapimeällä ystäväkseen luulemansa muslimin avulla murhaajajoukon väijytykseen. Muhammad julisti murhaajien pääsevän paratiisiin.

Tämän ensimmäisen salamurhan jälkeen Muhammad käytti valehtelua ja harhauttamista useaan kertaan päästäkseen eroon vastustajistaan. Seurauksena oli murhia ja joukkomurhia, joita islamin historiassa ylistetään yleensä verrattomina suorituksina. Jäljittelyn kohteena oleva profeetta Muhammad oli siis taqijjan mestari.

Mutta häntäkin parempi on tietysti kaikkivaltias Allah, josta koraanin kohta 3:54 todistaa hyvin: ”Uskottomat punoivat juoniaan, ja Allah punoi juoniaan. Allah punoo parhaat juonet”. Koraani käskee muissakin yhteyksissä selvästi vääräuskoisten harhauttamiseen. Kaikkein selvin Koraanin luku tässä asiassa on Imranin perheen suura, jonka kohdassa 3:28 Allah käskee: ”Älkööt uskovaiset ottako uskottomia uskovaisten sijaan ystäviksi tai avustajiksi. Kuka näin tekee, on irtisanoutunut Allahista; paitsi jos teette sen varovaisuudesta, jotta voisitte suojella itseänne heiltä”.  Tämä Koraanin säe on lukemattomien islamilaisten uskonoppineiden mukaan oikeuttanut ”hymyilemään uskottomille, mutta samalla sisäisesti kiroamaan heidät”. Koraani samalla varoittaa siitä, että jälkimmäisen asian unohtaminen johtaa helvettiin.

Islam on ainoa uskonto, joka on alusta alkaen kehittänyt vääräuskoisille suunnatun valehtelun tai harhauttamisen suorastaan hyveeksi. Siksi taqijja on sitä edelleen.

Kitman-käytännöllä tarkoitetaan islamilaisessa maailmassa osatotuuden kertomista ja sen toisen osan kätkemistä kuulijalta. Hyvä esimerkki tästä on väittää jihadin olevan ihmisen sisäistä hengellistä taistelua ja jättämällä kertomatta, että asia vääräuskoisyhteydessä tarkoittaa konkreettista pyhää sotaa. Yllättävää on se, että kitmania harrastavat useimmiten islamin vasemmistolaiset ystävät länsimaissa. Monet islam-tutkijat syyllistyvät tähän. Esimerkiksi professori Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoittamassa ”Koraanin selitysteos” jätetään selittämättä lähes kaikki koraanin väkivaltaiset tai muuten kiusalliset säkeet.

Kitmania ja taqijjaa (englanninkielessä taqiyya) näkyy suomalaisessakin yhteiskunnassa yhä enemmän johtuen kasvaneesta muslimivähemmistöstämme. Eniten näitä ilmiöitä koemme kuitenkin omista tiedotusvälineistämme, joiden toimituskunnat valitettavasti eivät tunnista ilmiöitä tai pahimmillaan harrastavat sitä itsekin poliittisesti korrektin itsesensuurin varjolla.

Siksi kuuntelemme jatkuvasti hyväuskoisina ja taqijjan uhreina tarinoita palestiinalaisten rauhantahdosta Israelin kanssa tai Turkin pääministeri Erdoğanin vakuutteluja siitä, että muslimi ei voi olla terroristi, vaan koko islamilainen terrori on islamofobiaan sairastuneen mielemme keksintöä.  Kitmanin uhreiksi joudumme, kun uskomme helsinkiläisen imaami Hajjarin juttuja islamista rauhanuskontona. Mutta länsimaisen sananvapauden suojassa saa tietysti kertoa vaikka mitä satuja varsinkin, jos uskonto niitä suorastaan vaatii.

Lukijan on syytä muistaa, että jokainen islamiin uskova ei ole valehtelija. Olen tavannut lukemattomia rehellisiä (tapa)muslimeita matkoillani muslimienemmistöisissä maissa. Myöskään tuntemani Suomen tataarit eivät harrasta kitmania tai taqijjaa.  Islam ei salli taqijjaa muslimien kesken. Se on siis tarkoitettu vain vääräuskoisille ja silloinkin oikeastaan vain islamin tai muslimiyhteisön tärkeiden etujen ajamiseksi. Kitman puolestaan on sallittua islamin eduksi lähes aina – myös muslimiyhteisöjen sisällä – joskaan jokainen muslimi ei sitä käytä.

Mutta, jos epäilet kykyjäsi selvitä muslimimaailmassa vääräuskoisen usein kohtaamasta taqijjasta, palkkaa 1) länsimainen islam-asiantuntija, joka tunnistaa asian, 2) palkkaa rehellinen muslimi (joita Suomessa on) tai 3) osta muslimin rehellisyys rahalla. Ja aina voi kysyä, paljonko tässä on taqijjaa tai kitmania mukana! Oikeauskoinen muslimi ei kysymyksestä suutu, joskin hän suurella todennäköisyydellä kiistää niitä harrastavansa. Silloin tiedät tavanneesi taqijjan mestarin, joka osaa sujuvasti käyttää kaksinkertaista taqijjaa.

Kaikille niille, jotka haluavat muistuttaa, että länsimaissakin valehdellaan ja harhautetaan: Näin valitettavasti on. Niin tehdään muuten Kiinassakin. Muslimienemmistöisissä maissa länsimaita usein pidetään epärehellisinä. Niitä usein syytetään kaksoisstandardeista, joista toisia käytetään länsimaiden kesken ja toisia kanssakäymisessä islamilaisen maailman kanssa. Nämä syytökset ovat minunkin havaintojeni mukaan joskus oikeutettuja, mutta niiden perustaminen lännen uskonnollisiin opetuksiin eivät sitä ole – päinvastoin.

Täällä vielä englanniksi paljon lisää taqijjasta. Enjoy!

Ratkaisuehdotus toivottomaan Palestiina-ongelmaan

Palestiinan vapautusjärjestö (PLO) haluaa YK:n täysjäseneksi, mikä on nostanut jo yli 90 vuotta jatkuneen Palestiina-ongelman jälleen kansainvälisen median etusivuille. Olen ajoittain hyvin kyllästynyt koko aiheeseen kansainvälisessä politiikassa, sillä tärkeämpiäkin asioita siellä olisi hoidettavaksi. Niinpä esitän nyt lyhyine perusteluineen ratkaisuehdotuksen, joka käsitykseni mukaisesti ratkaisisi koko umpisolmun parissa vuodessa.

