Mitä imaami vastaisi kysymykseen vaimon lyömisestä?

Olen joskus aiemmin kirjoittanut palasia naisen asemasta islamin opetuksissa. Tuossa kirjoituksessa käsittelin lyhyesti myös vaimon lyömisen oikeutusta. Tämä oikeushan perustuu suoraan Koraaniin, jonka jakeessa 4:34 Allahin todetaan suosineen miestä asettamalla hänet naisen pääksi. Saman jakeen loppuosassa sanotaan: ”… Jos pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää häntä vuoteessa ja lyökää häntä…”.

Kun eräs lukija epäili minun liioitelleen asiaa, päätin hakea oikean ja islamin sunnalaista päähaaraa edustavan uskonoppineen kertomaan asiasta. Alempana olevasta kuvasta avautuvassa videopätkässä imaami Abd Al-Rahman Mansour antaa tarvittavia opetuksia egyptiläisellä Al Nas - televisiokanavalla. Kyseinen televisiokanava on erikoistunut nimenomaan uskonnollisten opetusten antamiseen.

Joskus seuratessani islam-juttuja suomalaisesta valtamediasta olen ihmetellyt, miksi toimittajat eivät kysy vaimon lyömisestä maassamme vaikuttavilta imaameilta tai muilta islamilaisen lain tuntijoilta. Asia olisi kiinnostava myös ei-islamilaisen valtaväestön kannalta. Nimittäin islamilaisen käsityksen mukaan Koraani ja Muhammadin perintö kuuluvat koko ihmiskunnalle eikä vain oikeauskoisille muslimeille. Siksi Allahin ohje lyödä vaimoa määrätilanteissa on tietysti universaali islamilaisittain tarkastellen. Siispä ilmainen kysymysvinkki toimittajille seuraavaa imaamihaastattelua varten: "Pitäisikö monikulttuurisessa Suomessa muuttaa lakia siten, että vaimon lyöminen kurinpidollisista syistä sallittaisiin kaikille aviomiehille - siis myös kristityille ja pakanallisille suomalaismiehille?"





Aivan hellyttävältä kuulostaa tuon videoklipin lopussa oleva lainaus Muhammadin lyömän Aisha-vaimon suusta: "En lepää ennenkuin olet minuun tyytyväinen."

Ja täytyy muistaa, että kurittoman vaimon lyömisessä on islamin mukaan lopulta kysymys hänen oikeuksiensa puolustamisesta, kuten seuraava uskonoppinut todistaa:

Vastuuvapauslauseke: Tämän kirjoittaja ei
1) pidä hyväksyttävänä ainoankaan vaimon lyömistä missään tilanteessa tai millään tekosyyllä
2) väitä kaikkien muslimien lyövän vaimojaan, vaikka se islamin oppien mukaista onkin.

Kuinka hävittää koraani tai muu kirja oikein?

Koraani

Afganistanin kansainvälisiä joukkoja johtava Yhdysvaltain merijalkaväen kenraali, John R. Allen, ei tainnut tajuta niitä vaikutuksia, joita jonkun hänen alaisensa käsky hävittää muutamia kymmeniä koraaneja polttamalla aiheuttaisi. Kyseiset amerikkalaisten hankkimat koraanit olivat olleet Kabulin lähellä sijaitsevan Bagramin vankilan vankien käytössä. Yhdysvaltalaiset epäilivät, että vangit olivat käyttäneet koraaneja salaisten viestien välitykseen, mistä syystä niistä haluttiin eroon.

Koraanien hävitys polttamalla on tätä kirjoitettaessa johtanut kolmatta päivää jatkuneisiin mielenosoituksiin ja mellakoihin enimmässä osassa Afganistania. Levottomuuksissa on saanut surmansa toistakymmentä henkeä, ja useat kymmenet ovat loukkaantuneet. Mielenilmauksia ei ole paljoa hillinnyt se, että kenraali Allen pyysi tapahtunutta anteeksi samantien, ja pian hänen peräänsä anteeksipyyntönsä ovat esittäneet sekä Yhdysvaltain puolustusministeri Panetta että presidentti Obama. Amerikkalaisia tietysti hermostuttaa sekin, että perjantai on vasta huomenna, ja isoimmat mielenilmaisut Afganistanissa yleensä lähtevät liikkeelle perjanta-iltapäivän rukouksesta.

Aloitetaanpa asian käsittely yksinkertaisimmasta päästä: Miten käyttökelvottomaksi muuttunut koraani pitäisi hävittää? Tunnettu Hanafi-koulukunnan oikeusoppinut (faqih), imaami al-Haskafi, antaa seuraavan ohjeen:

Koraanin polton aiheuttamaa tuskaa

“Hyödyttömiksi käyneistä uskonnollisista kirjoista on ensin poistettava Allahin sekä hänen engeleidensä ja profeettojensa nimet, minkä jälkeen loput voidaan polttaa. Kirjat voi myös heittää virtaavaan veteen sellaisinaan (siis poistamatta em. nimiä), tai ne voidaan haudata maahan, ja tämä jälkimmäinen tapa on parempi.” (Radd al-Muhtar ala al-Durr al-Mukhtar, 5/271)

Koraanin hautaamisessa on vielä eräitä asioita, jotka pitää ottaa huomioon. Se pitää ennen hautaan laskemista kääriä johonkin puhtaaseen (kankaaseen), ja hauta on valmistettava sortumattomaksi siten, että haudattu kirja ei ole suorassa kosketuksessa maa-aineksen kanssa. Toivottavasti tämä ohje rekisteröidään nyt Suomessakin, jotta emme pahoita kenenkään mieltä vaikkapa vaihtaessamme kirjastojen käytössä kulunutta islamilaista kirjallisuutta uuteen.

Islamilaisen uskonnollisen kirjallisuuden hävittäminen sellaisenaan polttamalla on useastakin syystä kovin loukkaavaa uskonnollisen muslimin mielestä. Ensinnäkin arabiankielisen koraanin katsotaan olevan Allahin ikuista sanaa ihmisille, mistä syystä se on niin pyhää kuin vain mikään voi olla. Muunkielisiä käännöksiä ei katsota aidoiksi koraaneiksi, joten esim. professori Jaakko Hämeen-Anttilan kirjat voi huoleti hävittää polttamalla. Toiseksi polttaminen on se tapa, jonka Allah on valinnut häntä palvomattomien vääräuskoisten hävittämiseksi, mikä koraanissakin mainitaan kymmeniä kertoja. Siksi Allahin pyhittämiä asioita ei saa polttaa, mistä syystä islamilaisissa maissa mm. ei polttohaudata muslimeja.

