Kallista ja vaarallista elämää arabiassa tulevaisuudessa

F15C-hävittäjät modernisoidaan

Muutama päivä sitten Yhdysvallat ja Saudi-Arabia julkaisivat 23 miljardin euron arvoisen asekaupan, jonka mukaan amerikkalainen MacDonnel-Douglas toimittaa saudeille 84 uutta F15-hävittäjäpommittajaa ja päivittää noin 70 saman konetyypin vanhempaa versiota nykyaikaisiksi. Kauppa on tietysti aika iso Suomen näkökulmasta, sillä sen arvo vastaa Suomen puolustusvoimien mittakaavassa noin 27 vuoden puolustusmateriaalin hankintarahoja. Mutta kotimaiset mediatalot, joiden toimittajien ammattitaito tai viitseliäisyys yleensä ei riitä taustojen penkomiseen, jättivät kertomatta pari asiaa, jotka Lähi-itää seuraavan on syytä tietää.

Tälle 23 miljardin euron tai 30 miljardin dollarin kaupalle tulee jatkoa. Saudit tekevät ensi vuonna ostosopimuksia toisen 30 miljardin dollarin arvosta. Näillä sopimuksilla hankitaan mm. yhteensä yli 130 taistelu- ja yleishelikopteria, päivityksiä vanhempiin helikoptereihin, mataliin vesiin sopivia kevyitä rannikkotaistelualuksia ja ohjustorjuntajärjestelmiä.

Kun näihin yhteensä 60 miljardin dollarin asekauppoihin lasketaan mukaan jo aiemmin viime vuosikymmenellä toteutuneet Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian asekaupat, joiden arvo oli tekoaikana yhteensä noin 15 miljardia dollaria, päästään vuosien 2002-2012 kahdenvälisessä asekaupassa lukuun 75 miljardia dollaria eli 50 miljardia euroa.

Saudit ovat ostaneet viimeisen 10 vuoden aikana aseita muualtakin, mm. Euroopasta, ainakin 20 miljardin dollarin arvosta. Myös pienemmät Arabian niemimaan valtiot ovat varustautuneet muutamalla kymmenellä miljardilla samana ajanjaksona, mutta nämä vain muutaman miljardin (Suomen Hornet-kauppaluokkaan) luokkaan sijoittuvat hankinnat eivät ylitä uutiskynnystä Suomessa. Yhteensä Arabian niemimaa on siis hankkinut noin 100 miljardin dollarin arvosta aseita viimeisen 10 vuoden aikana.

Suomen muutama viikko sitten julkistettu asekauppa Saudi-Arabiaan - siis muutaman kymmenen kranaatinheitinjärjestelmän myynti - edustaa  noin 1,5 promillea tästä kauppavolyymista. Hallituksemme vihreimpien ja punaisimpien jäsenten mukaan tämä Suomen asekauppa voi vakavasti uhata arabien ihmisoikeuksia, kuten kerroin täällä. Voi suhteettomuuden ja tekopyhyyden punavihreää yhdistelmää!

No miksi Arabian niemimaa sitten varustautuu käyttäen eurooppalaisittain käsittämättömiä summia rahaa? Siihen on vain yksi yhden sanan vastaus: Iran. Asekauppojen laajuus Iranin shia-islamistisen vallankumouksen jatkon edessä sekä Yhdysvaltain Lähi-idän ja Keski-Aasian strategisten tappioiden jälkeen selittyy aiemmin Yhdysvaltojen läsnäoloon luottaneiden maiden turvallisuusvajeena. Ja tässä on kyse muslimien keskinäisestä yli 1000-vuotisesta riidasta, johon eurooppalaisilla tai muillakaan länsimaisilla ei ole edes promillen osuutta.  Lähi-idän ongelmien ydin on shiojen ja sunnien tuhatvuotinen konflikti, jossa Israelin ja arabien viime vuosisadalla alkanut kahnaus on vain sivujuonne. Mutta tästä aiheesta runsaasti lisää vuonna 2012.

Toivotan hyvää uutta vuotta lukijoilleni!

Räjähtävä lasti Kotkassa 21.12.

Patriot PAC1-2 lähtee

Huom: Katso päivitystieto lopusta!

