Islamofobin tunnustus

Islamofobia tai islamkammo on melko uusi, ongelmallinen ja kiistanalainen käsite. Melko usein sillä tarkoitetaan islaminuskoisiin kohdistuvaa vihamielisyyttä, ennakkoluuloisuutta tai syrjintää. Käsite on huono siksi, että siinä sekoitetaan ideologia ja ihminen. Moni islamiin kriittisesti suhtautuva ei vihaa tai syrji muslimeita.

Käsite islamofobia on ongelmallinen myös siksi, että lääketieteellisessä kielenkäytössä fobia eli kammo tarkoittaa 'johonkin tilanteeseen tai kohteeseen liittyvää suhteetonta pelkoa, joka johtaa kyseisen kohteen välttämiseen ja rajoittaa henkilön elämää', mutta islamofobialla on tarkoitettu enemmänkin vastenmielistä tai vihamielistä kuin pelokasta asennoitumista. Islamofobia ei ole lääketieteellinen fobia, kuten ei myöskään esimerkiksi homofobia.

Islamofobia kansainvälisen politiikan välineenä ja sananvapauden rajoittimena

Islamofobia-käsitettä on arvosteltu pyrkimyksestä estää islaminuskon sekä islamilaisen filosofian, lakien ja elämäntavan arvostelua. Tämä arvostelu pohjaa pääosin siihen tosiasiaan, että 57 jäsenmaan Islamilaisten maiden järjestö (OIC) on ollut 2000-luvulla hyvin aktiivinen niin YK:ssa kuin muillakin foorumeilla pyrkiessään kieltämään uskontoja loukkaavan tai arvostelevan puheen. Laajan sananvapauden kannattajat puolestaan ovat katsoneet tämän OIC:n pyrkimyksen johtavan sanavapauden kapenemiseen erityisesti länsimaissa.

Samalla on epäilty, että OIC tarkoittaakin uskonnolla nimenomaan islamia ja loukkaamisen lähteenä länsimaisia sananvapauden käyttäjiä. Tämäkin epäily on aiheellinen, sillä useimmissa islamilaisissa maissa islamin pyhiksi kokemien asioiden arvostelu on jo nyt kiellettyä samalla, kun islamin pyhät tekstit sisältävät runsaasti muiden uskontojen pyhiksi kokemien asioiden arvostelua.

Esimerkiksi islamin pyhimmät kirjat nauravat useaan otteeseen Jeesuksen jumaluudelle ja mm. kiistävät hänen kuolemansa ristillä. Sekä kristittyjä että juutalaisia islam syyttää profeettojensa opetusten väärentämisestä. OIC:n islamofobiatulkinnan mukaan nämä islamin opetukset ovat heille pyhiä, eivätkä kristityt, juutalaiset tai muutkaan saisi niitä arvostella, tai ainakin se koetaan loukkaavaksi.

Jos islamille pyhien asioiden arvostelu todella kiellettäisiin, tulisi kiellettyjen asioiden listasta hyvin pitkä. Pyhä asia on mm. Koraani, joka islamin mukaan on Allahin sanaa ja sisältää lähes kaiken ihmiskunnalle tarpeellisen tiedon. Islamin profeetta Muhammad ja hänen sanomisensa ovat pyhiä. Muhammad oli muuten puhelias mies, joka ehti sanoa paljon monista asioista.

OIC:n mukaan islamofobiaa on sekin, että islam yhdistetään terrorismiin. Ei siis pitäisi puhua islamilaisesta terrorismista, vaikka ylivoimainen enemmistö 2000-luvun terroristeista perustelee tekonsa islamin pyhillä kirjoituksilla. Lisäksi nämä terroristit kokevat itsensä hartaiksi muslimeiksi, ovat yleensä kotoisin muslimienemmistöisistä maista ja useimmiten terrorisoivatkin siellä.

Uskonharjoittajien syrjintä ja islamofobia

Länsimaissa islamofobian käsite on noussut esiin ennen muuta länsimaihin kohdistuneen islamilaisen terrorismin myötä. Islamilaisten terroristijärjestöjen tekemät terrori-iskut länsimaissa, kuten syyskuun 11. päivän iskut Yhdysvalloissa sekä Madridin ja Lontoon pommi-iskut, loivat länsimaissa epäluuloa islamilaista maailmaa kohtaan. Länsimaihin muuttaneet muslimit ovat usein kertoneet kärsivänsä tämän epäluulon synnyttämästä syrjinnästä. Tämä syrjintä on tietysti noussut ongelmaksi sekä länsimaiden voimakkaasti kasvaneen muslimiväestön myötä että lännen ihmisoikeuksissa korkealle arvostetun syrjimättömyyden periaatteen rikkomuksina.

