|
Muslimiveljeskunnan tunnus ja motto |
Ensimmäiset vapaat vaalit on nyt pidetty Tunisiassa (23.10.),
Marokossa (25.11.) ja Egyptin suurimmissa kaupungeissa (28.-29.11.). Muu osa
Egyptiä pääsee äänestämään vuorollaan seuraavan kuuden viikon aikana. Tulokset
ovat osin toivoa antavia mutta toisaalta kauhistuttavia.
Sekä Tunisiassa että Marokossa islamilaiset puolueet - Muslimiveljeskunnan perilliset - nousivat suurimmiksi. Niinpä niiden piiristä ko. maiden lakien mukaan
nimitetään pääministerit. Tunisiassa aiemmin laittomana pidetty Ennahda-liike,
jota voisi kuvata Pohjois-Afrikan toiseksi maltillisimmaksi islamilaiseksi
puolueeksi, sai 37 prosenttia äänistä ja 41 prosenttia parlamenttipaikoista. Se
joutuu tukeutumaan kahteen seuraavaksi suurimpaan puolueeseen kyetäkseen
enemmistöön parlamentissa. Marokossa voittajana oli aiemminkin sallittu Oikeus-
ja kehityspuolue (JDP), joka onnistui yli kaksinkertaistamaan paikkansa
parlamentissa 27 prosenttiin. Jdp todennäköisesti hakee enemmistöön tarvittavan
tuet Koutla-koalitiosta, johon kuuluu myös aiemmin parlamentissa toimineita sekulaareja
puolueita nationalisteista kommunisteihin.
Molemmissa maissa parlamentien enemmistöt jäivät kuitenkin
sekularistien käsiin. Jää nähtäväksi, kuinka hyvin sekularistit kykenevät vastustamaan
pääministeripuolueiden islamiin liittyviä aloitteita. Selvää kuitenkin on, että
nyt nähtyjen vaalien perusteella sen paremmin Tunisia kuin Marokkokaan eivät
lähiaikoina tee harppauksia islamilaiseen suuntaan. Mutta joka tapauksessa
vaalit molemmissa maissa olivat merkittävä edistysaskel islamilaisille
liikkeille.
Julkisuuteen tihkuneet tiedot Egyptin ensimmäisen
vaalikierroksen tuloksista sen sijaan
kertovat islamistien suurvoitosta. Muslimiveljeskunnan
perustama Vapaus- ja oikeus–puolue (FJP) sai nyt äänestäneissä suurkaupungeissa
yli 40 prosenttia äänistä. Pienenä yllätyksenä voi pitää sitä, että vielä
selvästi FJP:ä jyrkempää islamismia kannattava ja jopa salafistinen Nour-puolue on kerännyt yli 20
prosentin kannatuksen, jolla se nousee toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Kun
otetaan huomioon, että nyt äänestivät suurkaupungit, joiden asukkaat ovat
liberaaleimpia, voidaan seuraavilla kierroksilla odottaa islamisteille vielä
isompaa äänisaalista. Veikkaukseni on, että FJP ja Nour keräävät yhteensä 65-70
prosenttia äänistä, kun lopulliset tulokset ovat selvillä tammikuun
puolivälissä.
Muslimiveljeskunta, joka ei osallistunut viikko sitten
järjestettyihin isoihin mielenosoituksiin, on jo em. alustavien tulosten
perusteella vaatimassa hallitsevaa sotilasneuvostoa nopeuttamaan vallanvaihtoa
siviilihallintoon. Vielä ennen
vaalikierrosten aloittamista se kannatti sotilasneuvoston hidasta
vallanvaihtoaikataulua ja vastusti Tahrir-aukion mielenosoittajien nopeutettua
suunnitelmaa.