Pakistanissa poltetaan vääräuskoista kirjallisuutta

Islamilaisesta näkökulmasta katsottuna muun kirjallisuuden polttamisessa ei ole mitään väärää. Itse asiassa varhainen islamilainen perimätieto pitää ei-islamilaisen kirjallisuuden hävittämistä jopa hyveenä. Näiden tarinoiden mukaan vuosina 634-644 toisena Muhammadin jälkeisen ajan kalifina hallinnut Omar määräsi sekä Aleksandrian kirjaston että persialaisten kirjastot tuhottavaksi ko. alueiden valloitusten yhteydessä. Kertomusten mukaan muslimikenraalit kysyivät Omarilta, mitä vasta vallattujen Bysantin eteläosien ja Persian kirjastoille pitäisi tehdä. Omar antoi ohjeen niiden hävittämisestä, mikäli ne eivät sisältäneet islamilaista kirjallisuutta (jota ei silloin vielä ollut ainuttakaan nidettä) tai niiden sisältö olisi ristiriidassa islamin kanssa. Rehellisyyden vuoksi on todettava, että em. perimätieto ei ole välttämättä totta. Mutta ei sen tarvitse ollakaan, jos ihmiset uskovat siihen.

Noista ajoista alkaen vääräuskoisten kirjallisuus on ollut enemmän tai vähemmän kiellettyä islamilaiseksi asteittain muuttuneessa Lähi-idässä. Tästä syystä kirjapainotaitokin levisi alueelle vasta 1700-luvun lopulta alkaen - siis yli 300 vuotta Euroopan jälkeen - ja silloinkin hyvin hitaasti. Jotkut ääriuskonnolliset muslimiryhmät pitävät vielä nykyisinkin kirjoja turhuutena, sillä Allah on antanut kaiken tarvittavan viisauden koraanissa. Siksi mm. Afganistanissa pidettiin talebanien hallituskaudella   usein kirjarovioita. Ja siksi myös kahden pyhän kaupungin maahan, Saudi-Arabiaan, ei saa tuoda edes henkilökohtaiseen käyttöön esim. kristillistä kirjallisuutta, joka päätyy tavattaessa polttoroviolle.

On jotenkin kummallista, että amerikkalaiset töpeksivät koraanien hävityksessä. Asian herkkyyden ei pitänyt olla minkäänlainen salaisuus varsinkaan sen jälkeen, kun floridalaisen pastorin, Terry Jonesin, muutama vuosi sitten tekemä uhkaus polttaa näytösluonteisesti yksi koraani sai lähes koko muslimimaailman kuohumaan.

Mutta vielä isomman möhläyksen amerikkalaiset taisivat tehdä korkean profiilin anteeksipyynnöillään. Afganistanin mellakat koraanien polttamisen tekosyyllä järjestäneet islamistit nimittäin pitävät vääräuskoisen anteeksipyyntöä heikkouden merkkinä. Tämä heikkouden osoitus voi maksaa amerikkalaisille paljon juuri nyt, kun neuvotteluja heidän poistumisestaan Afganistanista ollaan aloittamassa.

Maltillisen islamin harha

Allah islamin symbolina

Meillä länsimaisilla ihmisillä on valtavan paljon hyviä ideoita siitä, miten maailmasta tehtäisiin parempi paikka kaikille ihmisille. Nuo ideat kumpuavat omasta käsityksestämme maailmasta, joka perustuu moneen historialliseen filosofian kerrokseen. Näiden kerrosten ansiosta me voimme kysyä, epäillä, uskoa, olla uskomatta, luulla, olla varmoja, valita usein vapaasti tai olla joskus valitsematta. Valitettavasti pääosa maailman ihmisistä ei voi toimia tavallamme, sillä heidän yhteiskuntiensa historiat ovat kulkeneet erilaisia taipaleita. Siksi myös ajatusmaailma noissa yhteiskunnissa poikkeaa oleellisesti vaikkapa pohjoismaisesta mallista. Väitän, että islamilaista maailmaa ei voi ymmärtää tai selittää länsimaisen logiikan tai filosofian avulla. Islamilaisessa maailmassa toimii toisenlainen logiikka ja monissa tapauksissa erilaiset käyttäytymismallit. Vaikkapa naisen asema on islamin mukaan tyystin toisenlainen verrattuna länsimaiseen malliin. Tämä sama pätee myös valtiosuhteiden tasolla. Yritän perustella väittämäni lyhyesti esimerkillä harhasta, jonka olemme luoneet maltillisen ja äärimmäisen islamin välille.

Ensiksi on todettava, että käsite islamin maltillisuudesta tai äärimmäisyydestä on länsimaista tekoa. Islamilaisessa maailmassa useimmiten vain akateemisesti sivistyneet ihmiset tietävät, mitä noilla käsitteillä tarkoitetaan. Muslimien suurella enemmistöllä - reilusti yli 90 prosentilla - ei ole aavistustakaan maltillisen ja äärimmäisen islamin erosta. Kaikkein sekulaareimman ja vapaimman muslimienemmistöisen valtion, Turkin, suosittu pääministerikin, joka viime vuonna äänestettiin maailman kolmanneksi vaikutusvaltaisimmaksi muslimiksi, totesi muutama vuosi sitten: "Ei ole mitään maltillista tai äärimmäistä islamia. On vain islam."

Käsite maltillisesta islamista syntyi vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun öljyrikkaaksi havaittu arabimaailma aloitti tiensä kohti itsenäisyyttä, ja sen asukkaat haluttiin esitellä aiemmin islamiin hyvin epäluuloisesti suhtautuneelle länsimaiselle yleisölle. On tietysti muistettava, että pääosa tuolloin 1300-vuotisesta yhteisestä historiasta oli kulunut erilaisten keskinäisten sotien merkeissä, jotka väliaikaisesti päättyivät viimeisen kalifaatin, Osmanivaltakunnan, romahdukseen I Maailmansodassa. Tuo käsite syntyi kuitenkin vain länsimaissa. Arabimaailmassa ja muualla islamilaisilla alueilla islam ei uskontona tai elämänfilosofiana muuttunut mitenkään. Se, että saudimies ajaa nykyisin autolla kamelin sijasta, ei ole vaikuttanut islamiin mitenkään.

Muslimimaailmassa islamin perinteisiin alettiin vedota juuri tuon kalifaatin hajoamisen järkyttäminä, ja tämän menestyksekkään kehityksen seurauksena monet islamilaiset poliittiset liikkeet edustavat tänä päivänä muslimimaailman poliittisia päävirtoja. Ensimmäinen modernin ajan islamilainen valtio oli Saudi-Arabia, jota ei voi oikein mitenkään kutsua maltilliseksi. Viimeiseksi islamilaiset järjestöt on äänestetty valtaan kaikissa ns. arabikevään vallankumousten ravistelemissa maissa.