Kotkan satamaan Saksasta saapuneesta  M/S Thor Liberty -laivasta löydetyt 69 Patriot-ohjusta ja 150 tonnia pikriiniä ovat herättäneet kysymyksiä. Pannaanpa ensin faktat pöytään, ja sitten spekuloidaan kuljetuksen syytä.

Kyseiset pitkän kantaman Patriot-ohjukset näyttivät Mäkisen silmään YLE-uutisten lyhyessä videoklipissä ohjustyypin vanhemmilta 1- tai 2-versioilta. Niitä käyttävät sekä Saksa että Etelä-Korea. On selvää, että Yhdysvalloilla on myös järjestelmävalmistajana ohjustyypin näitä versioita varastoissaan eri puolilla maailmaa. Joidenkin uutisten mukaan ohjusten lastipapereissa vastaanottajaksi oli merkitty korealaisen everstiluutnantin nimi.

Kyseinen ohjusmäärä riittäisi noin kahden Patriot-patterin lataukseen, jolla voisi kuvitella puolustavansa yhtä suurkohdetta yhden päivän ajan kiivaissa taisteluissa tai viikkoja-kuukausia hiljaisempien taistelujaksojen aikana. Kyseessä ei siis ole valtavan suuri ohjusmäärä. Esimerkiksi Etelä-Korealla on hallussaan useita satoja ohjuksia kahta ilmapuolustusprikaatia varten.

Pikriiniä käytetään melko yleisesti tykkien ruudin raaka-aineena. Uutisten mukaan pikriinilastin määränpää olisi ollut Kiinan kansantasavalta. 150 tonnista pikriiniä voisi valmistaa panokset yhden panssariprikaatin taistelupanssarivaunuille 6-8 päivän kiivaita taisteluja varten. Kiinan panssariprikaatien määrä on Mäkiselle osin arvoitus, mutta niitä on varmasti joitakin kymmeniä. Kyse on siis jälleen melko pienestä määrästä. Kiinan panssariprikaatit, tykistö ja laivasto käyttänevät useita satoja tonneja pikriiniä pelkästään vuosittaisissa harjoitusammunnoissa.

Patriot-ohjukset ovat käyttökelvottomia, ellei käyttäjällä ole hallussaan muita järjestelmän osia - tulenjohtolaitteita, laukaisualustoja jne. Pikriini puolestaan on hyödyllistä vain sellaisille tahoille, joilla on  teollista lataamokapasiteettia. Niinpä pitäisin esimerkiksi terroristijärjestöjä näiden materiaalien vastaanottajina jokseenkin poissuljettuina. Niillä ei ole kumpiakaan edellytyksiä hyötykäyttöön.

Uutisista poimitut tiedot Patriot-ohjusten määränpäänä Etelä-Korea vaikuttavat aivan normaalilta. Kyseiset ohjukset voivat olla korealaisia, ja ne ovat saattaneet käydä huollossa tai vaihdossa Yhdysvaltain Euroopassa sijaitsevassa ohjushuoltolassa. Yhdysvallat ja monet muutkin maat kuljettavat pienehköjä määriä vähäriskisiä aseita tavallisissa rahtialuksissa. Myöskään pikriinilasti Kiinaan ei vaikuta oudolta. Sellaisia kuljetuksia maahan saapunee useita vuosittain.

Molempien rahtien lähettäjätaho on tietysti epäonnistunut perusteellisesti. Pikriinin epätyydyttävä pakkaaminen ilmeisesti herätti Suomen tullin mielenkiinnon laivan rahtia kohtaan. Ja on selvää, että Patriot-ohjukset eivät ole ilotulitteita, kuten rahtikirjoissa kuulemma lukee. Rahtien lähettäjät ja myös huolitsijat saanevat toimeksiantajiltaan raikasta palautetta huonosta työstään. Toivottavasti ulkoministeriö jaksaa opettaa lähettäjätahoja oikeisiin merkintöihin, lupaprosesseihin ja pakkauksiin.

Suomen kenttätason viranomaisille on pakko antaa kiitosta riittävän tarkasta toiminnasta. Maailma olisi paljon turvallisempi paikka, jos kaikkialla toimittaisiin yhtä tunnollisesti kuin Kotkassa.