Tämä ratkaisuehdotus perustuu muutamaan tosiasiaan, joita en tässä lukijan ajan säästämiseksi perustele pidempään. Olen kuitenkin valmis todistamaan ne tosiksi kommenttiosuudessa. Ne ovat:

1.       Ylivoimainen enemmistö israelilaisista haluaa rauhaa.

2.       Ylivoimainen enemmistö palestiinalaisista ja muistakin arabeista haluaa rauhaa

3.       Ylivoimainen enemmistö israelilaisista tukee kahden valtion mallia – siis juutalaisenemmistöistä Israelia ja arabienemmistöistä Palestiinaa, joiden yksityiskohdista sovitaan rauhanneuvotteluissa.

4.       Ylivoimainen enemmistö Palestiinan arabeista haluaisi tuhota Israelin, joskin enemmistö voisi sietää sitä lyhyehkön ajan, kunnes olosuhteet tuhoamiselle olisivat paremmat. Muut arabit ovat vähintään yhtä halukkaita Israelin hävittämiseen. Tämä halu toisen osapuolen tuhoamiseksi on raivattava rauhan tieltä kiinnittämällä huomio muualle.

5.       Länsimaat ja Japani ovat kantaneet suurimman osuuden Palestiinassa ja sen naapurimaissa asuvien palestiinalaispakolaisten elättämisestä viimeisten 60 vuoden aikana.  Israel eivätkä arabimaat halua tehdä sitä. Länsimaiden taakankantokyky on hiipumassa velkaantumisesta ja muista taloudellisista vaikeuksista johtuen.

6.       Palestiinan ympärillä olevat arabimaat ovat tehokkaasti estäneet vuoden 1949 palestiinalaispakolaisten integroitumisen yhteiskuntiinsa.

Ratkaisuehdotus lyhykäisyydessään on seuraava: Ilmoitetaan, että kahden vuoden siirtymäajan jälkeen länsimaat pitävät Palestiinan konfliktia yksinomaan israelilaisten ja palestiinalaisten konfliktina, eivätkä ne enää aio osallistua ongelman ratkaisuyrityksiin poliittisesti tai taloudellisesti. Saman siirtymäajan kuluessa länsimaat lopettavat nopeasti taloudellisen tukensa myös niille maille, jotka eivät tue aitoa ja neuvotteluihin perustuvaa kahden valtion ratkaisua konfliktin lopettamiseksi.

Tämä ilmoitus panisi kaikki konfliktin osapuolet uusien tosiasioiden eteen:

1.       Israel tajuaisi joutuvansa sekä täyteen poliittiseen että taloudelliseen vastuuseen miehittämistään alueista ja niiden neljän miljoonan asukkaan jatkuvasti mellakoivasta väestöstä.  Tällainen kehitys aiheuttaisi Israelissa laman, mikä johtaisi poliittisen johdon vaihtumiseen. Alueen rauhoittaminen nousisi Israelissa tärkeysjärjestyksen kärkeen.

2.       Palestiinalaiset tajuaisivat välittömästi, että heidän lähes täysin länsimaisen avun varassa oleva taloutensa voi romahtaa välittömästi, elleivät rikkaat arabimaat tule avuksi.  Palestiinalaisjohtajat eivät aiemmin kokemansa perusteella luota arabiveljiinsä. He ymmärtäisivät minkä tahansa skenaarion tarkoittavan vallan menetystä. Neuvottelu- ja kompromissihalukkuus kasvaisi rajusti.

3.       Ympärillä olevat arabimaat ymmärtäisivät saavansa palestiinalaispakolaiset taloudelliseksi ja poliittisesti räjähdysalttiiksi taakakseen samalla, kun ne joutuisivat seuraamaan Länsirannalla ja Gazassa puhkeavia rajuja levottomuuksia, jotka synnyttäisivät lisää pakolaisuutta.  Painostus ratkaisun löytämiseksi kasvaisi suuresti.

4.       Saudi-Arabia ja pienemmät öljyrikkaat sheikkikunnat oivaltaisivat pian joutuvansa maksamaan kokonaisuudessaan konfliktin arabiosapuolten kuluja useilla miljardeilla dollareilla vuosittain. Tämä yhdessä arabiankielisen maailman konfliktimyllerryksen kanssa lisäisi merkittävästi vallankumousvaaraa vielä rauhallisina pysyneissä arabimaissa. Ratkaisun löytyminen tulisi niiden omaan intressipiiriin.

Muu maailma saisi tällä julistuksella pari etua. Ensinnäkin se arabialaistaisi konfliktin tehokkaasti ja samalla vähentäisi sen kansainvälisyyttä. Ratkaisuyrityksethän ovat toistaiseksi kilpistyneet juuri arabien haluttomuuteen neuvotella kestävästä rauhasta ja vuoden 1949 pakolaisten aseman järjestämisestä. Toiseksi se voisi nostaa Kiinan ja Intian kiinnostusta nopean poliittisen ratkaisun löytämiseksi, sillä kuohunta arabimaissa aiheuttaisi todennäköisesti eniten ulkopuolista vahinkoa nimenomaan näiden nousevien maiden talouskasvuille. Saudien öljydollareilla voidellut maat joutuisivat miettimään kantojaan, mikä voisi monissa muissakin asioissa tervehdyttää maailmanpolitiikkaa.  Jos em. julistuksen uhkaukset pitäisi toteuttaa, Länsimaat säästäisivät vuosittain kymmeniä miljardeja dollareita.

Häviäjinä tässä julistuksessa olisivat jokseenkin kaikki yli 60 vuotta jatkuneen konfliktin osapuolet, mikäli ne eivät löytäisi nopeasti kestävää ratkaisua. Voittajiksi konfliktin osapuolet voisivat selvitä vain yhdessä, sillä sotilaallinen ratkaisu ei ole minkään osapuolen intresseissä eikä edes mahdollisuuksien rajoissa. Halukkuus aitoihin kompromisseihin kasvaisi molemmilla puolilla luultavasti hyvin nopeasti.

YK:n alkaneen yleiskokouksen uutisoinnista tulet havaitsemaan, että nykyisillä keinoilla Lähi-idän pitkäikäisimmän konfliktin pysyvä ratkaisu ei ole lähestynyt juuri yhtään. Kyse ei ole ollut yrityksen puutteesta varsinkaan länsimaiden kohdalla. Kyse on siitä, että vastuu asioiden ratkaisemisesta on onnistuneesti vyörytetty osapuolten harteilta pois. Kannattaisiko yrittää jotain täysin uutta, joka yksilötasollakin toimii yleensä hyvin. Pannaan riitelijät suoraan vastuuseen ja ilmoitetaan, että ympäristö on täysin kyllästynyt näytelmään.

