tiistai 27. syyskuuta 2011

Ulkoministeri Tuomioja ei tajua konfliktin luonnetta

Ulkoministeri Tuomioja purkaa turhautumistaan siihen, että maailmanyhteisö tai edes EU ei ole kyennyt muodostamaan yhteistä kantaa Israelin ja sitä ympäröivien arabimaiden krooniseen konfliktiin. Hän kirjoittaa blogissaan 26.9. seuraavasti:  "YK:n päätöslauselmat eivät kuitenkaan muuta tilannetta paikan päällä miksikään, vaan palestiinalaisvaltio voi saada todellisen suvereenisuuden vasta miehityksen päättävän ja neuvotteluteitse syntyvän rauhansopimuksen kautta. Pahin este neuvotteluille on nyt Israelin jatkuva siirtokuntien laajentaminen Jerusalemissa ja länsirannalla. Siirtokuntalaajentamisen pysäyttämistä ei voi käsitellä ikään kuin se olisi jokin vastavuoroisuutta edellyttävä myönnytys Israelilta, sillä niiden rakentaminen on koko ajan ollut ja on edelleen laitonta ja tämän lopettaminen on sine qua non (=välttämätön ehto) rauhanpyrkimysten onnistumiselle."


Tuomioja on oikeassa siinä, että YK:n päätöslauselmat eivät paljoa paina Lähi-idässä. Kaikkein vähiten ne muuten ovat painaneet arabimaissa, jotka - toisin kuin Israel - eivät tunnusta edes universaaleja ihmisoikeuksia.


Mutta täysin väärässä Tuomioja on puhuessaan esteestä rauhanneuvotteluille. Israel ei ole ainakaan 12 vuoteen laajentanut Länsirannan siirtokuntiaan alueellisesti. Tuona aikana sekä Jasser Arafat että Mahmoud Abbas kävivät ainakin näennäisesti kovia neuvotteluja sekä Ehud Barakin että Ehud Olmertin hallitusten kanssa. Silloin siirtokunnat eivät olleet ongelma. Niistä tuli ongelma vasta, kun presidentti Obama kuvitteli löytäneensä ratkaisun palestiinalaisten neuvotteluhalukkuuden parantamiseksi, ja Kairon puheessaan kesäkuussa 2009 vaati Israelia keskeyttämään jo olemassaolevien siirtokuntien sisäisen rakentamisen.


Rauhan suurin este on edelleen se, että osa Israelin  lähialueen arabeista ei ole kyennyt tunnustamaan tosiasioita, ja arabeille edelleen uskotellaan Israelin poislyömisen mahdollisuutta sotilaallisesti, taloudellisesti tai poliittisesti. Koska Tuomioja ei voi olla tietämättä tätä, hän syyllistyy valehteluun. Palestiinalaisjohdolle olemassaolevien siirtokuntien rakentamisen jatkuminen on ollut vain Yhdysvaltain presidentin naivin erehdyksen kautta antama tekosyy olla käymättä neuvotteluja tilanteessa, jossa se useista syistä johtuen on poikkeuksellisen heikko. Abbasin ja Fayyadin Palestiinalaishallinto ei hallitse edes puoliskoa palestiinalaisista, ja ilman Israelin tukea se ei hallitsisi hetken kuluttua mitään.  


Tuomioja puhuu blogissaan laittomista siirtokunnista ja monista laittomista teoista ml. Israeliin kohdistuvat raketti-iskut, joista hän arvottaa siirtokuntapolitiikan vaarallisemmaksi. Siis Tuomiojan logiikan mukaan toisen maalle rakentaminen on vaarallisempaa kuin toisen ampuminen? Ja toisekseen Tuomioja voisi kaivaa esiin sen oikeuden päätöksen, jossa israelilaiset ovat rakentaneet toisen maalle. Sellaista ei kyllä ole. Mutta kiistanalaiselle maalle on rakennettu kaikki Tel Avivista Hebroniin ja Metullasta Eilatiin ml. jokainen palestiinalaiskylä. Juuri tuon kiistanalaisuuden selvittäminen on rauhanneuvottelujen ytimessä. 


Presidentti Paasikivi rauhoitteli suomalaisia hävityn rauhan ja siinä menetetyn kauniin Karjalan jälkeen toteamalla, että Kreml ei ole mikään käräjäoikeus. Eipä ole löydetty toimivaa valtiosuhteiden käräjäoikeutta Lähi-idästäkään vielä, eikä sellaista löydy. Jos Suomen ulkoministerinä olisi vuonna heinä-elokuussa 1944 ollut Henrik Ramsayn sijasta utopisti Erkki Tuomioja, olisimme luultavasti vieläkin sodassa Neuvostoliiton kanssa ja ulkoministeri etsisi halukasta käräjäoikeutta käsittelemään konfliktia.