Päivitys 22.12. klo 13:23


Korea ja Saksa ovat sopineet jo vuonna 2007 Patriot-ohjusten kaupasta, jolla Korean ikääntyvät Nike-ilmatorjuntaohjukset korvataan. Tämän vuoteen 2012 mennessä sovitun kaupan toimitusten arvo on noin 550 miljoonaa euroa. Thor Liberty -laivasta siis lienee löydetty viimeinen erä sovitusta ohjuskaupasta. 


Päivitys 22.12. klo 14:30


Täältä korealaista tietoa asiasta.


Että paljon melua tyhjästä ja erittäin huonosti räjähtävästä lastista.


Päivitys 22.12. klo 20:44


Taisipa tuo uutisissa esitetty tieto "ilotulitteista" rahdin sisältönä olla väärä käännös. Rahtikirjoissa lienee lukenut Patriotien osalta "rockets", mikä kääntyy ammattikielellä rakettimoottoriksi. Niitähän yliääniohjuksissa todellakin on.

Kim Jong Ilin muistolle

Sanattomaksi vetää ;-)

Täältä voit katsoa videon suurempana. Kiitokset Gameboy Tetrikselle.

Ps. Keskiäkäisellä miehellä on erinomainen ja helppo koreankielen opas täällä.

Orastavaa toivoa huomisen Sabihalle

Mustafa Kemal Atatürk

Olen kirjoittanut naisen asemasta islamissa muutamia blogikirjoituksia. Niissä olen tuonut mm. esiin tyypillistä islamilaista naisten syrjintää ja naisiin kohdistuvia epäluuloja, jotka hallitsevat muslimimaailmaa. Tosiasiassa muslimienemmistöinen maailma ei tietenkään ole sellainen patamusta paikka, jonka jokaisessa kaupungissa ja kylässä naisiin suhtauduttaisiin esittelemieni islamilaisten opinkappaleiden mukaisesti ja yhtä jyrkästi. Muslimien keskuudessa ja muslimikulttuurien välillä on melko paljon vaihtelua myös naisia koskevissa asioissa.

Turkki ja aivan erityisesti sen vauraampi länsiosa on jo lähes vuosisadan ajan ollut islamilaisen maailman edelläkävijä naisvihan kitkemisessä. Suurin kiitos tästä kuluu nykyisen Turkin luojalle, Mustafa Kemal Atatürkille, joka lakkautettuaan Ottomaanien hallitseman kalifaatin rakennutti nykyisen Turkin sekulaariksi valtioksi, jossa naisille ensimmäisenä islamilaisessa maailmassa ainakin teoriassa annettiin sama ihmisarvo kuin miehille. Turkissa siis naiset saivat jo kauan sitten äänestää, heitä kohdeltiin oikeuden edessä tasa-arvoisesti ja he perivät sekä hallitsivat omaisuutta samoilla oikeuksilla kuin miespuoliset sukulaisensa.

Sabiha Gökçen

Atatürk panosti naisiin myös henkilökohtaisesti paljon. Hän ei jostain syystä saanut lapsia vaimonsa kanssa. Niinpä hän vastoin islamilaista lakia adoptoi seitsemän tyttöä ja yhden pojan. Adoptoitujen tyttöjen määrällä hän nimenomaan halusi nopeasti nostaa naissukupuolen arvostusta uudessa Turkin tasavallassa, jota edeltäneessä monikansallisessa ottomaanivaltakunnassa myös turkkilaisnaiset olivat olleet sharian painolastin alla. Istanbulin Aasian puoleinen ja uudempi kansainvälinen lentoasema, Sabiha Gökçen, on muuten nimetty Atatürkin Sabiha-tyttären mukaan, joka lienee ollut ensimmäinen lentäjäkoulutuksen saanut musliminainen ja ehkä maailman ensimmäinen naissotalentäjä.