Yksittäisen muslimin, heimon tai uskonlahkon uskonnonharjoittamisissa on tietysti eroja. On aleviitteja, jotka ovat usein hyvinkin suvaitsevaisia, ja on wahhabiittejä, jotka haluavat kontrolloida koko ympäristönsä käyttäytymistä, eivätkä siksi tule toimeen ollenkaan em. aleviittien kanssa. Erilaisia sävyjä on islamissa siinä kuin muissakin uskonnoissa. Islamin enemmistönä olevien sunnien ja vähemmistönä olevien shiiojen 1300-vuotiset uskonnolliset kiistat ovat olleet lukemattomien muslimien välisten sotien syinä, ja tämä jako on edelleen Lähi-idän epävakauden pääsyy. Mutta islamin päävirtaukset riippumatta uskonnollisesta tai uskonnollislainopillisesta koulukunnasta eivät ole oleellisesti muuttuneet viimeisinä vuosisatoina. Mikään ei ole muuttunut islamin suhtautumisessa ”vääräuskoisiin”, naisiin tai muihin ”oikeauskoisen” miehen normeista poikkeaviin ilmiöihin.

Islamilaisen maailman kanssakäyminen sekä aikaisemmin teollistuneen lännen että myöhemmin teollistuneen idän kanssa on tietysti vaikuttanut paljon koko islamilaiseen maailmaan. Osa sen ihmisistä on hylännyt islamin kokonaan ja osa noudattaa sitä vain muodollisesti. Samanlainen kehitys on tapahtunut myös kristillisessä, buddhalaisessa ja hindulaisessa maailmassa. Mutta islam ei ole seurannut kristillisen maailman esimerkkiä, jossa uskonto seuraa kulloinkin vallitsevien filosofisten ja yhteiskunnallisten muutosten trendejä.  Historian saatossa jotkut kristilliset kirkkokunnat ovat jopa johtaneet muutosta, kun islam on 1200-luvulta alkaen pyrkinyt pääosin ylläpitämään voimassa sekä alkuperäistä teologista että filosofista tulkintaansa. Islamin reformointia yrittäneet liikkeet on toistaiseksi nujerrettu traditionalistien voimin hyvin väkivaltaisesti.

Muslimi, joka ei seuraa islamin opetuksia, ei ole maltillinen. Eikä Allahin nimissä itsemurhapommitusta yrittävä ole äärimuslimi tai radikaali. Ensin mainittu on joko uskostaan luopunut tai pragmaatikko, jonka mielestä hänen ei tarvitse ratkaista maailman vääryyksiä tässä ja nyt. Jälkimmäinen taas on normaali uskovainen muslimi, jonka joku on puhunut ympäri islamilaisella teologialla ja sen mahdollistamalla oikotiellä Allahin paratiisiin. Mutta oleellista on se, että molempien islamilainen uskonoppi on samanlaista. Ne sisältävät täsmälleen saman koraanin ja koulukunnasta riippuen samat hadithit, Muhammadin elämänkerran sekä fatwa-perinteen, jotka eivät ole muuttuneet varsinkaan sunnalaisessa maailmassa useisiin vuosisatoihin.

Islam ei ole koskaan antanut uskovaiselle mahdollisuutta niihin valintoihin, jotka ovat olleet meille kristillispohjaisissa länsimaisissa demokratioissa itsestään selvyyksiä. Monet meistä selviävät valinnoista jo ilman kirkkoakin.  Islamilaisessa maailmassa kaikki on toisin, sillä islamin muuttumisesta liberaalimpaan suuntaan ei ole merkkejä, eikä kaikkivaltiaalle Allahille ei voi alistua vain osittain islamin mukaan. Perheen, suvun ja heimon kunniapaineet tekevät monasti näistä valinnoista käytännössä mahdottomia. Muutamia länsimaihin paenneita reformiliikkeitä lukuun ottamatta islamin valtavirta on etsimässä uutta maailmanjärjestystä varhaisista perinteistään. Islam ei siis ole maltillistumassa. Se koettaa kollektiivisesti hakea oppia nopeimman leviämisen militaristisista ajoistaan, jolloin se murskasi niin Bysantin, Persian kuin Intian niemimaan valtakunnat.

Maltillista islamia ei siis ole, vaikka minäkin toivoisin sellaisen olemassa oloa. On vain islam, kuten Turkin pääministeri Erdoğankin on painokkaasti todennut. Maltillinen islam käsitteenä on siis läntisen poliittisen tutkimuksen luoma harha tai väärinkäsitys. Ehkä tuolla käsitteellä on pyritty luomaan painetta islamin modernisoinnille?

Mutta on muistettava, että maailman ehkä 1300 miljoonasta muslimista kaikki eivät noudata uskontonsa oppeja. Joukossa on paljon tapamuslimeja ja pragmaattisia muslimeja, joiden kanssa vapauksista nauttiva länsimaalainen voi elää täydessä harmoniassa. Ehkäpä käytettyjä termejä pitäisikin muuttaa. Maltillisen tai radikaalin islamin sijasta pitäisi puhua pragmaattisista ja fundamentaalisista muslimeista. Näin pantaisiin enemmän painoa yksilölle oman elämänfilosofiansa valinnassa.

Pari kysymystä Allahille ja ihmisillekin

Kuningatar Beatrix on peittänyt sulonsa

Kun Alankomaiden kuningatar Beatrix vieraili taannoin Abu Dhabissa, hän käväisi tutustumassa myös Sheikki Zayedin Moskeijaan. Tämän moskeijavierailun aikana - ja ehkä muuaallakin - Hollannin kuningatar käytti islamilaisista siveyssyistä niskan, kaulan ja hiukset peittävää huivia. Hollannin ulkoministerin lehdistölausunnon mukaan moskeijavierailu ei olisi ollut mahdollinen ilman kuningattaren osoittamaa siveyttä.

Koraanin Valon suuran 31. jae määrää naisen peittämään sulonsa: "Sano myös uskovaisille vaimoille, että luovat silmänsä maahan ja hillitsevät halujaan eivätkä näyttele sulouttaan tavallisuudesta poiketen ja että huntu verhoaa heidän povensakin. Älkööt he näyttäkö sulouttaan muille kuin miehilleen tai isilleen tai apilleen tai pojalleen tai poikapuolilleen tai veljilleen tai veljiensä pojille tai sisariensa pojille tai palvelusnaisilleen tai orjattarilleen tai sellaisille palvelijoille, joilla ei ole vetoa naisiin, tai poikasille, jotka eivät ole tietoisia naisten salaisuuksista. Älkööt he siten astuko kulkiessaan, että heidän kätketyt sulonsa havaittaisiin. Kääntykää kaikki Allahin puoleen, oi uskovaiset, jotta saisitte menestystä!"

