Valokeila Iranin islamistijohdon ulkopoliittisiin ajatuksiin

Arabikevään kiehtovat tapahtumat – erityisesti Libyan sisällissota – ovat peittäneet julkisuudelta monia asioita, jotka muuten olisivat saaneet enemmän huomiota.  Yksi näistä on Iranin poliittinen kehitys, jota monessa mielessä voi pitää myös arabikevään alkuperäisenä innoittajana. Iranin vallankumouksen alkuvaihe vuonna 1979 on ollut esimerkki paitsi arabimaailman islamisteille myös demokraateille. Ensimmäisille se on myös myöhemmän kehityksensä osalta jonkinlainen malli, mutta jälkimmäisille sen myöhemmät vaiheet edustavat tietysti pahinta mahdollista vallankumouksen jälkeistä kehitysskenaariota.

Katsotaanpa nopeasti, mitä Iraniin kuuluu videon avulla. Videolla esiintyy jokaisen perjantairukouksen jälkeen Iranin television pääkanavalla luennoiva Hassan Rahimpour Azghadi, jota pidetään merkittävänä Iranin islamilaisen vallankumouksen ideologina. Vaikka hänellä ei olekaan merkittävää asemaa Iranin ulkopolitiikan johdossa, Azghadin 23.9.2011 esittämät ajatukset eivät poikkea olennaisesti presidentti Ahmadinejadin ja Iranin vallankumoushallinnon ylimmän johtajan, ajatolla Ali Khamenein, jatkosuunnitelmista.

Azghadi ilmaisee videolla tyytyväisyytensä arabikevään vallankumouksista ja toteaa Iranin huolehtivan vallankumouskehityksen jatkumisesta myös seuraavina vuosikymmeninä niin Pohjois-Afrikassa, Keski-Aasiassa kuin – yllätys – myös Euroopan sydämessä. Yleisölleen hän antaa ymmärtää tänä vuonna tapahtuneiden kumousten olevan Iranin 1979 vallankumouksen jatkoa ja Iranin tukeneen kumouksellisia muuallakin.

Azghadi moittii Ahmadinejadia edeltäneen presidentti Khatamin aikaisia yrityksiä Iranin ja länsimaiden välisen jännityksen lieventämiseksi vallankumouksen isän, imaami Khomeinin, oppien vastaisiksi. Tämä kohta esityksessä on ehkä merkityksellisin, sillä se osoittaa, että suhteiden parantaminen länsimaihin ei ole edes optio.

Jännityksen lieventämisen sijaan Jihadia on jatkettava, jotta kätkeytyneen imaamin, Mahdin, tulolle luotaisiin shiialaisuuden kuvaamat katastrofaaliset edellytykset. Israelin ja Jerusalemin tuhoaminen on tärkeässä osassa tässä islamilaisen vallankumouksen viemisessä. Tämän tavoitteen mahdollistamiseksi Azghadi toivoo islamilaisen valtion syntyä Egyptiin. Islamilaista vallankumousta joka tapauksessa pyritään levittämään maailmanlaajuisesti.

Kulmakarvoja nostattavaa on tietysti islamilaisen vallankumouksen vieminen myös Eurooppaan. Jää vähän epäselväksi, mitä osaa Euroopasta Azghadi tarkoittaa. Historiallisesti Teheranista katsottuna Turkki, Balkan ja jopa Azerbaidzhan ovat Eurooppaa – ensin mainitut jopa sen ytimessä.

On tietysti muistettava, että Iranin vallankumousjohto on edelleen jossain määräin järkyttynyt viime presidentinvaalien vaalituloksen aiheuttamista isoista levottomuuksista. Vallankumouksellisuutta on niidenkin vuoksi lisättävä, ettei käy yhtä huonosti kuten vallankumouksellisille useimmiten.

Iranin vallankumousjohto seuraa mielenkiinnolla arabimaiden levottomuuksia ja pyrkii kaikin tavoin varmistamaan itselleen mahdollisimman myötämielisten hallintojen valtaannousun. Samalla se kuitenkin pelkää jäävänsä sunnienemmistöisessä muslimimaailmassa edelleen jollain tavoin puolustuskannalle. Arabien poliittinen kehitys yhdessä Yhdysvaltain asteittaisen Irakista poistumisen kanssa on kuitenkin avartanut Iranin liikkumatilaa lähialueellaan. Kansainvälisen huomion kiinnittyminen arabimaihin on myös helpottanut Iranin valmistautumista shiiaoppien ennustamaan suursotaan ml. ydinaseiden kehittely.