Valitettavasti monet Atatürkin uudistukset jäivät jotenkin puolitiehen. Näinhän syvälle kulttuuriin ja yhteiskunnan perusrakenteisiin kohdistuvassa uudistamisessa usein käy. Muutosvastarinta on kovaa, ja hyvässäkin tapauksessa muutokset tarvitsevat kypsymisaikaa kenties useamman sukupolven. Vaikka turkkilaisnaiset nousivat muodollisesti miesta kanssa tasa-arvoisiksi jo yli 70 vuotta sitten, on todellisen tasa-arvon saavuttaminen vieläkin kaukana. Nämä tasa-arvo-ongelmat näkyvät työelämässä, sosiaalisissa asioissa ja myös perhepiirissä. Valitettavasti ne näkyvät myös melkoisena perheväkivaltana. Eniten lakien takaaman tasa-arvon toteutumista ovat jarruttaneet perinteet. Niistä tärkeimpinä asioina ovat olleet islamilainen laki, sharia, sekä siihen perustuvat vuosisataiset heimo- ja sukuperinteet. 


Nyt Turkissa on naisasian osalta tapahtunut kuitenkin jotain sellaista, jota ei ole nähty muualla islamilaisessa maailmassa. Turkin kaikkia moskeijoita johtava uskonnollisten asioiden direktoraatti on antanut julistuksen naisten aseman parantamiseksi. Julistuksessaan direktoraatti tunnustaa, että islamilaisen uskonnon ytimessä, tafseerissa, haditheissa ja shariassa, esiintyy merkittävää naisvihamielisyyttä. Direktoraatin lausunnon mukaan em. lähteissä "on vääriä, epätäydellisiä ja ennakkoluuloisia tulkintoja, jotka eivät heijastele jalon uskontomme yleisiä periaatteita".  Ja tällä lausunnolla direktoraatti siis viittaa nimenomaan islamin naisvihaan, jota pitäisi ryhtyä poistamaan tulkintoja muuttamalla.

Fethullah Gülen

Mikä on pannut Turkin korkeimman islamilaisen auktoriteetin tunnustamaan islamin valtavirran nykytulkinnan mukaisen naisvihan? Väittäisin syyksi useampaakin asiaa. Ensimmäinen niistä on Yhdysvalloissa vaikuttava turkkilainen islamilainen ajattelija, Muhammed Fethullah Gülen, jonka luomalla islamilaisella uudistusliikkeellä on useita miljoonia uskollisia kannattajia Turkissa ja myös muualla modernien muslimien keskuudessa. Gülen on mm. todennut, että kotona väkivaltaa kokevien naisten on syytä lähteä pois miestensä luota. Hän on myös sanonut pitävänsä hyvänä naisten itsepuolustuskoulutusta, sillä hyvin lyövä nainen joutuu harvemmin väkivallan kohteeksi.


Toinen syy voi olla Turkin EU-neuvottelut. Niissä on nimittäin kyllä yhtenä asiana nostettu esiin Turkin naisten eurooppalaisia sisaria huonompi sosiaalinen asema. Kolmantena syynä voi tietysti ottaa esiin länsimaissa ja myös sen muslimiväestön keskuudessa kovenevan islamkritiikin, jonka osana on universaaleihin ihmisoikeuksiin perustuvia vaatimuksia naisten tosiasiallisen tasa-arvon kehittämiseksi myös islamin takapajulassa. Voimakkaimmin länteen levittäytyneiden turkkilaisten moskeijoissa näitä kaikkia vaatimuksia on kyllä kuultu jo aika pitkään. Syitä on varmasti muitakin mm. liittyen nousevan Turkin sisäisten uskonnollisten jännitteiden purkamiseksi.


Nyt on ensimmäistä kertaa syntynyt särö lähes 1000 vuotta vanhaan ashariitti-islamin miesvaltaa ylläpitäneeseen viralliseen sunnimuuriin. Olisi tietysti merkittävää, jos kehittynein ja yksi suurimmista islamilaisista yhteisöistä, Turkki, lähtisi todella uudistamaan islamia poistamalla naisvihaa. 


En halua väheksyä Turkin arvovaltaisimpien islamilaisten oppineiden lausunnon merkitystä, mutta tiedän hanketta pidettävän sekä vääräoppisena että vaarallisena arabien ja monien muiden islamilaisten yhteisöjen keskuudessa. Ne pelkäävät koraanin hyvin selvien naisia koskevien säkeiden uusien tulkintojen avaavan portit kaiken uudelleen tulkitsemiseksi. Salaliittojen kehdossa - Lähi-idässä - näitä uusia tulkintoja pidetään läntisen maailman salajuonena, jonka tarkoituksena on avata islamilainen maailma lännen moraalittomuuksille. Tällaisia väitteitä on jo esitetty Turkissakin, joten helppo urakka Turkin johtavilla uskonoppineilla ei ole edessään edes kotimaassaan.


