Israel ja Hamas vaihtavat vankeja – mutta miksi juuri nyt?

Gilad Shalit

Uutistoimistot kertovat, että Israel ja Hamas ovat vaihtamassa vankeja lähipäivinä. Oikeammin Hamasin kohdalta pitäisi puhua yksikössä, sillä se on luovuttamassa yhden vangin, jonka Israel vaihtaa useisiin satoihin palestiinalaisvankeihin.

Hamas sieppasi Gazan raja-aitaa vartioimassa olleen alikersantti Gilad Shalitin kesäkuun 25. päivänä vuonna 2006. Shalit oli ensimmäinen israelilaissotilas, jonka palestiinalaiset onnistuivat sieppaamaan sitten vuoden 1994. Sieppaus käynnisti pari viikkoa kestäneen taistelujen sarjan Gazassa – israelilaisittain operaatio Kesäsateen – ja lopulta johti heinäkuun alussa Libanonin toisen kesäsodan puhkeamiseen, kun Hizbollah käynnisti vastaavanlaisen sieppausoperaation Israelin ja Libanonin rajalla helpottaakseen Hamasin kokemaa painetta Gazassa.

Shalit on ollut tarkasti vangittuna ja tiettävästi ilman mahdollisuuksia tavata edes Punaisen Ristin edustajia. Shalitin vankeus on ollut yksi tärkeä – joskaan ei tärkein – syy Gazan saartoon. Hänen vaihtamisestaan Israelin vangitsemiin palestiinalaisiin on käyty useita epäsuoria neuvottelukierroksia Hamasin ja kahden peräkkäisen Israelin hallitusten kesken. Välittäjinä ovat toimineet vuorollaan useat tahot, mm. Egyptin sotilastiedustelu ja Saksan ulkomaantiedustelu. Egyptiläiset lopulta onnistuivat viimeisessä välitysyrityksessään.

Nämä välittäjien kautta käydyt neuvottelut ovat tähän asti aina päätyneet siihen, että Hamasin vaatimukset vapautettavista palestiinalaisista ovat olleet liikaa Israelin hallituksille. Hamas on vaatinut lähes tuhannen terrorismista tuomitun vapauttamista osana vaihtoa, mikä sinänsä ei ole ollut mahdoton ajatus Israelille. Mutta sekä Netanjahun hallitukselle että sitä edeltäneelle Olmertin hallitukselle on ollut mahdotonta sisällyttää vapautettaviin palestiinalaisiin moninkertaisia elinkautistuomioita istuvia vankeja, jotka ovat osallistuneet kaikkein tappavimpiin terrori-iskuihin.

Tätä kirjoittaessani ei ole vielä tiedossa vankienvaihdon yksityiskohtia. Aiemmista vaihtoyrityksistä voi kuitenkin päätellä, että Hamas on tinkinyt merkittävästi vaatimuksistaan. Israel siis ei joutune osana sopimusta vapauttamaan Hamasin aiempien vaatimuslistojen kärjessä olleita kaikkein vaarallisimpia terroristeja. Keventyneistä vaatimuksista huolimatta vaihtosuhde lienee suurusluokkaa 1:1000. Israel tuskin vapauttaa kaikkia sovittuja vankeja kerralla, ja se on luultavasti saanut läpi myös aiemmin vaatimiaan ehtoja vapautettujen vankien sijoittumiseen Länsirannan ulkopuolelle.

Miksi vankien vaihto onnistuu nyt, kun se ei ole onnistunut useista yrityksistä huolimatta aiemmin? Vastaus tähän kysymykseen kertoo Lähi-idän nykyisistä asioista enemmän kuin viiden viimeisen Abbasin ja Netanjahun puheen lukeminen. Tähän voi tietysti olla useitakin syitä, jotka saattavat vielä olla hyvin salaisia. Esimerkiksi Israel tai joku muu taho on voinut saada käsiinsä jotain Hamasille niin arvokasta, että se on vaikuttanut järjestön haluun päästä nopeasti vaihtoratkaisuun. Tai joku kolmas taho tarjoaa Hamasille Israelin vankiloista vapautettavien pikkuterroristien lisäksi niin paljon, että se riitti Hamasin johdolle. Varmaa kuitenkin on se, että ilman edellä mainittuja asioita Lähi-idän terrorismibasaareissa ei tehdä kauppoja.

Minäpä arvuuttelen, mikä on pääasia vankien vaihdon takana.  Epäilen tilanteen muutoksen johtuvan ensisijaisesta monista Hamasin kokemista asioista. Hamasin kannalta yleistilanne on heikentynyt useistakin syistä. Sen suosio on hitaasti mutta tasaisesti hiipunut myös Gazan palestiinalaisten keskuudessa samalla, kun Länsirannan palestiinalaisjohdon asema on vahvistunut. Egyptiä hallitseva sotilasneuvosto, jolla on isoja ongelmia Kairossa ja muuallakin omalla maaperällään, on jyrkentänyt suhtautumistaan Hamasiin. Egyptin johto ei missään tapauksessa halua Hamasista johtuvia ongelmia kotiongelmien lisäksi. Hamasin kansainvälinen tukikin on kärsinyt kovia kolauksia. Viimeinen ”avustuslaivue”, jonka piti olla iso propagandatapahtuma Hamasille, ei saanut lupaa irrottaa köysiä Kreikan satamista. Jopa rakettien ampuminen Israelin kaupunkeihin on aiempaa vaikeampaa israelilaisten tuotua uudet vastarakettiyksikkönsä torjunta-asemiin Gazan lähelle. Vankien vaihdolla Hamas pääsee hetkeksi palestiinalaisten sisäisen valtataistelun keskiöön ja sankareiksi, sillä kovin monia muita sankaritekoja sillä ei ole viime vuosilta osoittaa.

Vakavin uhka Hamasia kuitenkin kohtaa Syyriassa, jonka pääkaupungissa, Damaskoksessa, se pitää päämajaansa ja johtoaan. Hamasin tärkeimpänä tukijana toiminut Syyria on muuttunut epävakaaksi valtioksi. Ehkä Hamasin johto on tullut siihen johtopäätökseen, että valta vaihtuu Syyriassa melko pian? Se tietää, että diktaattori Assadin tukemat ja häntä tukeneet tahot saavat vallanvaihdon yhteydessä rangaistuksen. Kun Syyrian vallanvaihdoksesta voi ennakoida jopa arabimaailman mittasuhteissa poikkeuksellisen julmaa, Hamasilla on syytä valmistella päämajansa siirto siten, että Syyrian uuden johdon vihaa ei tarvitse kohdata Damaskoksessa.

Veikkaan siis, että joku taho on tarjonnut tilat Hamasin johdolle Syyrian ulkopuolelta. Se taho taitaa olla Egypti, jonka heikohko nykyjohto saisi tällaisella eleellä hetkeksi rauhoitettua ison osan maansa islamisteista. Paljostako vetoa, että Hamasin päämaja muuttaa Egyptiin muutaman kuukauden sisällä?