Blogistin lyhyt historia Uuden Suomen Puheenvuorossa

Mäkisen kirjoittajan taival jäi 10 kuukauden mittaiseksi Uuden Suomen ylläpitämässä Puheenvuoro-palvelussa. Sen katkeaminen siellä tapahtui nopeasti ja ilman selityksiä. Samankaltaisia tapahtumia on Puheenvuorossa ollut viime aikoina useita. Ne saattavat olla hyvinkin erilaisia. Tässä Mäkisen tarina lyhyesti:

Kirjoitin joulukuun 2010 ja syyskuun 2011 välisenä aikana Puheenvuoroon yli 70 blogikirjoitusta, joista muutamat nousivat hyvinkin suosituiksi sekä kommenteilla että lukijamäärillä mitattuna. Lisäksi osallistuin varmaankin useaan sataan jonkun muun alustamaan kommenttikeskusteluun. Kirjoitusteni enemmistö käsitteli kolmea asiakokonaisuutta: Ilmastonmuutosta, islamia ja Lähi-idän politiikkaa. Osallistuin melko aktiivisesti myös muiden aihepiirien kommentointiin.

Pyrin sekä kirjoituksissani että kommentoinnissa asialliseen ja kohteliaaseen kielenkäyttöön. Myönnän kyllä ajoittain harjoittaneeni sarkasmia, ja joskus saatoin ahdistaa hölmöyksiä tai suoranaisia valheita esittäneen vastaväittäjän nurkkaan. Näissäkään tapauksissa en muista käyttäneeni loukkaavaa kieltä tai menneeni henkilökohtaisuuksiin.

Keskiviikkona 14.9.2011 julkaisin noin klo 9 kirjoituksen otsikolla ” Norja, Tanska ja Ruotsi ovat vaarallisia maita”. Kirjoitus herätti jonkin verran kommentointia.  Kirjoituksessa oli kuvituksena karikatyyripiirtäjä Kurt Westergaardin kuva sekä hänen piirtämänsä karikatyyri eräästä lähes 1400 vuotta sitten kuolleesta miehestä.

Samana päivänä noin klo 13 huomasin, että kirjoitukseni kommentteineen oli kadonnut. Kello 13:28 sain viestin US:n webmasterilta. Viestin koko sisältö oli seuraava:” MMakinen, Käyttäjätilisi Puheenvuoro-palvelussa on suljettu.” Näin myös oli käynyt. Kaikki kirjoitukseni tuhansine kommentteineen olivat US:n roskakorissa, enkä enää voinut kirjautua keskustelijaksi. Minut oli siis totaalisesti bannattu kertaheitolla ja ilman edeltäviä huomautuksia tai varoituksia.

Ryhdyin selvittämään asiaa, ja seuraavassa on sähköpostivaihtoni päätoimittaja Markku Huuskon kanssa 14.9. kokonaisuudessaan:

Mäkinen: Hyvä päätoimittaja Markku Huusko. Käyttäjätilini Puheenvuoro-blogiinne on alla olevan ilmoituksen mukaan suljettu. Mikä mahtoi olla syynä sulkemispäätökseenne? Kyselee Mikko Mäkinen.

Huusko: Uuden Suomen käyttöehdoissa (http://www.uusisuomi.fi/kayttoehdot) sanotaan muun muassa seuraavasti: ”Puheenvuoro-palvelukeskustelua hallinnoiva Asiakas sitoutuu siihen, että palvelussa hänen itsensä julkaisema kirjoitus ei ole lain ja hyvien tapojen vastainen taikka sisällöltään ketään millään tavalla loukkaava tai herjaava.” Siellä sanotaan myös näin: ”Asiakas vastaa siitä, ettei hänen käyttämänsä aineisto loukkaa kolmannen tekijänoikeudella tai muulla immateriaalioikeudella suojattua materiaalia taikka Asiakkaan lakiin tai muihin sopimuksiin perustuvia velvollisuuksia. Tällaisen materiaalin julkaiseminen tai levittäminen ilman oikeudenhaltijan lupaa on ehdottomasti kiellettyä.”

Keskusteluohjeissa (http://www.uusisuomi.fi/keskusteluohje) sanotaan mm. seuraavasti:

·  Älä esitä sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai muuhun henkilökohtaiseen ominaisuuteen liittyviä asiattomia viestejä.

·  Valheellisen tai perättömän tiedon levittäminen on kiellettyä.

MH

Mäkinen: Hyvä Markku Huusko. Olen lukenut käyttöehdot ja tiedän niiden sisällön. Ystävällisesti kysyn, mikä kirjoituksistani on rikkonut alla mainitsemianne käyttöehtoja ja millä tavalla?  Mikko Mäkinen

Huusko ei enää vastannut kysymykseeni, joten lähetin hänelle uuden viestin.

Mäkinen: Hyvä Markku Huusko. Kun en ole saanut vastaustanne alla olevaan kysymykseeni, uudistan sen. Samalla tiedustelen, onko käyttäjätilini sulkeminen lopullinen ja pysyvä ratkaisu. Voinko tehdä jotain käyttäjäoikeuksien takaisin saamiseksi? Ystävällisesti Mikko Mäkinen.

Näihinkään kysymyksiin Huusko ei ole vastannut.

Huuskon vastaamattomuus johtuu siitä, että sen paremmin viimeisessä kuin aiemmissakaan kirjoituksissani ei ollut Puheenvuoron käyttöehtojen tai keskusteluohjeen vastaista materiaalia. Kirjoituksissani ei ollut myöskään valheellisia tai perättömiä tietoja. Päätoimittaja Huuskolla siis ei ollut käyttöehtojen mukaista perustetta, eikä hänellä ollut myöskään ryhtiä sanoa oikeaa syytä kirjoittaja Mäkisen bannaamiseen.

Ehkä päätoimittaja Huuskoa on painostettu poistamaan jonkun mielestä ”kiusallisista” asioista kirjoittavia? Joskus päätoimittajat antautuvat painostuksen edessä. Vai tuliko Huuskolle vain hätä housuun ja siitä paha mieli, joka piti purkaa johonkin kirjoittajaan?

No en sitten kirjoita enää Uuden Suomen Puheenvuorossa. Kirjoittelen nyt sitten täällä ja tämän blogisivun oikeassa yläkulmassa näkyvissä kahdessa muussa blogissa. Osan vanhoista kirjoituksistani päivitän noihin blogeihin.

Väärinkäsityksiä muslimeista, demokratiasta ja ihmisoikeuksista?

Keskusteltaessa islamista tai islamismista kuulee esitettävän kaikenlaisia hullunkurisia väitteitä. Usein kuulee sanottavan, että islam on rauhan uskonto. Lähes yhtä usein sanotaan muslimien haluavan omiin maihinsa demokratiaa.

Minulla on noista asioista erilainen käsitys, joka on muodostunut pitkästä asumisesta muslimien keskuudessa. Mutta seuraavassa en kerro omista kurkunleikkauskokemuksistani. Seuraavat arviot perustuvat arvostetun Pew-tutkimuskeskuksen tuoreimpiin islamilaisessa maailmassa tehtyihin mielipidekyselyihin.