Jo teologisesti urakka tuntuu äärimmäisen vaikealta. Nimittäin koraanissa, jota pidetään Allahin ikuisena ja muuttumattomana sanomana ihmiskunnalle, nainen on hyvin selvin sanoin miestä alempi olio, kuten voit aiemmasta kirjoituksestani havaita. Esimerkiksi hänen todistuksensa on puolet miehen todistusvoimasta, hän perii puolet veljensä perintöosasta ja hänen on muutenkin alistuttava miehelle - tai otettava turpaan ja alistuttava. Allahin sanan uudelleen tulkinta on aivan erityisen haastavaa uskonnossa, jonka ydin on ehdoton ja täydellinen alistuminen sanan antajalle. 


Mutta kaikki kunnia Turkin uskontoasioiden direktoraatille rohkeudesta ja älyllisestä rehellisyydestä, jota islaminkin perinteistä toki löytyy 1000 vuoden takaa mm. mu'taziliittien keskuudesta. Onnea ja menestystä yritykselle, jota mu'taziliiteillä ei ollut! Heidät eliminoitiin harhaoppisina.

Saudi-Arabiassakin kohta pula neitsyistä

Neitsyys katoamassa?

Majlis al-Ifta’ al-A’ala, joka on Saudi-Arabian korkein uskonnollinen neuvosto, on tuottanut huolestuttavan "tieteellisen" raportin, jonka valmistelua on johtanut entinen Kuningas Fahdin yliopiston professori Kamal Subhi. Maan lakeja valmistelevan Shura-neuvoston kaikki 150 jäsentä ovat saaneet kopionsa raportista, joka varoittaa, että Saudi-Arabiasta ei kohta enää löydy neitsyitä, jos hanke sallia autolla ajo-oikeus naisille hyväksytään. 

Naiset eivät saa ajaa moottoriajoneuvoja Saudi-Arabiassa. Viime vuosina vaatimukset ajo-oikeuden sallimisesta ovat kuitenkin voimistuneet. Maan tiedotusvälineetkin ovat julkaisseet useita juttuja luvatta ajaneista naisista ja näiden oikeudenkäynneistä. Yksi kiinni jääneistä, 34-vuotias Shaima Jastaniya, tuomittiin taannoin kymmeneen ruoskaniskuun jäätyään kiinni ratista Jeddan kaupungissa. Hitaasti etenevällä yrityksellä sallia auton käyttö naisille lienee kuningashuoneen varovainen tuki, mutta toisaalta hanketta vastustetaan ankarasti uskonnollisten konservatiivien keskuudessa.

Saudi-Arabian kielto naisten ajamiselle perustuu varhaisen islamilaisen yhteisön perimätietoon, haditheihin, jossa olevia islamin profeetan ja hänen lähimpien miestensä sanomisia käytetään edelleen islamilaisen lainsäädännön perustana monissa muslimimaissa. Ajokielto perustuu useaankin hadithiin, joissa Muhammadin kerrotaan kieltäneen naisia matkustamasta pidemmälle ilman säädyllistä saattajaa (esim. Muslim, Hajj: 423, 416 ja 421). Haditheissa puhutaan yhden, kahden tai kolmen päivän matkoista, jotka perinteisesti tarkoittivat 30-100 kilometrin matkaa kävellen tai aasilla ratsastaen. Nykyinen tekniikka on tehnyt matkustamisen kiusallisen helpoksi, sillä autolla voisi tuon kielletyn matkan tehdä tietysti hyvin nopeasti.

Pahimmillaan autolla tietysti ehtisi pois sukulaisten, naapurien ja tuttujen siveyttä valvovien silmien alta. Professori Subhi kertookin raportissa myös empiirisiä kokemuksia tilapäiseen vapauteen päässeiden naisten riettaudesta. Hän oli istunut  nimeltä mainitsemattomassa arabimaassa kahvilassa, johon autoilla tulleet naiset olivat jokseenkin kaikki katselleet häntä. Yksi nainen oli jopa tehnyt  eleitä, joilla hän oli selvästi osoittanut olevansa halukas ja käytettävissä.

