 |
| "Demokraattien" keskustelua |
Keskimääräisen arabin mielestä miehen kuuluu saada valita kansan johtajat demokraattisesti. Tähän asti siis olemme yksimielisiä miesten oikeudesta johtajien valintaan. Kun kysyn naisten oikeudesta valitsemisprosessissa, osa ohittaa kysymyksen tyhmänä, ja loput toteavat kysymyksen turhaksi. Naisethan joka tapauksessa äänestäisivät miestensä antamien ohjeiden mukaisesti.
Kun menemme syvemmälle demokratian olemukseen, kadotan arabikuulijoideni huomion täysin. Yrittäessäni kertoa suhteellisesta edustuksellisuudesta, vähemmistöjen huomioon ottamisesta tai konsensushakuisuudesta kompromisseineen, minua pidetään hölmönä tai heikkona. Arabin mielestä demokratiassa enemmistöllä on kaikki valta, ja vähemmistöjen on vain opittava tulemaan toimeen tosiasioiden kanssa.
Keskimääräinen arabi kaipaa kansan hyvää hakevaa vahvaa johtajaa, jolla on lähes diktatuurivaltuudet. Hän nimittää maaherrat ja kaupunginjohtajat, jotka puolestaan hoitavat alueelliset ja paikalliset asiat kuntoon. Yleensäkin poliittiset asiat ovat aika yksinkertaisia - ne vaativat vain oikeamielisiä ratkaisuja ja vahvaa johtajaa tekemään ne.
Nämä oikeamieliset ratkaisut tai ainakin niiden periaatteet on esitetty Koraanissa, Sunnassa, Haditheissa tai ainakin oikeamielisten johtajien toimissa. Keskimääräisen arabin mielestä asioihin on siis jo olemassa ratkaisu, jonka kuka tahansa voi käydä lukemassa em. teksteistä. Länsimainen globalisaatio moniarvoistumisineen ja monikulttuurisine vaikutuksineen on vain salaliittoa, korruptiota tai muuten mielen heikkoutta.
Keskimääräinen arabi siis käsittää demokratian vain tavaksi valita iso ja oikeamielinen johtaja. Hänen johdollaan on oikeudenmukaista käsitellä vähemmistöjä sopivalla tavalla tai vaikka sotia naapureita vastaan. Arabimaailmassa maapallon elämä on paljon muuta maapalloa yksikertaisempaa noin keskimäärin.
Arabikevään aloittaneet sosiaalisen median käyttäjät Tunisiassa, Egyptissä ja Libyassa saattavat olla demokratian ihailijoita. Heitä saattaa olla jopa miljoonia. Mutta he muodostavat pienen vähemmistön kaikkialla arabimaailmassa. Siksi he eivät voita vapaita vaaleja missään em. maassa, jos sellainen mahdollisuus edes tulisi eteen.
Arabidemokratiassa valitaan johtava dynastia useiksi seuraaviksi vuosikymmeniksi. Valittu dynastia yleensä kaatuu aina lopulta siihen, että kansa pitää sitä väärämielisenä. Demokratialla tai kansannousuilla on arabimaissa ollut mahdollisuus vain muutaman kerran vuosisadassa. Niin se näyttää olevan nytkin. Olen jokseenkin vakuuttunut jo nyt, että arabidemokratia valitsee kuhunkin maahan sopivan islamismin seuraavaksi hallitsijaksi. Libyassa kehityspolku lienee muita pidempi, sillä klaanien on ensin sovittava asioista (aseiden avulla). Ja Syyria tulee näyttämään parhaiten, miten tuskallista on toipua sekulaarista diktatuurista islamilaiseen hallintoon.
Demokratia siis ei tarkoita samaa asiaa Suomessa ja Lähi-idässä!
Kyllä arabimaihin tulee demokratia, jos sillä tarkoitetaan vaaleja ja äänten laskemista. Vaalit voivat jopa olla suhteellisen vapaat ja rehelliset.
VastaaPoistaArabimaiden demokratia ei kuitenkaan ole liberaali. Demokraattinen hallinto voi hyvinkin olla aiempaa repressiivisempi etenkin vähemmistöjä ja naisia kohtaan. Irakissa puolet kristityistä pakeni maasta, kun maahan tuli demokratia. Egyptissä kopteja lähtee maasta sadan tuhannen vuosivauhdilla. Jos Syyriasta tulee "demokratia", monet sinne paenneet Irakin kristityt saavat etsiä uuden pakopaikan.
Pohjois-Afrikan ensimmäiset demokraattiset vaalit järjestettiin Algeriassa. Vaalit voitti islamistinen ryhmittymä, joka lupasi ensi töikseen lakkauttaa demokratian. Tämä vaalivoitto johti vallankaappaukseen ja sisällissotaan.
Arabimaiden demokratia noudattaa periaatetta yksi mies, yksi ääni, yksi kerta.
Hyvä Vasarahammer
VastaaPoistaKiitos kommentista, jonka viimeisessä lauseessa on erinomainen tiivistelmä. Eräs Lähi-itää ammatikseen tutkiva ystäväni tiivisti samalla tavalla: "Demokratia arabimaissa tarkoittaa vain tapaa siirtää valta diktatuurilta toiselle."
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaLähetin äsken ne puuttuvat viestit. Toivottavasti ne saapuivat perille.
VastaaPoistaOnpa pessimistinen analyysi. Ironisinta on, että arabimaat kuten Iran ja Iraq olivat ainakin vielä 60-luvulla enimmäkseen sekulaarisia kunnes USA pisti sormensa peliin kun ei kestänyt katsoa paikkaa jossa ei palvota länteä mutta silti onnistutaan omalla tavallaan. Jopa Koraanissa Surran 159 ja 59 kohdalla mainitaan että kansojen tulisi valita johtajansa yhteisöllisesti harkiten, ts tänä päivänä demokraattisesti. Indonesia on maailman neljänneksi väestörikkain maa jossa 88% populaatiosta on muslimeja, ja kansa valitsee toistuvasti sekulaarisia puolueita parlamenttiin. Saanen myös muistuttaa että länsimaiset 'demokratiat' ovat valtioita pitkän kolonialismin, orjuutuksen ja ylemmyydentunnon historian kanssa. Ehkä suurin haaste tälle sinunkin blogillesi olisi huomioida mitä pidämme ns. Liberaalina tai Demokraattisena tänä päivänä, koska jos katsoo noin etnosentrisesti ja historiallisesti kapeasta länsimaisesta näkökulmasta, ei pitkälle pötki. Itse olen arabitaustainen ateisti ja huomioin kyllä että monet blogipostauksesi ovat täyttä asiaa, mutta oli pakko kirjoittaa pientä kritiikinpoikasta ihan rakentavaksi palautteeksi.
VastaaPoista