Maltillinen rauhanuskonnon mielenosoitus Lontoossa

Otetaanpa vertailuun kolme isoa muslimienemmistöistä maata – Egypti (E) edustamaan arabeja, Pakistan (P) Aasian muslimeita ja Nigeria (N) Saharan eteläpuoleisia muslimeja. Näissä maissa on muslimiväestöä yhteensä noin 320 miljoonaa jakautuen seuraavasti: Egypti 72 miljoonaa, Pakistan 173 miljoonaa ja Nigeria 78 miljoonaa. Otos kattaa siis noin neljäsosan maailman muslimeista.

Modernismi vs. fundamentalismi

Kaikissa maissa huomattava määrä haastatelluista koki poliittista taistelua länsimaisia arvoja suosivien modernistien ja perinteisiä islamilaisia arvoja kannattavien fundamentalistien välillä (E 31 %, P 44 %, N 42 %). Haastatellut asemoivat itsensä pakistanilaisia lukuun ottamatta enimmäkseen islamilaisten fundamentalistien leiriin (E 59 %, P 28 %, N 58 %). Islamilaiset fundamentalistit siis voittavat demokratiaolosuhteissa ainakin Egyptissä. Pakistanin tilanne on melko erikoinen, mikä selviää vähän myöhemmin. Nigeriassa fundamentalistit jäävät tappiolle, sillä maan kristitty puolikas yhdessä muslimimodernistien kanssa olisi enemmistönä.

Islamilainen käytäntö ja laki

Muslimit Egyptissä, Pakistanissa ja Nigeriassa kannattavat perinteisiä ankaria islamilaisia rangaistuksia rikoksista. Esimerkiksi avionrikkojat tulisi kivittää kuoliaaksi ylivoimaisten enemmistöjen (E 82 %, P 82 %, N 56 %) mielestä. Niin ikään varkaiden kädet pitäisi leikata irti (E 77 %, P 82 %, N 65 %). Kääntyminen pois islamin uskosta pitäisi rangaista kuolemantuomiolla (E 84 %, P 76 %, N 51 %). Ei siis ole ihme, että lainsäädäntö kaikissa maissa on jo pitkään hivuttautunut lähemmäksi shariaa.

Eri sukupuolta olevien työntekijöiden erottelua työpaikoilla kannatettiin laajasti (E 54 %, P 85 %, N 49 %).

Koraanin tai islamin profeetta Muhammadin määräämät rangaistukset nauttivat huomattavaa kannatusta. Rangaistuskäytännön osalta maltillisen muslimin löytäminen voi olla vaikeaa. Tai sitten kivittäminen kuuluu maltilliseen muslimikäytökseen.

Politiikka ja demokratia

Demokratia saa kuitenkin jonkinlaista kannatusta hallintojärjestelmänä. Egyptissä ja Nigeriassa enemmistöt kannattavat demokratiaa, mutta Pakistanissa demokratiaa kannattaa vähemmistö (E 59 %, P 42 %, N 66 %). Demokratian kannatus ei riippunut henkilöiden koulutustaustasta.

Islamin vaikutusta politiikkaan pidettiin erittäin toivottavana ja myönteisenä asiana (E 85 %, P 69 %, N 82 %).

Enemmistöt olivat huolestuneita äärimmäisen islamismin vaikutuksesta maansa politiikkaan (E 61 %, P 65 %, N 76 %). Näissä viimeisissä luvuissa ovat mukana kaikki haastatellut – siis myös vääräuskoiset ja pakanat.

Joidenkin mielestä islam on uskonto, mutta useimpien muslimien mielestä se on myös poliittinen ideologia. Useimmat ovat myös huolissaan sen vaikutuksesta politiikassa. Nämä, jotka asiaa murehtivat, ovat maltillisia muslimeita. Siis niitä, jotka eivät halua bin Ladenia kalifiksi, mutta haluavat kuitenkin kivittää avionrikkojat.

Täytyy kuitenkin muistaa, että missään näistä kolmesta maasta demokratia ei ole toiminut siten, kuin me länsimaissa asian ymmärrämme. Tiedän käymieni keskustelujen perusteella, että tavalliselle egyptiläiselle demokratia tarkoittaa kahta asiaa: Isoa palkkaa eikä poliisi hakkaa ennen alustavaa kuulustelua.

Terrorismi

Itsemurhapommitusten oikeutukseen uskoi kaikissa maissa vain vähemmistö – joskin huomattava sellainen (E 20 %, P 8 %, N 34 %). Itsemurhapommitusten tuki on kuitenkin kaikissa maissa laskenut muutamilla prosenttiyksiköillä. Näissä kolmessa maassa itsemurhapommittajien ja heidän tukiryhmiensä rekrytointipohja voi siis olla 55 miljoonaa henkeä. Luku nelinkertaistettuna koko muslimimaailmaan olisi siis 220 miljoonaa henkeä. Marttyyritarjokkaat eivät siis lopu kesken.

Ääri-islamilaisiin järjestöihin haastatellut suhtautuivat melko suopeasti. Hizbollahia tuki (E 30 %, P 19 %, N 45 %), Hamasia (E 49 %, P 18 %, N 49 %) ja al-Qaidaa (E 20 %, N 49 %). Pakistanin muslimien al-Qaidan tukea ei jostain syystä Pew:n tuloksissa julkistettu, mutta sen tiedetään olevan noin 20 prosentin tasolla. Islamistien änkyräsiipeä – al-Qaidaa – siis tukee tai sen toiminnan hyväksyy näissä kolmessa maassa noin 87 miljoonaa ihmistä. Jos tämä suhde pätisi koko muslimimaailmaan, bin Laden nauttisi noin 350 miljoonan muslimin jonkinlaista tukea. Kaksi maltillisempaa terroristijärjestöä, Hizbollah ja Hamas, nauttisivat saman logiikan mukaisesti 360 -

400 miljoonan muslimin tukea.

Nyt viimeistään pitää uskoa, että islam on rauhan uskonto, jonka jotkut harvat kiihkoilijat ovat kaapanneet.

Kairon Tahrir-aukiolla ja Benghazissa diktatuurien kaatamisen aloittaneet nuorukaiset saattavat olla demokratian fanittajia. Valitettavasti heillä ei ole edes vapaissa ja rehellisissä vaaleissa mahdollisuuksia pärjätä, jos yllä kuvatut Pew-tutkimusten tulokset ovat edes suurin piirtein totuudenmukaisia. Vielä vähemmän kokemattomilla ja järjestäytymättömillä nuorukaisilla on mahdollisuuksia, kun islamilaiset järjestöt kömpivät piiloistaan järjestelemään vaalituloksia. Siis jos Egyptissä ja Libyassa joskus pidetään vaalit.