Tuomiojan kertoman mukaan väkivallattomuuteen sitoutuneet palestiinalaisjohtajat Abbas ja Fayyad muuten maksavat keskimäärin 800 euron kuukausipalkkaa jokaiselle terroritoiminnasta tuomitulle vangille. Sen lisäksi yli viisi henkeä surmanneiden "marttyyrien" mukaan palestiinalaisalueilla nimetään katuja, toreja ja kouluja. Niin, unohdin mainita, että em. kuukausipalkasta osan maksavat suomalaiset veronmaksajat, sillä Palestiinalaishallinto saa noin puolet varoistaan kehitysapuna. 


Vaikka koko maailman tunnustaisi Palestiinan valtion, se ei rikastuttaisi Lähi-itää, ellei Palestiina sovi rauhasta Israelin ja muiden naapuriensa kanssa. Rauhasta on sovittava kahdenkesken. Näin se vaan on aina ollut reaalimaailmassa.


Erkki Tuomiojalla ja suurella osalla muustakin sosialistisesta eliitistä on sokea piste Israelin ja arabien välisessä konfliktissa. Heille on Kylmän sodan ajoilta jäänyt fiksaatio, jonka mukaan Yhdysvaltain tukema Israel on paha ja Neuvostoliiton tukemat arabit ovat uhreja. Historiantutkimuksen mukaan arabit nyt kuitenkin ovat aloittaneet jokaisen sodan Israelia vastaan, ja kaikki he ovat myös hävinneet. Tuomiojan näsäviisastelujen sijaan Lähi-itään tarvittaisiin Paasikivimäistä valtiomiestä, joka kertoisi Abbasille tosiasioiden tunnustamisen olevan kaiken viisauden ja myös rauhan alku. Ja Paasikivi kertoisi Abbasille myös, että isomman kanssa kannattaisi olla välilöissä, jos haluaa saada itsenäisyyden.


Mutta miksi demarit rankaisevat suomalaisia ja oman puolueensa kannatusta tällaisilla Tuomiojilla? Halla-ahon junttapuheet olivat kuitenkin paljon lähempänä realismia verrattuna Tuomioja Lähi-itää koskevaan horinaan. Mitä demarien eduskuntaryhmä tekee asialle?  


Tämän oman Tuomioja-purkaukseni jälkeen oloni on kevyempi. Sitä edelleen keventää se tosiasia, että perussuomalaiset ovat tässäkin asiassa realisteja ja kannattavat aitoja rauhanneuvotteluja kahden valtion mallin mukaisesti. Siis tämäkin Tuomiojan epäreilu purkaus lopulta sataa muualle - luultavasti perussuomalaisten laariin. 




8 kommenttia:

  1. Tervehdys Mikko,

    "The Netanyahu government has not approved the construction of a single new West Bank settlement; moreover, according to Israel's Central Bureau of Statistics, the actual number of West Bank housing units approved under Netanyahu (2,830) is half the number approved under the previous government of Kadima Prime Minister Ehud Olmert (5,126)."

    https://www.washingtoninstitute.org/templateC06.php?CID=1717

    Liittyvä Ahtisaari/Solana artikkeli löytyy täältä:

    http://www.nytimes.com/2011/09/17/opinion/17iht-edahtisaari17.html?scp=2&sq=ahtisaari&st=cse

    Terveisin, Niklas Bergman

    VastaaPoista
  2. Tervehdys Niklas

    Näinhän se on. Siirtokuntien alue ei ole kasvanut 2000-luvulla.

    Nyt julkaistu ja kohua herättänyt tieto Gilon alueelle rakennettavista 1500 asunnosta ei muuta asioita reaalimaailmassa. Gilo tulee pysymään osana Israelia, minkä tietävät kaikki - myös palestiinalaishallinto.

    Kiitos kommentista!

    VastaaPoista
  3. Onpas harvinaisen hyvä kirjoitus! On ollu todella ahdistavaa lukea Tuomiojan tai vaikka presidentti Halosen mielipiteitä asiasta. Ovatko he vain tehneet päätöksen, etteivät halua nähdä tosiasioita...? Tulee samanlainen olo, kuin oli joskus tekemisissä prykopaatin kanssa, että vaikka oli kaikki tosiasiat esillä hän käänsi kaiken ylösalaisin ja sai kaikki uskomaan itseensä ja uhri yritti puhua totuutta, mutta kaikki kääntyi hänen syykseen.

    VastaaPoista
  4. Tuomioja on oikeassa, Geneven sopimus kieltää miehittäjän oman väestön siirtämisen miehitetyille alueille. Jos miehittäjä ei pyri edes noudattamaan jo allekirjoittamiaan ansainvälisiä sopimuksia niin miten sitten edes tuleviaan..