Tahrir-aukion tähänastiset mielenosoitukset ja Mubarakin
kulissihallinnon romahduttamisen organisoineet opiskelijat ja ylemmän
keskiluokan nuoriso ovat jäämässä marginaaliseksi voimaksi vaalien jälkeisessä
Egyptissä, kuten mm. tässä
syyskuisessa kirjoituksessani ennustin. Heitä odottaa kova islamilainen
kurinpalautus varsinkin, jos oikeaoppisesta islamilaisuudesta kilpailevat FJP
ja Nour kykenevät yhdessä muodostamaan hallituksen. Nourin hyvä menestys voi
johtaa Muslimiveljeskunnassa tarpeeseen jyrkentää tähän asti melko varovaista ohjelmalinjaa
Egyptin palauttamiseksi oikean islamin mukaiseen järjestykseen.
Vallankumousnuoriso ja myös sekulaarit puolueet tuhlasivat
vaalien alla energiansa sotilasneuvoston vastustamiseen, kun islamistit
keskittyivät menestykselliseen vaalityöhön. Todellisia vapauksia haluaville
taitaa vaalien jälkeen paradoksaalisesti nousta lupaavimmaksi vaihtoehdoksi
liittoutuminen sotilasneuvoston ja Mubarakin ajan hallintomiesten kanssa, sillä
näillä kaikilla on yhteinen intressi hidastaa islamistien valtaannousua.
Yhdysvalloissa, Israelissa ja Saudi-Arabiassa vaalituloksia
katsotaan varmasti osin helpottuneina mutta osin myös kauhulla. Israelille
eniten merkitsevät tietysti Egyptin vaalitulokset, jotka ennakoivat sille
vihamielisen hallituksen valtaannousua Kairossa. Myöskään
Palestiinalaishallintoa johtavalle Fatahille tulokset eivät olleet mieluisia,
sillä Hamasin emojärjestön menestys tulee tavalla tai toisella lisäämään jo
rapautumassa ollutta Hamasin suosiota. Arabien ja Israelin rauhantoiveille
tulos on kuin jääkylmä suihku.
Washingtonissa ja Riadissa islamistien ei uskottu saavan Egyptissä
näin selkeää voittoa, joka lisää huolta ennen kaikkea Egyptin länsimyönteisen
ulkopoliittisen linja jatkuvuudesta. Saudit joutunevat käyttämään melkoisia
rahasummia Egyptin horjuvan talouden pystyssä pitämiseksi ehdolla, että linja
ei muutu. Toisaalta Euroopassa ja Yhdysvalloissa voidaan huokaista
helpotuksesta Tunisian ja Marokon osalta. Niiden välissä sijaitsevan läntisen
arabimaailman suurimman maan, Algerian, poliittiset paineet varmasti vähenivät,
ja alue pysynee poliittisesti ystävällisenä lännelle.
Eniten huolta Egyptin alustavista tuloksista tuntee
kuitenkin maan 10-miljoonainen koptikristittyjen vähemmistö, jolla
viimeaikaisten väkivallantekojen seurauksena ei ole harhaluuloja
tulevaisuudestaan, kun kalifaatin perustuksia ryhdytään rakentamaan.
Yllä
olevan osin inhorealistisen analyysin jälkeen on pakko nostaa esiin jotain
myönteistäkin. Kolmessa itsenäisessä arabimaassa on nimittäin onnistuttu
järjestämään ensimmäiset jokseenkin rehelliset vaalit. Vaikka vapaat vaalit eivät ole vielä mikään
tae demokratian vakiintumisesta, ne ovat kuitenkin sen välttämätön ensiaskel.
Toistaiseksi emme valitettavasti ole nähneet sellaista toista askelta, jossa
islamilainen liike olisi antanut kansalle vapaan mahdollisuuden äänestää se
myös pois vallasta. Sitä arabidemokratian
muutosta jännityksellä odottaen.
Ps. Lue kuvasta huolellisesti Muslimiveljeskunnan motto. Se tulee olemaan jossain muodossa uusien arabihallitusten ohjelmassa. Kuinka paljon meillä on yhteisiä arvoja tuon moton kanssa?