Israel haluaa rauhaa

Muutamana seuraavana päivänä voi olla vaikeaa muistaa eräitä tosiasioita Lähi-idästä. Varsinkin isommilta mediataloilta asiat usein unohtuvat. Siksi tässä parin minuutin esitys yhdestä sellaisesta. Enjoy!

Avioliiton onnellisuuden salaisuus

Avioliiton onnellisuuden salaisuuden löytäminen on tämän jutun lukemisen päässä. Samalla myös ymmärrät, miksi avioparit eivät kaikkialla riitele ja eroa samalla tavalla kuin Suomessa. Ja saat samalla ainutlaatuisen pätevät ohjeet aviovaimon käsittelemiseksi kriisitilanteessa.

Arvojärjestys avioliitossa

Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, jonka tarkoitus on tyydyttää molempia osapuolia heidän moninaisissa tarpeissaan. Usein avioliiton harmonia ei kuitenkaan toteudu. Hyvin usein tämä johtuu siitä, että osapuolet eivät ymmärrä roolejaan, tai he eivät osaa käyttäytyä niiden mukaisesti.

Onnellisessa avioliitossa mies johtaa asioita ja kantaa vastuun niin päätöksistä kuin toimeentulosta [i]. Tämä asia on tehtävä täysin selväksi heti avioliiton alusta alkaen, jotta ei tule sekaannuksia. Tätä helpottaa, jos nuoret miehet ja naiset kasvatetaan jo kotonaan oikeisiin roolimalleihin – mies vastuunkantajaksi sekä perheen johtajaksi ja naiset miehen onnellisuuden ja hyvinvoinnin takaajiksi.

Vaimon tehtävänä on huolehtia miehensä kaikinpuolisesta hyvinvoinnista, jotta mies kykenee huolehtimaan roolistaan. Vaimon tärkein ominaisuus on tietysti ehdoton tottelevaisuus, joka kumpuaa aviomieheen kohdistuvasta täydellisestä kunnioituksesta ja kiitollisuudesta. Tämä ominaisuuden puutos on vienyt pääosan tähän asti eläneistä naisista helvettiin[ii]. Kiitollisuus onkin asia, jonka merkitystä ei voi liikaa korostaa. Eräs ihmiskunnan historian suurimmista – joidenkin mielestä suurin – ajattelijoista vastasi kerran naisen esittämään kysymykseen vaimon velvollisuuksista miestään kohtaan seuraavasti: ”Vaikka miehesi ruumis olisi täynnä mätää päästä jalkoihin, ja nuolisit sen pois, et olisi vielä osoittanut tarpeeksi kiitollisuutta.”[iii]

Tähän kaikkeen tietysti liittyy vaimon siveyden ja hyveellisyyden varmistaminen. Se onnistuu parhaiten siten, että vaimo elää hyvin rakennetussa kodissa, jonka tiloihin vaarat eivät pääse livahtamaan. Ja aviovaimon on syytä huolellisesti konsultoida aviomiestään ennen kotoa poistumista.[iv]

Ongelmatilanteiden käsittely avioliitossa

Mies voi sanoa vaimolleen jo ensimmäisen niskuroinnin merkin havaitessaan: ” Minulla on saatavana oikeuksia sinulta. Kadu sitä, mitä olit tekemässä. Tiedä, että kuuliaisuutesi minua kohtaan on yksi velvollisuuksistasi.” 

Mikäli niskurointi ei taltu puhuttelulla, on seuraavassa vaiheessa osoitettava vaimolle, että niskuroinnilla ei voi saavuttaa mitään. Hänet on vaikkapa jätettävä täysin huomiotta[v] useaksi päiväksi. Jos kyse on seksuaalisesta niskuroinnista, on tietysti harkittava sen murtamista seksuaalisella toiminnalla. Tällöin vaimo voidaan vaikkapa sitoa toimituksen ajaksi.

Jos huomiotta jättäminen ei auta, voi kuritonta vaimoa ojentaa lyömällä[vi]. On muistettava, että lyönti ei saa murtaa luita, eikä siitä saisi muutenkaan jäädä näkyviä tai pysyviä jälkiä[vii]. Lyöminen kuulostaa tietysti aika rajulta toimelta, mutta perustelen sitä yhden suuren 1900-luvun oppineen sanoin: ” Lyöminen ei ole vihan merkki. Se voi olla rakkauden merkki. Lyöminen aiheuttaa vain vähäistä kipua, kun sitä ei tehdä liiallisesti. Mies voi käyttää kevyttä lyömistä osoittaakseen, mikä on hänen rakkaansa etu, ja näyttääkseen huolenpitoaan. Nainen kyllä lopulta luonnostaan ymmärtää sen. Hän tietää, että häneen kohdistunut vihaisuus ja sen seurauksena tullut rangaistus menevät kohta ohi ja myös niiden syyt poistuvat. Siksi heidän suhteensa säilyy aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.”[viii]

Suomen avioliittoihin mallia paremmista aviokulttuureista

Kun nyt olet oppinut onnellisen avioliiton keskeisimmät periaatteet ja toimintamallit, voit siirtyä lukemaan alla olevia lähdeviitteitä, jotka muodostavat perustan yllä kuvatulle onnellisuudelle. Noin 1200 miljoonaa ihmistä elää enemmän tai vähemmän noiden ohjeiden mukaisesti.  Tuossa kulttuuripiirissä tuomitaan ihmisiä vain äärimmäisen harvoin kotiväkivallasta puhumattakaan avioliiton sisäisistä raiskauksista.

Meidän pitäisi Suomessakin ottaa oppia muslimien tavasta hoitaa harmoniaa ja avio-onnea. Meillähän kotiväkivalta on yksi suurimmista vammautumisen syistä. Valitettavasti suomalaiset miehet eivät osaa lyödä oikein. Miksi naisjärjestöt eivät halua edistää oikeiden tapojen leviämistä? Miksi naisjärjestöt ovat olleet suorastaan mykkiä yllä kirjoitetuista opetuksista, vaikka esimerkkitapauksia Suomessakin on kasvavassa määrin?

Lähdeviitteet

---

[i] ”Mies on naisen pää, koska Allah on toisia suosinut enemmän kuin toisia, ja koska mies elättää vaimoaan. Hurskas vaimo on nöyrä ja vartioi siveyttään, koska Allah on antanut sen vartioitavaksi. Jos pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää häntä vuoteessa ja lyökää häntä, mutta jos hän sitten tottelee teitä, älkää ahdistako häntä enää. Allah on Korkea, Mahtava.” (Koraani 4:34)

[ii] Bukhari Vol 1, Book , 29: islamin profeetta Muhammad kertoo käynnistään helvetissä, jonka asukkaista valtaosa oli naisia. Muhammadin mukaan naiset ovat joutuneet sinne, sillä he olivat kiittämättömiä aviomiehilleen.