Toivottavasti kankaat peittivät Hollannin kuningattaren kätketyt sulot, jotta tämä EU-maa saisi päämiehensä mukana menestystä. Mutta minulle jäi pari kysymystä jäljelle, vaikka hyvin ymmärrän ulkoministeri Uri Rosenthalin selityksen. Voit hyvin jatkaa lukemista, sillä en aio pohtia kuningatar Beatrixin sulojen yksityiskohtia.

Miksi Koraaninkin säätänyt Allah, joka on kaikkivaltias, ei suuressa viisaudessaan luonut naisille sulot peittäviä huntuja alun perin? Eikö olisi ollut yksinkertaisempaa, että ulkona liikkuvalla naisella olisi luonnostaan peittävä kaapu, jonka voisi sitten riuhtaista vaikka tilapäisesti pois, kun suloja tarvitaan? Ehkä Allah on suuressa viisaudessaan kuitenkin ajatellut, että miehiä tyhmempien naisten pitää viettää oleellisesti enemmän aikaa kotona, jolloin kodin ulkopuolinen pukeutuminen on pienemmän vaivan tie? Onko meillä suomalaisilla täysin väärä elämäntapa, kun päästämme naisemme ulos turhan usein?

Kun en taida saada Allahilta vastausta, teen toisenlaisen kysymyksen Suomen naisille: Jos olisit Suomen tasavallan päämies, suostuisitko pukeutumaan islamilaiseen kaapuun osoittaaksesi kunnioitusta Allahille, jonka mukaan nainen on miehen alamainen? Entä vaatisitko tänne valtiovierailulle tulevan Arabiemiraattien presidentin tai Saudi-Arabian kuninkaan vaimoja poistamaan kaapunsa ja vierailemaan suomalaistyyppisissä vaatteissa vaikkapa Suurkirkossa kulttuuriamme kunnioittamassa? Jostain syystä epäilen, että vastavuoroisuus tässä tapauksessa ei toimi.

Olen vieraillut Lähi-idässä useissa - luultavasti useissa kymmenissä - moskeijoissa vaimoni ja tyttärieni kanssa. Myönnän, että joka kerta on naisillani ollut päällä jalat peittävän vaatetuksen lisäksi vähintään pitkähihainen pusero ja huivi. Olen siis taipunut perheeni kanssa paikallisiin tapoihin tässä asiassa. Mutta aika perusteellisesti olen joka kerta joutunut selittämään siveän pukeutumisen paikallisen vaatimuksen merkitystä naispuolisille perheenjäsenilleni. Koskaan minua ei ole ymmärretty. Eikä minua ymmärretä nyt täällä Suomessakaan, kun koetan välillä vaatia vastavuoroisuutta kulttuuriasioissa. Pahimpia väärinymmärtäjiä ovat monikulttuurisuuden nimiin vannovat punavihreät, jotka käyttäytymisnormeineen joutuisivat heti pulaan Lähi-idässä. Syyttävät vain islamofobiksi.

Orastavaa toivoa huomisen Sabihalle

Mustafa Kemal Atatürk

Olen kirjoittanut naisen asemasta islamissa muutamia blogikirjoituksia. Niissä olen tuonut mm. esiin tyypillistä islamilaista naisten syrjintää ja naisiin kohdistuvia epäluuloja, jotka hallitsevat muslimimaailmaa. Tosiasiassa muslimienemmistöinen maailma ei tietenkään ole sellainen patamusta paikka, jonka jokaisessa kaupungissa ja kylässä naisiin suhtauduttaisiin esittelemieni islamilaisten opinkappaleiden mukaisesti ja yhtä jyrkästi. Muslimien keskuudessa ja muslimikulttuurien välillä on melko paljon vaihtelua myös naisia koskevissa asioissa.

Turkki ja aivan erityisesti sen vauraampi länsiosa on jo lähes vuosisadan ajan ollut islamilaisen maailman edelläkävijä naisvihan kitkemisessä. Suurin kiitos tästä kuluu nykyisen Turkin luojalle, Mustafa Kemal Atatürkille, joka lakkautettuaan Ottomaanien hallitseman kalifaatin rakennutti nykyisen Turkin sekulaariksi valtioksi, jossa naisille ensimmäisenä islamilaisessa maailmassa ainakin teoriassa annettiin sama ihmisarvo kuin miehille. Turkissa siis naiset saivat jo kauan sitten äänestää, heitä kohdeltiin oikeuden edessä tasa-arvoisesti ja he perivät sekä hallitsivat omaisuutta samoilla oikeuksilla kuin miespuoliset sukulaisensa.

Sabiha Gökçen

Atatürk panosti naisiin myös henkilökohtaisesti paljon. Hän ei jostain syystä saanut lapsia vaimonsa kanssa. Niinpä hän vastoin islamilaista lakia adoptoi seitsemän tyttöä ja yhden pojan. Adoptoitujen tyttöjen määrällä hän nimenomaan halusi nopeasti nostaa naissukupuolen arvostusta uudessa Turkin tasavallassa, jota edeltäneessä monikansallisessa ottomaanivaltakunnassa myös turkkilaisnaiset olivat olleet sharian painolastin alla. Istanbulin Aasian puoleinen ja uudempi kansainvälinen lentoasema, Sabiha Gökçen, on muuten nimetty Atatürkin Sabiha-tyttären mukaan, joka lienee ollut ensimmäinen lentäjäkoulutuksen saanut musliminainen ja ehkä maailman ensimmäinen naissotalentäjä.


Valitettavasti monet Atatürkin uudistukset jäivät jotenkin puolitiehen. Näinhän syvälle kulttuuriin ja yhteiskunnan perusrakenteisiin kohdistuvassa uudistamisessa usein käy. Muutosvastarinta on kovaa, ja hyvässäkin tapauksessa muutokset tarvitsevat kypsymisaikaa kenties useamman sukupolven. Vaikka turkkilaisnaiset nousivat muodollisesti miesta kanssa tasa-arvoisiksi jo yli 70 vuotta sitten, on todellisen tasa-arvon saavuttaminen vieläkin kaukana. Nämä tasa-arvo-ongelmat näkyvät työelämässä, sosiaalisissa asioissa ja myös perhepiirissä. Valitettavasti ne näkyvät myös melkoisena perheväkivaltana. Eniten lakien takaaman tasa-arvon toteutumista ovat jarruttaneet perinteet. Niistä tärkeimpinä asioina ovat olleet islamilainen laki, sharia, sekä siihen perustuvat vuosisataiset heimo- ja sukuperinteet. 