Länsimainen moraalittomuus siis uhkaa myös naisten ajo-oikeuden kautta kahden pyhimmän paikan suojelijana tunnettua Saudi-Arabiaa. Sitä voi uhata sama vaara, joka on jo tuhonnut Suomen siveyden. Neitsyet ovat kohta kadonnut luonnonvara myös Muhammadin kotimaassa. Vai onko kulttuureissa kuitenkin eroja?

Useampikin uutistoimisto on julkaissut jutun asiasta. Minä löysin sen Daily Mailista.

Huojennusta ja kauhua Pohjois-Afrikan vaalituloksista

Muslimiveljeskunnan tunnus ja motto

Ensimmäiset vapaat vaalit on nyt pidetty Tunisiassa (23.10.), Marokossa (25.11.) ja Egyptin suurimmissa kaupungeissa (28.-29.11.). Muu osa Egyptiä pääsee äänestämään vuorollaan seuraavan kuuden viikon aikana. Tulokset ovat osin toivoa antavia mutta toisaalta kauhistuttavia.

Sekä Tunisiassa että Marokossa islamilaiset puolueet - Muslimiveljeskunnan perilliset - nousivat suurimmiksi. Niinpä niiden piiristä ko. maiden lakien mukaan nimitetään pääministerit. Tunisiassa aiemmin laittomana pidetty Ennahda-liike, jota voisi kuvata Pohjois-Afrikan toiseksi maltillisimmaksi islamilaiseksi puolueeksi, sai 37 prosenttia äänistä ja 41 prosenttia parlamenttipaikoista. Se joutuu tukeutumaan kahteen seuraavaksi suurimpaan puolueeseen kyetäkseen enemmistöön parlamentissa. Marokossa voittajana oli aiemminkin sallittu Oikeus- ja kehityspuolue (JDP), joka onnistui yli kaksinkertaistamaan paikkansa parlamentissa 27 prosenttiin. Jdp todennäköisesti hakee enemmistöön tarvittavan tuet Koutla-koalitiosta, johon kuuluu myös aiemmin parlamentissa toimineita sekulaareja puolueita nationalisteista kommunisteihin.

Molemmissa maissa parlamentien enemmistöt jäivät kuitenkin sekularistien käsiin. Jää nähtäväksi, kuinka hyvin sekularistit kykenevät vastustamaan pääministeripuolueiden islamiin liittyviä aloitteita. Selvää kuitenkin on, että nyt nähtyjen vaalien perusteella sen paremmin Tunisia kuin Marokkokaan eivät lähiaikoina tee harppauksia islamilaiseen suuntaan. Mutta joka tapauksessa vaalit molemmissa maissa olivat merkittävä edistysaskel islamilaisille liikkeille.

Julkisuuteen tihkuneet tiedot Egyptin ensimmäisen vaalikierroksen tuloksista  sen sijaan kertovat islamistien suurvoitosta. Muslimiveljeskunnan perustama Vapaus- ja oikeus–puolue (FJP) sai nyt äänestäneissä suurkaupungeissa yli 40 prosenttia äänistä. Pienenä yllätyksenä voi pitää sitä, että vielä selvästi FJP:ä jyrkempää islamismia kannattava ja jopa salafistinen Nour-puolue on kerännyt yli 20 prosentin kannatuksen, jolla se nousee toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Kun otetaan huomioon, että nyt äänestivät suurkaupungit, joiden asukkaat ovat liberaaleimpia, voidaan seuraavilla kierroksilla odottaa islamisteille vielä isompaa äänisaalista. Veikkaukseni on, että FJP ja Nour keräävät yhteensä 65-70 prosenttia äänistä, kun lopulliset tulokset ovat selvillä tammikuun puolivälissä.

Muslimiveljeskunta, joka ei osallistunut viikko sitten järjestettyihin isoihin mielenosoituksiin, on jo em. alustavien tulosten perusteella vaatimassa hallitsevaa sotilasneuvostoa nopeuttamaan vallanvaihtoa siviilihallintoon.  Vielä ennen vaalikierrosten aloittamista se kannatti sotilasneuvoston hidasta vallanvaihtoaikataulua ja vastusti Tahrir-aukion mielenosoittajien nopeutettua suunnitelmaa.