[iii] Sahih al-Jami' no.7725 kertoo islamin profeetta Muhammadin sanoneen näin.

[iv] Koraani 33:33, jossa islamin profeetta Muhammadin vaimot ohjeistetaan pysymään kotona. Useimmat islamilaiset oppineet katsovat tämän velvoittavan muslimivaimoja yleisesti siten, että kodista poistumiseen tarvitaan lupa.

[v] Koraani 4:34 kts. yllä

[vi] Koraani 4:34 kts. yllä

[vii] http://www.youtube.com/watch?v=Y-Tw7WhH_aQ&feature=related

[viii] Hyvin tunnettu ja arvostettu egyptiläinen sheikki Muhammad Mitwalli al-Sha‘rawi (AD 1911-1998)

Naisen asema islamissa

Kertomani perustuu koraaniin, joka islamin nykyisen tulkinnan mukaan on Allahin ikuinen ja kaiken olennaisen kattava sanoma ihmiskunnalle. Olen täydentänyt koraaniviittauksia haditheilla, jotka ovat kertomuksia ihmiskunnan historian esimerkillisimmän ihmisen ja islamin viimeisen profeetan, Muhammadin, elämästä ja sanomisista.

Lukijan on kuitenkin syytä muistaa, että jokainen muslimi ei elä islamin oppien mukaisesti. On olemassa uskovia muslimeita, jotka saattavat pyrkiä tarkastikin seuraamaan jäljempänä kerrottuja islamilaisia ohjeita. Mutta on olemassa myös tapamuslimeja, jotka viisveisaavat niistä. Islamilaiset kulttuuritkin poikkeavat toisistaan paljon. Turkin Izmirissä suurin osa ihmisistä – myös naisista – elää hyvin vapaata eurooppalaista elämää, kun taas Afganistanin Kandaharissa enemmistö noudattaa vanhoja uskonnollisia säädöksiä.

Nainen on miestä alempi

Yleisesti ottaen mies on koraanin mukaan asteen naista korkeammalla (Kor. 2:228). Tämä johtuu siitä että Allah on luonut naisen alemmaksi olennoksi mm. rasittamalla naisia kuukautisilla. Bukharin hadith 6:301 kertoo kaiken: ”Muhammad sanoi: Eikö ole totta, että nainen ei voi rukoilla eikä paastota kuukautisten aikana? Naiset myönsivät tämän. Hän sanoi: Tämä on heikkous hänen uskossaan.”

Muhammadin naiset protestoivat asemaansa. Muslimin hadithin 4:1039 mukaan Aisha-vaimo sanoi Muhammadin lähimmille miehille: “Olette tehneet meistä samanarvoisia koirien ja aasien kanssa”. Aishan vertaus ei ollut välttämättä itse keksitty, sillä Tabarin ahadith 9:1754 kertoo Muhammadin lausuneen viimeisessä saarnassaan seuraavaa: ”Kohdelkaa naisia hyvin, sillä he ovat kuin luonanne olevat kotieläimet eikä heillä ole muuta”.

Muhammadin mukaan naiset voivat viedä myös heimot ja kansat tuhoon. Bukharin 88:219 mukaan Muhammadin lähin ystävä ja luotettu sotapäällikkö, Abu Bakr, kertoi seuraavan tarinan: Al-Jamalin taistelun aikaan Allah rohkaisi minua Sanalla (kuulin sen profeetalta). Kun profeetta kuuli, että persialaiset olivat kruunanneet Khosraun tyttären kuningattarekseen (siis hallitsijakseen), hän sanoi: ”Kansa, joka kruunaa naisen hallitsijakseen, ei koskaan menesty”.

Voimme siis sekä Allahin tahtoon ja Muhammadin sanomisien perusteella todeta naiset miehiä alemmiksi olennoiksi. Seuraavaksi enemmän siitä, kuinka paljon alempia he ovat, ja mitä se merkitsee.

Naisen arvo on joskus määriteltävissä

Koraanissa annetaan joistakin asioista niin selkeitä määräyksiä, että islamilaisilla oppineilla ei ole mitään mahdollisuuksia ohittaa niitä. Näin on esimerkiksi perinnönjaossa ja todistelussa, jossa miehen ja naisen asemat poikkeavat toisistaan lähes matemaattisen kauniisti.

Mies perii saman määrän kuin kaksi naista (Kor 4:11) Todistelussa kaksi naista vastaa yhden miehen todistusvoimaa (Kor. 2:282). Muhammad antoi selityksenkin tälle suhteelle. Bukharin ahadith 6:301 kertoo syyn: “Muhammad sanoi ’Eikö ole määrätty, että kahden naisen todistus vastaa yhden miehen todistusta?’ He vastasivat myöntävästi. Hän sanoi  ’Tämä johtuu heidän älynsä huonoudesta.’”

Islamilainen laki tuntee verirahan, jonka surmaaja joutuu maksamaan surmatulle. Tämän verirahan suuruus riippuu surmatun uskonnosta ja sukupuolesta. Muslimin surmaaminen on tietysti kalleinta ja hindun surmaaminen halvinta.  Mutta naisesta maksettava veriraha on puolet miehestä maksettavasta. Musliminaisen ja vapaan kristityn miehen surmaaminen on verirahan osalta samanhintaista.

Näin siis voimme sanoa, että ainakin joissakin asioissa naisen islamilainen arvo on puolet miehen arvosta.

Nainen avioliitossa on siveä seksikone

Avioliitto on islamilaisessa maailmassa hyvin tarkasti säädetty asia. Sielläkin nainen on omalla paikallaan selvästi miestä alempana.

Koraanin jae 2:223 sanoo: “Vaimonne ovat teidän peltonne. Käykää pelloillanne, milloin tahdotte…” Tätä kohtaa voi pitää myös avioliiton seksielämän perustana. Miehellä siis on oikeus saada vaimoltaan seksuaalista tyydytystä aina halutessaan. Muslimioppineet ovat vuosisatojen ajan väitelleet tähän koraanin kohtaan liittyen myös mm. siitä, onko anaaliseksi tms. hyväksyttävää.

Koraanin jae 4:3 määrittää vaimojen määrän: ”Jos pelkäätte, ettette kykene olemaan oikeudenmukaisia orvoille, ottakaa niin monta vaimoa kuin haluatte, kaksi, kolme tai neljä, mutta jos pelkäätte, ettette osaa olla tasapuolisia vaimoillenne, ottakaa vain yksi vaimo tai orjattarianne. Näin pysytte parhaiten kaidalla tiellä.” Toisaalla (Kor. 4:129) sanotaan vaimojen tasapuolisesta kohtelusta: “Ette te voi olla tasapuolisia vaimoillenne, vaikka kuinka haluaisitte…”.

