keskiviikko 1. elokuuta 2012

Syyrian armeijan ongelmat näkyvät Aleppossa

Syyrian kapinallisia Aleppon illassa
Syyrian sisällissota on jatkunut melko ennustettavasti. Varsinainen ratkaisu odottaa vielä aikaansa, vaikka jonkinlainen lopputulema Assadin dynastian kaatumisineen onkin selvä jonkin ajan kuluttua.

Syyrian hallituksen joukot ovat onnistuneet nitistämään pääosan Damaskokseen aiemmin tunkeutuneista vastarintataistelijoista heitettyään tuleen parhaan divisioonansa, presidentin veljen Maher Assadin johtaan 4. Divisioonan. Mutta oleellista on se, että kaikkea vastarintaa ei ole kyetty vieläkään pääkaupungista kukistamaan, ja tämä pitää melkoisen osan hallituksen parhaista joukoista edelleen sidottuna Damaskokseen.

Aleppon taistelut jatkuvat jo 12. päivää. Niistä saadaan usein kovin ristiriitaisia tietoja. Käsitykseni on se, että toistaiseksi kapinallisryhmät ovat pääosin kyenneet pitämään ne asemat, jotka ne saivat taistelun alkaessa. Joiltakin osin kapinalliset ovat jopa edenneet kaupungissa, ja samoin on onnistunut ilmeisesti myös armeija. Mutta Aleppon taistelua ei vielä ole ratkaistu, ja kaikki osapuolet ovat edelleen keskittämässä taisteluihin lisäjoukkoja.

Vaikka Syyrian armeijasta ehkä jopa kolmasosa on nyt kiinni Aleppossa, sen sodankäynnin menetelmät osoittavat niitä heikkouksia, joiden vuoksi se ei oikein voi kyseistä taistelua voittaa. Syyrian armeijalta ilmiselvästi puuttuu kaupunkisotaan soveltuvia jalkaväkijoukkoja, koska se joutuu tukeutumaan pääosin raskaaseen aseistukseensa, jolla se pyrkii taistelemaan kapinallisten tulen kantaman ulkopuolelta. Puuttuvatko nuo joukot siksi, ettei niitä oikeasti ole, vai eikö armeija enää luota joukkoihinsa, jotka monissa tapauksissa ovat olleet alttiita loikkaamaan? Todennäköisesti molemmat syyt alkavat painaa raskaasti merkittävää osaa Assadin divisioonista.

Panssarien, tykistön, taisteluhelikopterien ja rynnäkköhävittäjien voimin kevyitä kapinallisjoukkoja vastaan käytävä taistelu johtaa isoon määrään siviiliuhreja ja suureen tuhoon kaupunki-infrastruktuurissa. Raju tulivoima saattaa paikallisesti karkoittaa vastarinnan, mutta saavutettu voitto on kyseenalainen, kun takaisin on saatu vain tyhjä ja betoniraunioksi pommitettu kaupunginosa.

Kapinallisten sodankäyntimahdollisuudet paranevat edelleen. On päivänselvää, että hallitusta vastustavat taistelijat saavat tukea Aleppon ja yhä useamman muunkin kaupungin siviileiltä. Tämä on merkittävä asia, sillä taisteluteho kaupunkiolosuhteissa paranee paljon, kun ei tarvitse epäillä paikallisten asukkaiden vihamielisyyttä. Ehkä tästä syystä Syyrian hallituksen joukot eivät enää viitsi tehdä isoa eroa vastarintataistelijoiden ja samalla alueella elävien siviilien välillä. Kaikkea liikkuvaa ammutaan. Tällainen taktiikka ei tietenkään tuo sympatiapisteitä hallitukselle.

Kapinalliset ovat viimeisten viikkojen aikana saaneet aiempaa enemmän mm. kevyttä panssarintorjunta-aseistusta ja muuta ampumatarviketta. Viimeiset huhut kertovat kapinallisten saaneen käyttöönsä myös useita kymmeniä olalta laukaistavia ilmatorjuntaohjuksia. Jos tämä tieto on totta, tulemme aika pian näkemään varsinkin Syyrian helikopterijoukkojen tappioiden kasvavan, mikä voi kääntää taistelun nopeastikin kapinallisten eduksi.

Damaskoksen ja Aleppon taistelut ovat heikentäneet Syyrian hallituksen mahdollisuuksia kontrolloida yhteyksiä ja alueita muualla maassa. Pelkästään Aleppon taistelut ovat imeneet joukot lähes kokonaan pois mm. Idlibin provinssista sekä Aleppon ja Turkin rajan väliseltä alueelta. Damaskoksen ja Aleppon välisten huoltoyhteyksienkin turvaaminen aiheuttaa armeijalle ongelmia. Nämä asiat ovat parantaneet kapinallisten tukeutumisen ja Turkista suuntautuvan huollon mahdollisuuksia sekä tietysti keventäneet taistelupainetta muualla.

Toisaalta Assadia vastustavien poliittinen hajanaisuus on vähintään yhtä suurta kuin ennenkin. Myös aseelliseen vastarintaan on ilmaantunut uusia ryhmiä, joita ei ns. Vapaan Syyrian Armeijan (FSA) keskuudessa pidetä tervetulleina. Myös kaikissa Syyrian naapurimaissa ainakin hallitukset katsovat huolestuneina näiden usein monikansallisten islamistiryhmien ja Turkin tapauksessa nationalististen kurdiryhmien ilmestymistä ja osallistumista konfliktiin. Mutta näistä viimeisistä asioista analyysin tynkää ilmestyy täällä viimeistään perjantaina.

Tänään muuten on Syyrian asevoimien vuosipäivä. Korskeita paraateja tuskin sen kunniaksi järjestetään, eikä ylipäällikkö Assadkaan sitä suureellisesti näytä juhlivan. Bashar Assad sentään muistutti armeijaansa lyhyellä tiedotteella, jonka mukaan Aleppon taistelu on ratkaiseva. Voittavien armeijoiden ylipäälliköt eivät yleensä tyydy ratkaisutaistelujen aikana lyhyisiin kirjallisiin tiedotteisiin!

Aiempia kirjoituksia Syyrian sisällissodasta voit lukea täältä.

1 kommentti:

  1. Ilman jalkaväkeä kun tunkeudutaan kaupunkiin niin väistämättä tulee mieleen Stalingrad. Siellä tosin oli jalkaväkikin voimakkaasti läsnä, mutta muut aselajit menettivät käytännössä merkityksensä. Ovatkohan syyrialaiset saamassa Alepposta oman Stalingradinsa?

    Tankeilla kun ei kaupungissa tee käytännössä yhtään mitään, koska ne ovat puolisokeita koppakuoriaisia vaeltelemassa tuntemattomassa maastossa. Vaikka sammutusjärjestelmiä on kehitetty, niin tarpeeksi monta Molotovin cocktailia kun heittää, niin kyllä se siitä loppujen lopuksi syttyy. Moniko Assadin rivimies on loppujen lopuksi valmis kuolemaan hänen puolestaan?

    VastaaPoista