Nyt Turkissa on naisasian osalta tapahtunut kuitenkin jotain sellaista, jota ei ole nähty muualla islamilaisessa maailmassa. Turkin kaikkia moskeijoita johtava uskonnollisten asioiden direktoraatti on antanut julistuksen naisten aseman parantamiseksi. Julistuksessaan direktoraatti tunnustaa, että islamilaisen uskonnon ytimessä, tafseerissa, haditheissa ja shariassa, esiintyy merkittävää naisvihamielisyyttä. Direktoraatin lausunnon mukaan em. lähteissä "on vääriä, epätäydellisiä ja ennakkoluuloisia tulkintoja, jotka eivät heijastele jalon uskontomme yleisiä periaatteita".  Ja tällä lausunnolla direktoraatti siis viittaa nimenomaan islamin naisvihaan, jota pitäisi ryhtyä poistamaan tulkintoja muuttamalla.

Fethullah Gülen

Mikä on pannut Turkin korkeimman islamilaisen auktoriteetin tunnustamaan islamin valtavirran nykytulkinnan mukaisen naisvihan? Väittäisin syyksi useampaakin asiaa. Ensimmäinen niistä on Yhdysvalloissa vaikuttava turkkilainen islamilainen ajattelija, Muhammed Fethullah Gülen, jonka luomalla islamilaisella uudistusliikkeellä on useita miljoonia uskollisia kannattajia Turkissa ja myös muualla modernien muslimien keskuudessa. Gülen on mm. todennut, että kotona väkivaltaa kokevien naisten on syytä lähteä pois miestensä luota. Hän on myös sanonut pitävänsä hyvänä naisten itsepuolustuskoulutusta, sillä hyvin lyövä nainen joutuu harvemmin väkivallan kohteeksi.


Toinen syy voi olla Turkin EU-neuvottelut. Niissä on nimittäin kyllä yhtenä asiana nostettu esiin Turkin naisten eurooppalaisia sisaria huonompi sosiaalinen asema. Kolmantena syynä voi tietysti ottaa esiin länsimaissa ja myös sen muslimiväestön keskuudessa kovenevan islamkritiikin, jonka osana on universaaleihin ihmisoikeuksiin perustuvia vaatimuksia naisten tosiasiallisen tasa-arvon kehittämiseksi myös islamin takapajulassa. Voimakkaimmin länteen levittäytyneiden turkkilaisten moskeijoissa näitä kaikkia vaatimuksia on kyllä kuultu jo aika pitkään. Syitä on varmasti muitakin mm. liittyen nousevan Turkin sisäisten uskonnollisten jännitteiden purkamiseksi.


Nyt on ensimmäistä kertaa syntynyt särö lähes 1000 vuotta vanhaan ashariitti-islamin miesvaltaa ylläpitäneeseen viralliseen sunnimuuriin. Olisi tietysti merkittävää, jos kehittynein ja yksi suurimmista islamilaisista yhteisöistä, Turkki, lähtisi todella uudistamaan islamia poistamalla naisvihaa. 


En halua väheksyä Turkin arvovaltaisimpien islamilaisten oppineiden lausunnon merkitystä, mutta tiedän hanketta pidettävän sekä vääräoppisena että vaarallisena arabien ja monien muiden islamilaisten yhteisöjen keskuudessa. Ne pelkäävät koraanin hyvin selvien naisia koskevien säkeiden uusien tulkintojen avaavan portit kaiken uudelleen tulkitsemiseksi. Salaliittojen kehdossa - Lähi-idässä - näitä uusia tulkintoja pidetään läntisen maailman salajuonena, jonka tarkoituksena on avata islamilainen maailma lännen moraalittomuuksille. Tällaisia väitteitä on jo esitetty Turkissakin, joten helppo urakka Turkin johtavilla uskonoppineilla ei ole edessään edes kotimaassaan.


Jo teologisesti urakka tuntuu äärimmäisen vaikealta. Nimittäin koraanissa, jota pidetään Allahin ikuisena ja muuttumattomana sanomana ihmiskunnalle, nainen on hyvin selvin sanoin miestä alempi olio, kuten voit aiemmasta kirjoituksestani havaita. Esimerkiksi hänen todistuksensa on puolet miehen todistusvoimasta, hän perii puolet veljensä perintöosasta ja hänen on muutenkin alistuttava miehelle - tai otettava turpaan ja alistuttava. Allahin sanan uudelleen tulkinta on aivan erityisen haastavaa uskonnossa, jonka ydin on ehdoton ja täydellinen alistuminen sanan antajalle. 


Mutta kaikki kunnia Turkin uskontoasioiden direktoraatille rohkeudesta ja älyllisestä rehellisyydestä, jota islaminkin perinteistä toki löytyy 1000 vuoden takaa mm. mu'taziliittien keskuudesta. Onnea ja menestystä yritykselle, jota mu'taziliiteillä ei ollut! Heidät eliminoitiin harhaoppisina.

Taas Allah-pilakuvaongelmia - nyt Turkissa

Bahadır Baruter

Turkkilainen karikatyyripiirtäjä, Bahadır Baruter, joutuu oikeuden eteen turkkilaisessa Penguen-huumorilehdessä julkaistusta piirroksestaan.

Istanbulin syyttäjänvirasto haastoi Baruterin Turkin Uskonnollisten asioiden ja säätiöiden työntekijöiden ammattiyhdistyksen ilmiannon perusteella. Baruteria epäillään "väestön osan hyväksymien uskonnollisten arvojen loukkaamisesta". Syyttäjä hakee Baruterille vuoden vankeusrangaistusta.

Baruterin kuvassa on ryhmä miehiä ja imaami rukoilemassa moskeijassa. Yksi miehistä puhuu kännykällään Allahin kanssa. Hän pyytää anteeksi rukouksen jälkimmäisen osan laistamistaan, sillä hänen on kiirehdittävä muille asioille. Loukkaava asia löytyy punaisella ympyröidystä moskeijan seinätekstistä, jossa lukee: "Allahia ei ole, ja uskonto on valhetta."

Pilapiirtäjänä suositun Baruterin oikeudenkäynti tullee herättämään runsaasti huomiota Turkissa. Maan melko jyrkästi jakaantuneet uskovaiset ja sekularistit löytävät runsaasti perusteita tuomion puolesta ja sitä vastaan. Oikeudenkäynnillä voi jopa olla vaikutuksia Turkin valtion ja islamin suhteelle tulevaisuudessa.

Suomalaisen turistin ei kannattane kyseenalaistaa kaikkivaltiaan Allahin olemassaoloa Istanbulissa, Alanyassa, Antalyassa tai Marmariksessa ainakaan ennen oikeuden päätöstä. Pahoin pelkään, että kyseenalaistaminen ei kannata sen jälkeenkään.