Naisella ei islamin mukaan voi koskaan olla enempää kuin yksi aviomies kerrallaan. Siis puolisoiden määrällisen tarkastelun osalta nainen ja mies eivät ole samanarvoisia.

Tärkein asia, jonka nainen tuo mukanaan avioliittoon, sijaitsee hänen jalkojensa välissä (Bukharin hadith 62:81). Mutta naisen avioelämää säädellään myös muuten islamissa. Äärimmäisen arvostettu islaminoppinut, al-Ghazali, kertoo muslimivaimon oikeasta roolista seuraavaa: ”Hänen tulee  pysytellä kotona ja keskittyä ompeluun. Hänen ei pidä käydä useinkaan ulkona, ei pidä olla turhan tietoinen asioista eikä turhan puhelias naapureiden kanssa, joiden luona vieraillaan vain välttämättömissä tapauksissa. Hänen on pidettävä huolta miehestään … ja etsittävä hänen tyydytystään kaikissa asioissa … Hänen tulee eniten varjella siveyttään … Hänen on oltava puhdas ja valmis tyydyttämään aviomiehensä seksuaaliset tarpeet milloin hyvänsä.” 

Naisen voi ottaa seksiorjaksi

Naisen voi ottaa seksiorjaksi useammankin koraanin kohdan mukaan (mm. Kor 4:24 ja 33:50), jolloin suhdetta ei pidetä avioliittona. Muhammedillakin oli 11 virallisen vaimon lisäksi lukuisia seksiorjia (Mm. Tabari 7:117 ja Ishaq 593). Muslimit ovat tätä harrastaneetkin paljon vuosisatojen aikana. Maailman orjakaupan keskus sijaitsi noin tuhat vuotta kolmiossa Istanbul – Khartoum – Islamabad. Seksiorjuus on edelleenkin hyvin yleistä kaikissa muslimimaissa, vaikka asiasta ei paljoa puhuta. Viime aikoina mm. Kuwaitissa on esitetty vaatimuksia seksiorjuuden säätelemiseksi virallisella lainsäädännöllä. 

Tilapäinen avioliitto

Nikah Mut’ah-liitto on koraanin jakeeseen 4:24 perustuva määräaikainen avioliitto, johon molemmat puolisot menevät vapaaehtoisesti. Liitosta kirjoitetaan moskeijan vahvistama sopimus, jossa määritellään kesto ja miehen maksama korvaus. Liittojen kesto voi vaihdella muutamasta tunnista jopa vuosiin, mutta se siis sovitaan päättymään määräpäivänä. Tuohon päivään asti puolisoilla on samat velvollisuudet kuin pysyvässä avioliitossa. Erona normaaliin avioliittoon Mut’ah-liitosta ei siis erota. Se purkaantuu itsekseen, eikä entisillä puolisoilla ole sen jälkeen enää vaatimuksia toisiltaan.

Toinen kalifi, Umar ibn al-Khattab, kielsi tämän uuden avioliittokäytännön ilmeisesti vuonna 643 tai 644. Sunnit ja shiiat ovat Umarin ajoista alkaen olleet erimielisiä Nikah Mut’ah-käytännön laillisuudesta.  Shiia-maailmassa, mm. Iranissa, tilapäiset avioliitot ovat sallittuja ja tavallisia. Islamilaisen maailman enemmistön muodostavat sunnit eivät yleensä tunnusta tilapäisen avioliiton laillisuutta, mutta tästäkin on erimielisyyksiä sunnioppineiston sisällä. Käytännössä pienehkö osa sunneista harrastaa Mut’ah-liittojen kaltaisia Misjar-liittoja. Ne eivät ole määräaikaisia vaan toistaiseksi voimassa olevia. Misjar-liiton voi purkaa koska vaan ilmoittamalla naiselle asiasta. Arabian niemimaan varakkaat liikemiehet ja sheikit tulevatkin yhä suurilukuisempana joukkona viettämään Misjar-lomiaan mm. Kairoon ja Alexandriaan, joiden moskeijat saavat lisätuloja Misjar-sopimusten virallistamisesta.

On määrittelykysymys, pitääkö  Nikah Mut’ah ja Misyar-käytäntöjä moraalisesti siedettävinä vai uskonnollisesti siunattuna prostituutiona tai seksiorjuutena. Lisää näistä käytännöistä voi lukea täältä ja täältä. Naimisissa oleva nainen ei saa harrastaa tilapäisiä avioliittoja.

Tyttöjen kanssa voi harrastaa seksileikkejä

Väittely islamin moraalista usein siirtyy lapsiavioliittoihin. Tässä asiassa keskiössä on tietysti islamin profeetta Muhammad, joka noin 50 vuoden iässä pani täytäntöön avioliittonsa 9-vuotiaan Aisha-tytön kanssa. Profeetan esimerkin ansiosta useissa islamilaisissa maissa pienten tyttöjen naiminen on edelleen mahdollista. Mm. Iranissa ja monessa muussakin islamista lainsäädäntönsä johtavassa maassa avioliiton alaikäraja tytöillä on yhdeksän vuotta. Näin nuorten ja puberteettia vielä saavuttamattomien lasten naittaminen ei kuitenkaan ole kovin yleistä joskaan ei tavattoman harvinaistakaan.

Uskovat muslimit väittävät usein, että Aisha oli jo saavuttanut sukukypsyyden avioliiton toteutuessa. Tosiasiassa kukaan ei tiedä, onko näin ollut. Yhtään todistetta ei ole suuntaan tai toiseen. Se kuitenkin tiedetään, että Aisha avioliiton ensimmäisinä vuosina leikki nukeilla samanikäisten ystäviensä kanssa.

Koraanin Avioeron suurassa Allah tunnustaa mahdollisuuden avioliittoon, jossa vaimon kuukautiset eivät ole vielä alkaneet. Suura 65:4 kuuluu seuraavasti: ”Teidän vaimonne määräaika, jos hän on lakannut odottamasta kuukautisiaan tai jos hänellä ei vielä ole ollut kuukautisia, on kolme kuukautta, jos te epäilette, että hän saattaisi olla raskaana….”. Selittämättä tarkemmin asiaa totean vain, että arvovaltaiset islaminoppineet ovat tämän jakeen perusteella jokseenkin yksimielisesti todenneet olevan mahdollista naida tyttöjä, jotka eivät ole vielä murrosiässä.