Tahrir-aukion tähänastiset mielenosoitukset ja Mubarakin kulissihallinnon romahduttamisen organisoineet opiskelijat ja ylemmän keskiluokan nuoriso ovat jäämässä marginaaliseksi voimaksi vaalien jälkeisessä Egyptissä, kuten mm. tässä syyskuisessa kirjoituksessani ennustin. Heitä odottaa kova islamilainen kurinpalautus varsinkin, jos oikeaoppisesta islamilaisuudesta kilpailevat FJP ja Nour kykenevät yhdessä muodostamaan hallituksen. Nourin hyvä menestys voi johtaa Muslimiveljeskunnassa tarpeeseen jyrkentää tähän asti melko varovaista ohjelmalinjaa Egyptin palauttamiseksi oikean islamin mukaiseen järjestykseen.

Vallankumousnuoriso ja myös sekulaarit puolueet tuhlasivat vaalien alla energiansa sotilasneuvoston vastustamiseen, kun islamistit keskittyivät menestykselliseen vaalityöhön. Todellisia vapauksia haluaville taitaa vaalien jälkeen paradoksaalisesti nousta lupaavimmaksi vaihtoehdoksi liittoutuminen sotilasneuvoston ja Mubarakin ajan hallintomiesten kanssa, sillä näillä kaikilla on yhteinen intressi hidastaa islamistien valtaannousua.

Yhdysvalloissa, Israelissa ja Saudi-Arabiassa vaalituloksia katsotaan varmasti osin helpottuneina mutta osin myös kauhulla. Israelille eniten merkitsevät tietysti Egyptin vaalitulokset, jotka ennakoivat sille vihamielisen hallituksen valtaannousua Kairossa. Myöskään Palestiinalaishallintoa johtavalle Fatahille tulokset eivät olleet mieluisia, sillä Hamasin emojärjestön menestys tulee tavalla tai toisella lisäämään jo rapautumassa ollutta Hamasin suosiota. Arabien ja Israelin rauhantoiveille tulos on kuin jääkylmä suihku.

Washingtonissa ja Riadissa islamistien ei uskottu saavan Egyptissä näin selkeää voittoa, joka lisää huolta ennen kaikkea Egyptin länsimyönteisen ulkopoliittisen linja jatkuvuudesta. Saudit joutunevat käyttämään melkoisia rahasummia Egyptin horjuvan talouden pystyssä pitämiseksi ehdolla, että linja ei muutu. Toisaalta Euroopassa ja Yhdysvalloissa voidaan huokaista helpotuksesta Tunisian ja Marokon osalta. Niiden välissä sijaitsevan läntisen arabimaailman suurimman maan, Algerian, poliittiset paineet varmasti vähenivät, ja alue pysynee poliittisesti ystävällisenä lännelle.

Eniten huolta Egyptin alustavista tuloksista tuntee kuitenkin maan 10-miljoonainen koptikristittyjen vähemmistö, jolla viimeaikaisten väkivallantekojen seurauksena ei ole harhaluuloja tulevaisuudestaan, kun kalifaatin perustuksia ryhdytään rakentamaan.

Yllä olevan osin inhorealistisen analyysin jälkeen on pakko nostaa esiin jotain myönteistäkin. Kolmessa itsenäisessä arabimaassa on nimittäin onnistuttu järjestämään ensimmäiset jokseenkin rehelliset vaalit.  Vaikka vapaat vaalit eivät ole vielä mikään tae demokratian vakiintumisesta, ne ovat kuitenkin sen välttämätön ensiaskel. Toistaiseksi emme valitettavasti ole nähneet sellaista toista askelta, jossa islamilainen liike olisi antanut kansalle vapaan mahdollisuuden äänestää se myös pois vallasta. Sitä arabidemokratian muutosta jännityksellä odottaen. 


Ps. Lue kuvasta huolellisesti Muslimiveljeskunnan motto. Se tulee olemaan jossain muodossa uusien arabihallitusten ohjelmassa. Kuinka paljon meillä on yhteisiä arvoja tuon moton kanssa?