Euroopan Unioniin pyrkivä Turkki on mm. YK:n kautta ajamassa myös läntiseen Eurooppaan voimakkaampaa lainsäädäntöä Allahin-pilkkaa vastaan.

Kuva saattaa olla jo nyt Suomen uuden vihalainsäädännön vastainen, mutta pidetään se lukijoiden välisenä salaisuutena ja  täkynä valtakunnansyyttäjävirastolle toistaiseksi tällä sivulla. Uusi Suomi -verkkojulkaisussa tällaisten kuvien esittäminen edes uutisen osana on jo nyt kiellettyä.

Naisen asema islamissa

Kertomani perustuu koraaniin, joka islamin nykyisen tulkinnan mukaan on Allahin ikuinen ja kaiken olennaisen kattava sanoma ihmiskunnalle. Olen täydentänyt koraaniviittauksia haditheilla, jotka ovat kertomuksia ihmiskunnan historian esimerkillisimmän ihmisen ja islamin viimeisen profeetan, Muhammadin, elämästä ja sanomisista.

Lukijan on kuitenkin syytä muistaa, että jokainen muslimi ei elä islamin oppien mukaisesti. On olemassa uskovia muslimeita, jotka saattavat pyrkiä tarkastikin seuraamaan jäljempänä kerrottuja islamilaisia ohjeita. Mutta on olemassa myös tapamuslimeja, jotka viisveisaavat niistä. Islamilaiset kulttuuritkin poikkeavat toisistaan paljon. Turkin Izmirissä suurin osa ihmisistä – myös naisista – elää hyvin vapaata eurooppalaista elämää, kun taas Afganistanin Kandaharissa enemmistö noudattaa vanhoja uskonnollisia säädöksiä.

Nainen on miestä alempi

Yleisesti ottaen mies on koraanin mukaan asteen naista korkeammalla (Kor. 2:228). Tämä johtuu siitä että Allah on luonut naisen alemmaksi olennoksi mm. rasittamalla naisia kuukautisilla. Bukharin hadith 6:301 kertoo kaiken: ”Muhammad sanoi: Eikö ole totta, että nainen ei voi rukoilla eikä paastota kuukautisten aikana? Naiset myönsivät tämän. Hän sanoi: Tämä on heikkous hänen uskossaan.”

Muhammadin naiset protestoivat asemaansa. Muslimin hadithin 4:1039 mukaan Aisha-vaimo sanoi Muhammadin lähimmille miehille: “Olette tehneet meistä samanarvoisia koirien ja aasien kanssa”. Aishan vertaus ei ollut välttämättä itse keksitty, sillä Tabarin ahadith 9:1754 kertoo Muhammadin lausuneen viimeisessä saarnassaan seuraavaa: ”Kohdelkaa naisia hyvin, sillä he ovat kuin luonanne olevat kotieläimet eikä heillä ole muuta”.

Muhammadin mukaan naiset voivat viedä myös heimot ja kansat tuhoon. Bukharin 88:219 mukaan Muhammadin lähin ystävä ja luotettu sotapäällikkö, Abu Bakr, kertoi seuraavan tarinan: Al-Jamalin taistelun aikaan Allah rohkaisi minua Sanalla (kuulin sen profeetalta). Kun profeetta kuuli, että persialaiset olivat kruunanneet Khosraun tyttären kuningattarekseen (siis hallitsijakseen), hän sanoi: ”Kansa, joka kruunaa naisen hallitsijakseen, ei koskaan menesty”.

Voimme siis sekä Allahin tahtoon ja Muhammadin sanomisien perusteella todeta naiset miehiä alemmiksi olennoiksi. Seuraavaksi enemmän siitä, kuinka paljon alempia he ovat, ja mitä se merkitsee.

Naisen arvo on joskus määriteltävissä

Koraanissa annetaan joistakin asioista niin selkeitä määräyksiä, että islamilaisilla oppineilla ei ole mitään mahdollisuuksia ohittaa niitä. Näin on esimerkiksi perinnönjaossa ja todistelussa, jossa miehen ja naisen asemat poikkeavat toisistaan lähes matemaattisen kauniisti.

Mies perii saman määrän kuin kaksi naista (Kor 4:11) Todistelussa kaksi naista vastaa yhden miehen todistusvoimaa (Kor. 2:282). Muhammad antoi selityksenkin tälle suhteelle. Bukharin ahadith 6:301 kertoo syyn: “Muhammad sanoi ’Eikö ole määrätty, että kahden naisen todistus vastaa yhden miehen todistusta?’ He vastasivat myöntävästi. Hän sanoi  ’Tämä johtuu heidän älynsä huonoudesta.’”

Islamilainen laki tuntee verirahan, jonka surmaaja joutuu maksamaan surmatulle. Tämän verirahan suuruus riippuu surmatun uskonnosta ja sukupuolesta. Muslimin surmaaminen on tietysti kalleinta ja hindun surmaaminen halvinta.  Mutta naisesta maksettava veriraha on puolet miehestä maksettavasta. Musliminaisen ja vapaan kristityn miehen surmaaminen on verirahan osalta samanhintaista.

Näin siis voimme sanoa, että ainakin joissakin asioissa naisen islamilainen arvo on puolet miehen arvosta.

Nainen avioliitossa on siveä seksikone

Avioliitto on islamilaisessa maailmassa hyvin tarkasti säädetty asia. Sielläkin nainen on omalla paikallaan selvästi miestä alempana.

Koraanin jae 2:223 sanoo: “Vaimonne ovat teidän peltonne. Käykää pelloillanne, milloin tahdotte…” Tätä kohtaa voi pitää myös avioliiton seksielämän perustana. Miehellä siis on oikeus saada vaimoltaan seksuaalista tyydytystä aina halutessaan. Muslimioppineet ovat vuosisatojen ajan väitelleet tähän koraanin kohtaan liittyen myös mm. siitä, onko anaaliseksi tms. hyväksyttävää.

Koraanin jae 4:3 määrittää vaimojen määrän: ”Jos pelkäätte, ettette kykene olemaan oikeudenmukaisia orvoille, ottakaa niin monta vaimoa kuin haluatte, kaksi, kolme tai neljä, mutta jos pelkäätte, ettette osaa olla tasapuolisia vaimoillenne, ottakaa vain yksi vaimo tai orjattarianne. Näin pysytte parhaiten kaidalla tiellä.” Toisaalla (Kor. 4:129) sanotaan vaimojen tasapuolisesta kohtelusta: “Ette te voi olla tasapuolisia vaimoillenne, vaikka kuinka haluaisitte…”.