Iranin nykyhistorian suurimman uskonoppineen, imaami Khomeinin, antama ja em. koraanin jakeeseen perustuva fatwa sallii seksileikit myös nuorempien tyttöjen kanssa: ”Mies voi mennä naimisiin alle yhdeksänvuotiaan tytön kanssa, jopa rintaruokinnassa olevan tytön kanssa. Mieheltä on kuitenkin kielletty (täysi) yhdyntä alle yhdeksänvuotiaan kanssa, mutta muut seksuaaliaktit kuten esileikki, hieronta, suutelu ja suuseksi ovat sallittuja. Alle yhdeksänvuotiaan kanssa täyden yhdynnän tehnyt mies ei kuitenkaan ole syyllistynyt rikokseen, vaan vain rikkeeseen, mikäli tyttö ei ole vahingoittunut aktissa pysyvästi. Jos tyttö on vahingoittunut pysyvästi, on mies velvollinen huolehtimaan hänestä loppuelämän ajan. Tällaista tyttöä ei kuitenkaan lasketa yhdeksikään miehen neljästä vakituisesta vaimosta. Mies ei myöskään saa naida ko. tytön siskoa.”

Seksileikit alaikäisten kanssa ovat miesten yksinoikeus islamilaisessa maailmassa.

Vaimoa tai jalkavaimoa saa lyödä

Islam sallii vaimon lyömisen.  Tämä perustuu suoraan koraaniin, jonka jakeessa 4:34 Allahin todetaan suosineen miestä asettamalla hänet naisen pääksi. Saman jakeen loppuosassa sanotaan: ”… Jos pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää häntä vuoteessa ja lyökää häntä…”.

Vakiintuneen islamilaisen käytännön mukaan mikä tahansa seuraavista asioista täyttää uppiniskaisuuden tunnusmerkit:

• Vaimo ei pyri pitämään itseään kauniina miehensä iloksi
• Vaimo kieltäytyy tyydyttämästä miehensä seksuaalisia tarpeita
• Vaimo poistuu kotoaan ilman miehen lupaa tai ilman laillista syytä
• Vaimo jättää toteuttamatta uskonnolliset velvollisuutensa.

Viimeiseen uskonnollisten velvollisuuksien kohtaan kuuluu monia asioita ml. yleinen kuuliaisuus perheen päälle.

Hadith-kokoelmat kertovat monista tapauksista, joissa Muhammad hyväksyi naisten lyömisen. Esimerkillinen Muhammad itsekin löi joskus uppiniskaisia vaimojaan, josta hänen lempivaimonsa Aishakin todistaa (mm. Muslim 4:2127). Abu Dawudin ahadithin 2142 mukaan Muhammad sanoi: ”Mieheltä ei kysytä, miksi hän on lyönyt vaimoaan”. Eikä sen kysymistä tämän esimerkin valossa pidetä sopivana nykyisinkään.

Islam ei hyväksy, että vaimo löisi uppiniskaista miestään.

Nainen tuonpuoleisessa

Miesten ja naisten tiet näyttäisivät erilaisilta myös kuolemanjälkeisessä tuonpuoleisessa. Islamin tuonpuoleisessahan tiet johtavat taivaaseen ja helvettiin, joista jälkimmäinen on pääosin naisille varattu. Tästä on useita suoria ja epäsuoria todisteita, joista otan tässä esiin vain Muhammadin oman todistuksen, jota ei voi epäillä.

Bukaharin hadith 2:29 kertoo Muhammadin tutustumismatkasta taivaaseen ja helvettiin: ”Profeetta sanoi: ’Minulle näytettiin helvetintuli ja enemmistö sen asukkaista oli kiittämättömiä naisia’. Häneltä kysyttiin: ’Eivätkö he uskoneet Allahiin?’ Hän vastasi:  ’He olivat kiittämättömiä aviomiehilleen ja kiittämättömiä niistä suosionosoituksista ja teoista, joita he ovat kohdanneet. Jos olet aina ollut hyväntahtoinen yhdelle heistä, ja hän näkee sinussa jotain (epämiellyttävää), hän väittää, ettei ole koskaan saanut mitään hyvää sinulta’.” Myös Sahih Muslimin ahadithin 36:6600 mukaan taivaan asukkaista vähemmistö on naisia.

Miesten kohtaloa muslimien taivaassa olen käsitellyt täällä. Tuon perusteella taivas on suunniteltukin lähinnä miehille.

Lopuksi

Myönnän avoimesti, että tämä vertailu miesten ja naisten asemasta islamin valossa ei ollut kattava. Yhdessä blogikirjoituksessa kattavaa esitystä on jokseenkin mahdotonta esittääkään.  On myös asioita, jotka ainakin jonkun mielestä tuovat naisille eräitä etuja. Yksi näistä on tietysti se, että aviomies on velvollinen elättämään vaimonsa – siis tarvittaessa ne kaikki neljä. Näitäkään asioita en enempää valottanut.

Lukijalle lienee kuitenkin selvää, että islamin mukaisesti elävät miehet ja naiset eivät ole länsimaisten puntareiden mukaan tasa-arvoisia oikeastaan missään suhteessa. Eikä heistä voi sellaisia islamin piirissä koskaan tullakaan, ellei Allah päätä asiasta uudelleen.

Sukupuolten tasa-arvo ja monet muutkaan uudet läntiset arvot eivät ole islam-yhteensopivia, tai päinvastoin islamin arvot eivät helposti sovi läntiseen arvomaailmaan. Tämä aiheuttaa ristiriitoja ja konfliktitilanteita mm. Suomeen muuttaville uskonnollisille muslimeille.  Siksi islamin käsitys sukupuolten asemasta on hyvä tuntea edes pinnallisesti varsinkin, jos aikoo matkustaa muslimimaahan tai huomaa saavansa uskovia muslimeita vaikkapa naapureiksi.

Monet nykyajan muslimit väittävät islamia tasa-arvoisimmaksi uskonnoksi ja suurimmaksi edistysaskeleeksi ihmiskunnan tasa-arvon tiellä. Tämän tulkinnan pitävyys riippuu tietysti siitä, miten sukupuolten tasa-arvo määritellään. Islamissa se määritellään toisin kuin lännessä.

Islamin synty tai (islamilaisittain) elpyminen Muhammadin ansiosta epäilemättä paransi ainakin musliminaisten asemaa, joita ennen Muhammadia kohdeltiin vähän samalla tavalla kuin tärkeitä kameleita. Onhan se hyvä, että kehitystä on tapahtunut, mutta nousu kamelien yläpuolelle ei vielä vakuuta. Sieltä on vielä aikamoinen matka sille tasolle, jolle länsimaiset naiset nousivat 1800- ja 1900-luvuilla. Allah, Muhammed, koraani ja ahadithit taitavat olla vielä pitkään sellaisen harppauksen tiellä.

Mutta ehkä toivoa kuitenkin on, sillä Muhammad tunnusti arvoituksellisesti seuraavaa:” En ole jättänyt jälkeeni vahingollisempaa sekamelskaa kuin naisten vuoksi aiheutuneet harmit miehille” (Muslim 36:6603).