    VastaaPoista
  5. jotu karjalaiselle tiedoksi että termin "miehitys" käyttäminen Israelin ja PNA:n välisessä ikuisuuskonfliktissa ei ole oikeaan osunut. Termin lanseerasi käyttöön v.1991 USA:n silloinen presidentti G.H.W.Bush joka oli ensimmäinen USA:n presidenteistä joka vaati myös Jerusalemin jakamista kahden valtion pääkaupungiksi.
    Kansaivälisoikeudellisesti miehittäjä pitää hallussaan toisen itsenäisen valtion tai itsehallintoisen auktoriteetin aluetta jolla on selkeästi määritellyt rajat. Sellaisia ei PNA:lla ole milloinkaan ollut. Ainoat sellaiset voisivat olla YK:n 29.11.1947 antaman suosituksen mukaiset, mutta nekin edellyttivät ja edellyttävät edelleenkin molempien osapuolelten välistä sopimista, ei yksipuolista julistusta. Samassa kokouksessaan YK edellytti Jerusalemin pysymistä kansainvälisenä kaupunkina jossa kaikilla uskonnoilla olisi vapaus harjoittaa omaansa. Näin asiat ovat tänään, sitä ne eivät olleet Jordania 19 vuotta jatkuneen laittoman miehityksen aikana 1948-1967, jolloin Itä-Jerusalem ja Vanhakaupunki olivat täysin suljettuja sekä juutalaisilta että kristityiltä.
    V.1995 ns Oslo II:ssa sovittiin Länsirannan alueiden kehittämisestä A-B- ja C alueisiin. Sen mukaan A-alueet ovat täysin PNA hallinnassa, B-alueet PNA:n siviilihallinaasa mutta Israelin turvallisuuhallinnassa, C-alueet ovat niitä joista neuvotellaan. Näille C-alueille Israel rakentaa ja on siihen oikeutettu Oslon sopimuksen mukaisesti. Kyse ei siis ole laittomasta miehityksestä sen koommin Jerusalemin itäisen osan kuin Länsirannan C-alueidenkaan kohdalla. Koko rakentamiseen liittyvä ongelma on verraten myöhäsyntyinen, sen sai aikaan pres.Obama joka v.2010 huhtikuussa esitteli oman rauhansuunnitelmansa, sen mukaan käytännössä koko Länsiranta jäisi PNA:lle ja Israel joutuisi vetämään alueelta pois n.175.000 asukasta. Mihin heidät sijoitettaisiin? Edelleenkin Gazan kaistalta evakuoiduista 8500:sta juutalaisesta n.3000 on vailla asuntoa tai kompensaatiota menetetyn omaisuutensa suhteen. Israel ei voi myöskään miehittää Itä-Jerusalemia sillä se on jo 1980 julistettu Knessetin päätöksellä Israelin valtion ikuiseksi ja jakamattomaksi pääkaupungiksi. Yli 10:en vuoteen kukaan ei protestoinut sitä, myöskään Oslon sopimuksissa siihen ei puututtu. Kysymys Jerusalemista tai ylipäänsä koko Israelin maasta ei ole sen koommin poliittinen, sotilaallinen kuin kaupallinenkaan. Kyse on puhtaasti uskonnollisesta vastakkain asettelusta, islam vastaan kristinusko ja juutalaisuus. Asia jonka kaikki tietävät Lähi-idässä mutta joka näyttää olevat musta aukko niin Tuomiojalle, Ahtisaarelle kuin monelle muullekin asiasta "hyvin perillä" olevalle taholle.

    Pekka Sartola
    pastori, kirjailija

    VastaaPoista
  6. Niinhän tuo on kuin hätyyttäis kärmestä pulloon, arabit kannattavat yksivaltiomallia, siis islamilaista apartheid valtiota johon ei sovi yksikään juutalainen ja siinä hilkulla on kristitytkin jiziyyan kera, sen ovat arabit luvanneet. Israel on tyrkyttäny rauhaa ja kaksivaltiomallia 64v. Israel ja sitten se toinenkin "palestiinalais" valtio, Jordanian lisäksi, joka olisi Juudean ja Samarian alueet ja Gaza.

    VastaaPoista
  7. Ei Tuomioja valehtele, ne olivat hänen mielipitetään, sekä Malista että Israelista ja palestiinalaisista ja olen samaa mieltä hänen kanssaan.
    Niinkauan kun Israel miehittää palestiinan alueita ei rauhan tekemisestä voi puhuakaan.
    Ja joku vertaa palestiinalaisia valtioksi ja kuinka rauha voidaan rakentaa vain kahden valtion kesken.
    Palestiina ei ole valtio, se on maantieteellinen maa-alueen nimi Välimeren pohjukassa, palestiinalaiset ovat arabilainen vähemmistökansanosa Israelissa, heillä ei ole valtion tunnuksia ja niiden tuomia etuja ja oikeuksia.
    Israel kohtelee vähemmisökansanosaansa kaltoin ja huonosti

    VastaaPoista
  8. Tuliko rauha, kun Israel luopui Gazan alueesta?

    VastaaPoista