Naisella ei islamin mukaan voi koskaan olla enempää kuin yksi aviomies kerrallaan. Siis puolisoiden määrällisen tarkastelun osalta nainen ja mies eivät ole samanarvoisia.

Tärkein asia, jonka nainen tuo mukanaan avioliittoon, sijaitsee hänen jalkojensa välissä (Bukharin hadith 62:81). Mutta naisen avioelämää säädellään myös muuten islamissa. Äärimmäisen arvostettu islaminoppinut, al-Ghazali, kertoo muslimivaimon oikeasta roolista seuraavaa: ”Hänen tulee  pysytellä kotona ja keskittyä ompeluun. Hänen ei pidä käydä useinkaan ulkona, ei pidä olla turhan tietoinen asioista eikä turhan puhelias naapureiden kanssa, joiden luona vieraillaan vain välttämättömissä tapauksissa. Hänen on pidettävä huolta miehestään … ja etsittävä hänen tyydytystään kaikissa asioissa … Hänen tulee eniten varjella siveyttään … Hänen on oltava puhdas ja valmis tyydyttämään aviomiehensä seksuaaliset tarpeet milloin hyvänsä.” 

Naisen voi ottaa seksiorjaksi

Naisen voi ottaa seksiorjaksi useammankin koraanin kohdan mukaan (mm. Kor 4:24 ja 33:50), jolloin suhdetta ei pidetä avioliittona. Muhammedillakin oli 11 virallisen vaimon lisäksi lukuisia seksiorjia (Mm. Tabari 7:117 ja Ishaq 593). Muslimit ovat tätä harrastaneetkin paljon vuosisatojen aikana. Maailman orjakaupan keskus sijaitsi noin tuhat vuotta kolmiossa Istanbul – Khartoum – Islamabad. Seksiorjuus on edelleenkin hyvin yleistä kaikissa muslimimaissa, vaikka asiasta ei paljoa puhuta. Viime aikoina mm. Kuwaitissa on esitetty vaatimuksia seksiorjuuden säätelemiseksi virallisella lainsäädännöllä. 

Tilapäinen avioliitto

Nikah Mut’ah-liitto on koraanin jakeeseen 4:24 perustuva määräaikainen avioliitto, johon molemmat puolisot menevät vapaaehtoisesti. Liitosta kirjoitetaan moskeijan vahvistama sopimus, jossa määritellään kesto ja miehen maksama korvaus. Liittojen kesto voi vaihdella muutamasta tunnista jopa vuosiin, mutta se siis sovitaan päättymään määräpäivänä. Tuohon päivään asti puolisoilla on samat velvollisuudet kuin pysyvässä avioliitossa. Erona normaaliin avioliittoon Mut’ah-liitosta ei siis erota. Se purkaantuu itsekseen, eikä entisillä puolisoilla ole sen jälkeen enää vaatimuksia toisiltaan.

Toinen kalifi, Umar ibn al-Khattab, kielsi tämän uuden avioliittokäytännön ilmeisesti vuonna 643 tai 644. Sunnit ja shiiat ovat Umarin ajoista alkaen olleet erimielisiä Nikah Mut’ah-käytännön laillisuudesta.  Shiia-maailmassa, mm. Iranissa, tilapäiset avioliitot ovat sallittuja ja tavallisia. Islamilaisen maailman enemmistön muodostavat sunnit eivät yleensä tunnusta tilapäisen avioliiton laillisuutta, mutta tästäkin on erimielisyyksiä sunnioppineiston sisällä. Käytännössä pienehkö osa sunneista harrastaa Mut’ah-liittojen kaltaisia Misjar-liittoja. Ne eivät ole määräaikaisia vaan toistaiseksi voimassa olevia. Misjar-liiton voi purkaa koska vaan ilmoittamalla naiselle asiasta. Arabian niemimaan varakkaat liikemiehet ja sheikit tulevatkin yhä suurilukuisempana joukkona viettämään Misjar-lomiaan mm. Kairoon ja Alexandriaan, joiden moskeijat saavat lisätuloja Misjar-sopimusten virallistamisesta.

On määrittelykysymys, pitääkö  Nikah Mut’ah ja Misyar-käytäntöjä moraalisesti siedettävinä vai uskonnollisesti siunattuna prostituutiona tai seksiorjuutena. Lisää näistä käytännöistä voi lukea täältä ja täältä. Naimisissa oleva nainen ei saa harrastaa tilapäisiä avioliittoja.

Tyttöjen kanssa voi harrastaa seksileikkejä

Väittely islamin moraalista usein siirtyy lapsiavioliittoihin. Tässä asiassa keskiössä on tietysti islamin profeetta Muhammad, joka noin 50 vuoden iässä pani täytäntöön avioliittonsa 9-vuotiaan Aisha-tytön kanssa. Profeetan esimerkin ansiosta useissa islamilaisissa maissa pienten tyttöjen naiminen on edelleen mahdollista. Mm. Iranissa ja monessa muussakin islamista lainsäädäntönsä johtavassa maassa avioliiton alaikäraja tytöillä on yhdeksän vuotta. Näin nuorten ja puberteettia vielä saavuttamattomien lasten naittaminen ei kuitenkaan ole kovin yleistä joskaan ei tavattoman harvinaistakaan.

Uskovat muslimit väittävät usein, että Aisha oli jo saavuttanut sukukypsyyden avioliiton toteutuessa. Tosiasiassa kukaan ei tiedä, onko näin ollut. Yhtään todistetta ei ole suuntaan tai toiseen. Se kuitenkin tiedetään, että Aisha avioliiton ensimmäisinä vuosina leikki nukeilla samanikäisten ystäviensä kanssa.

Koraanin Avioeron suurassa Allah tunnustaa mahdollisuuden avioliittoon, jossa vaimon kuukautiset eivät ole vielä alkaneet. Suura 65:4 kuuluu seuraavasti: ”Teidän vaimonne määräaika, jos hän on lakannut odottamasta kuukautisiaan tai jos hänellä ei vielä ole ollut kuukautisia, on kolme kuukautta, jos te epäilette, että hän saattaisi olla raskaana….”. Selittämättä tarkemmin asiaa totean vain, että arvovaltaiset islaminoppineet ovat tämän jakeen perusteella jokseenkin yksimielisesti todenneet olevan mahdollista naida tyttöjä, jotka eivät ole vielä murrosiässä.