On jossain määrin outoa, että islamilaisissa maissa jo 1400 vuotta yleisesti harjoitettua muiden uskontojen harjoittajien sortoa ei ole nostettu samalla tavoin esiin, vaikka mm. länsimaisia ja aasialaisia maahanmuuttajia niissä asuu enemmän kuin koskaan. Esimerkiksi kristinuskon julkinen harjoittaminen ja erityisesti käännytystyö ovat suorastaan hengenvaarallisia asioita useissa muslimienemmistöisissä maissa. Kenellekään ei luultavasti edes juolahtaisi mieleen edes ilmoittautua juutalaiseksi Saudi-Arabiassa tai Iranissa, sillä syrjintä tuskin riittäisi kuvaamaan seurauksia. Nämä esimerkit kuitenkin todistavat sen, että länsimaiset johtajamme, jotka yleisesti ja oikein tuomitsevat muslimeihin kohdistuvan syrjinnän, eivät ole edes yrittäneet saada muslimienemmistöisiä maita vastavuoroisesti lopettamaan siellä huomattavasti vakavampaa ei-muslimeihin kohdistuvaa syrjintää.

Miten islamofobia yritetään määritellä?

Monikulttuurisuutta Iso-Britanniassa edistävän Runnymede Trust –ajatushautomo on yrittänyt antaa ehkä kattavimmin islamofobian tunnusmerkit. Niiksi voidaan luokitella muun muassa seuraavat oireet:

1. Islamia pidetään yhtenäisenä ilmiönä, joka on muuttumaton, taantumuksellinen ja paikalleen pysähtynyt.
2. Islamia pidetään erillisenä ja ”toisena”.Islamin arvot eivät ole samanlaisia kuin muiden kulttuurien ja uskontojen, se ei omaksu vaikutteita niistä eikä anna vaikutteita niille. 
3. Islamilaista kulttuuria pidetään omaan kulttuuriin verrattuna huonompana tai alempiarvoisena. Islam nähdään raakana, järjettömänä, alkukantaisena ja sukupuolisyrjintää harjoittavana. 
4. Islamia pidetään väkivaltaisena, hyökkäävänä, sotaisana, terrorismia tukevana ja valloituksenhaluisena, maailmanvaltaan pyrkivänä uskontona. 
5. Islamia pidetään poliittisena aatteena, jota käytetään poliittisiin ja sotilaallisiin tarkoituksiin. 
6. Koetaan, että islam ei hyväksy arvostelua eikä huumoria, vaan vastaa väkivaltaisesti kaikkeen muualta tulevaan arvosteluun. 
7. Vihamielisyyttä islamia kohtaan käytetään oikeutuksena muslimeihin ja islamilaisiin maihin kohdistuvaan syrjintään ja kaiken islamilaisen torjuntaan. 
8. Islaminvastaista vihamielisyyttä pidetään luonnollisena ja normaalina asiantilana. 

Olen suorittanut itsetutkiskelun islamofobiasta. Seuraavassa ovat omat vastaukseni siihen, tunnistanko itsessäni em. oireita:

1. Islamilainen teologia, filosofia ja lainsäädäntö eivät ole juurikaan muuttuneet viimeisen 700 vuoden aikana. Merkittävin liikehdintä viimeisen sadan vuoden aikana on monien islamilaisten liikkeiden pyrkimys kohti varhaisten islamilaisten yhteisöjen ”puhtautta”. Siis aika muuttumatonta se on. 
2. Islam itse pyrkii erottautumaan kaikista uskonnoista, filosofioista ja ideologioista ainoana oikeana asiana. Se pyrkii torjumaan muiden vaikutukset. Sille eivät kelpaa mm. universaalit ihmisoikeudet. 
3. Myönnän pitäväni islamia huonompana ja jopa vaarallisena ideologiana tai uskontona moniin muihin verrattuna. Minusta islam syrjii voimakkaasti naisia.
4. Islam on alusta alkaen ollut poikkeuksellisen väkivaltainen uskonto. Sen profeetta, joka aloitti maantierosvona ja kuoli valtaamansa Arabian hallitsijana, ilmoitti seuraajilleen, että islam joskus hallitsee koko maailmaa. 
5. Monissa muslimienemmistöisissä maissa näin on. Iran ja Saudi-Arabia ovat selvimmät esimerkit.
6. Mm. OIC haluaa kieltää islamin arvostelun länsimaissa lainsäädännön keinoin. Islamilaisissa maissa islamin arvostelusta tulee ankaria rangaistuksia. Islamilaiset vitsit ovat aika harvinaisia. 
7. Näin jossain määrin valitettavasti taitaa olla. Tosin en hyväksy asiaa enkä itse syrji muslimeja, kristittyjä, juutalaisia, hinduja tai ateistejakaan.
8. Minusta islamia saa arvostella siinä kuin muitakin uskontoja ja ideologioita. Pidän sitä hyvin normaalina ja jopa toivottavana. 

Olen siis Runnymede Trust –ajatushautomon kriteeristön mukaan patamusta islamofobi. Mutta en kyllä pelkää islamia. Vastustan sitä ideologiana, koska sen osittainenkin hyväksyminen länsimaissa veisi yhteiskuntiamme taaksepäin ja kaventaisi vapauksiamme. Meidän pitäisi vastustaa islamin vaikutusta myös islamilaisten maiden politiikassa. Vain islamin vaikutusvaltaa vähentämällä muslimienkin ihmisoikeudet saadaan kehittymään ja islamilainen maailma rauhoittumaan.