Iranin nykyhistorian suurimman uskonoppineen, imaami Khomeinin, antama ja em. koraanin jakeeseen perustuva fatwa sallii seksileikit myös nuorempien tyttöjen kanssa: ”Mies voi mennä naimisiin alle yhdeksänvuotiaan tytön kanssa, jopa rintaruokinnassa olevan tytön kanssa. Mieheltä on kuitenkin kielletty (täysi) yhdyntä alle yhdeksänvuotiaan kanssa, mutta muut seksuaaliaktit kuten esileikki, hieronta, suutelu ja suuseksi ovat sallittuja. Alle yhdeksänvuotiaan kanssa täyden yhdynnän tehnyt mies ei kuitenkaan ole syyllistynyt rikokseen, vaan vain rikkeeseen, mikäli tyttö ei ole vahingoittunut aktissa pysyvästi. Jos tyttö on vahingoittunut pysyvästi, on mies velvollinen huolehtimaan hänestä loppuelämän ajan. Tällaista tyttöä ei kuitenkaan lasketa yhdeksikään miehen neljästä vakituisesta vaimosta. Mies ei myöskään saa naida ko. tytön siskoa.”

Seksileikit alaikäisten kanssa ovat miesten yksinoikeus islamilaisessa maailmassa.

Vaimoa tai jalkavaimoa saa lyödä

Islam sallii vaimon lyömisen.  Tämä perustuu suoraan koraaniin, jonka jakeessa 4:34 Allahin todetaan suosineen miestä asettamalla hänet naisen pääksi. Saman jakeen loppuosassa sanotaan: ”… Jos pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää häntä vuoteessa ja lyökää häntä…”.

Vakiintuneen islamilaisen käytännön mukaan mikä tahansa seuraavista asioista täyttää uppiniskaisuuden tunnusmerkit:

• Vaimo ei pyri pitämään itseään kauniina miehensä iloksi
• Vaimo kieltäytyy tyydyttämästä miehensä seksuaalisia tarpeita
• Vaimo poistuu kotoaan ilman miehen lupaa tai ilman laillista syytä
• Vaimo jättää toteuttamatta uskonnolliset velvollisuutensa.

Viimeiseen uskonnollisten velvollisuuksien kohtaan kuuluu monia asioita ml. yleinen kuuliaisuus perheen päälle.

Hadith-kokoelmat kertovat monista tapauksista, joissa Muhammad hyväksyi naisten lyömisen. Esimerkillinen Muhammad itsekin löi joskus uppiniskaisia vaimojaan, josta hänen lempivaimonsa Aishakin todistaa (mm. Muslim 4:2127). Abu Dawudin ahadithin 2142 mukaan Muhammad sanoi: ”Mieheltä ei kysytä, miksi hän on lyönyt vaimoaan”. Eikä sen kysymistä tämän esimerkin valossa pidetä sopivana nykyisinkään.

Islam ei hyväksy, että vaimo löisi uppiniskaista miestään.

Nainen tuonpuoleisessa

Miesten ja naisten tiet näyttäisivät erilaisilta myös kuolemanjälkeisessä tuonpuoleisessa. Islamin tuonpuoleisessahan tiet johtavat taivaaseen ja helvettiin, joista jälkimmäinen on pääosin naisille varattu. Tästä on useita suoria ja epäsuoria todisteita, joista otan tässä esiin vain Muhammadin oman todistuksen, jota ei voi epäillä.

Bukaharin hadith 2:29 kertoo Muhammadin tutustumismatkasta taivaaseen ja helvettiin: ”Profeetta sanoi: ’Minulle näytettiin helvetintuli ja enemmistö sen asukkaista oli kiittämättömiä naisia’. Häneltä kysyttiin: ’Eivätkö he uskoneet Allahiin?’ Hän vastasi:  ’He olivat kiittämättömiä aviomiehilleen ja kiittämättömiä niistä suosionosoituksista ja teoista, joita he ovat kohdanneet. Jos olet aina ollut hyväntahtoinen yhdelle heistä, ja hän näkee sinussa jotain (epämiellyttävää), hän väittää, ettei ole koskaan saanut mitään hyvää sinulta’.” Myös Sahih Muslimin ahadithin 36:6600 mukaan taivaan asukkaista vähemmistö on naisia.

Miesten kohtaloa muslimien taivaassa olen käsitellyt täällä. Tuon perusteella taivas on suunniteltukin lähinnä miehille.

Lopuksi

Myönnän avoimesti, että tämä vertailu miesten ja naisten asemasta islamin valossa ei ollut kattava. Yhdessä blogikirjoituksessa kattavaa esitystä on jokseenkin mahdotonta esittääkään.  On myös asioita, jotka ainakin jonkun mielestä tuovat naisille eräitä etuja. Yksi näistä on tietysti se, että aviomies on velvollinen elättämään vaimonsa – siis tarvittaessa ne kaikki neljä. Näitäkään asioita en enempää valottanut.

Lukijalle lienee kuitenkin selvää, että islamin mukaisesti elävät miehet ja naiset eivät ole länsimaisten puntareiden mukaan tasa-arvoisia oikeastaan missään suhteessa. Eikä heistä voi sellaisia islamin piirissä koskaan tullakaan, ellei Allah päätä asiasta uudelleen.

Sukupuolten tasa-arvo ja monet muutkaan uudet läntiset arvot eivät ole islam-yhteensopivia, tai päinvastoin islamin arvot eivät helposti sovi läntiseen arvomaailmaan. Tämä aiheuttaa ristiriitoja ja konfliktitilanteita mm. Suomeen muuttaville uskonnollisille muslimeille.  Siksi islamin käsitys sukupuolten asemasta on hyvä tuntea edes pinnallisesti varsinkin, jos aikoo matkustaa muslimimaahan tai huomaa saavansa uskovia muslimeita vaikkapa naapureiksi.

Monet nykyajan muslimit väittävät islamia tasa-arvoisimmaksi uskonnoksi ja suurimmaksi edistysaskeleeksi ihmiskunnan tasa-arvon tiellä. Tämän tulkinnan pitävyys riippuu tietysti siitä, miten sukupuolten tasa-arvo määritellään. Islamissa se määritellään toisin kuin lännessä.

Islamin synty tai (islamilaisittain) elpyminen Muhammadin ansiosta epäilemättä paransi ainakin musliminaisten asemaa, joita ennen Muhammadia kohdeltiin vähän samalla tavalla kuin tärkeitä kameleita. Onhan se hyvä, että kehitystä on tapahtunut, mutta nousu kamelien yläpuolelle ei vielä vakuuta. Sieltä on vielä aikamoinen matka sille tasolle, jolle länsimaiset naiset nousivat 1800- ja 1900-luvuilla. Allah, Muhammed, koraani ja ahadithit taitavat olla vielä pitkään sellaisen harppauksen tiellä.

Mutta ehkä toivoa kuitenkin on, sillä Muhammad tunnusti arvoituksellisesti seuraavaa:” En ole jättänyt jälkeeni vahingollisempaa sekamelskaa kuin naisten vuoksi aiheutuneet harmit miehille” (Muslim 36:6603).