Ikäviä assosiaatioita Ukrainan tilanteesta

Venäjän johto on perustellut sotilaallisia toimiaan Ukrainassa tarpeella suojella venäläisiä. Olen koettanut seurata tilannetta Ukrainassa, mutta en ole löytänyt sellaisia uskottavia raportteja, joissa todistettaisiin venäläisten olleen tuossa maassa suuremman suojelun tarpeessa. Sen sijaan huonosti näytetään kohdeltavan venäläisiä mm. Moskovassa, jossa Putinin sotilastoimia arvostelleita mielenosoittajia on vastoin heidän tahtoaan keräilty kaduilta ja samalla rajoitettu oikeutta lausua mielipiteitä venäjäksi.

Venäjän johto on usein argumentoinut kansainvälisillä forumeilla valtiollisen itsemääräämisoikeuden puolesta. Paremmin tuntemassani Lähi-idässä se on lähes äärimmäisyyksiin asti mennen puolustanut mm. Saddam Husseinin asioihin puuttumista Irakissa, Muammar Gaddafin oikeutta hoitaa Libyan asioita ja Hafez al-Assadin hallintoa Syyriassa. Viimeksi mainitussa maassa esimerkiksi humanitaarisia avustuskuljetuksia ei ole saatu toimimaan, sillä Venäjän käsityksen mukaan ne loukkaisivat Syyrian oikeutta päättää omista asioistaan. Ukrainassa, joka on em. Lähi-idän maihin verrattuna ollut ongelmistaan huolimatta hyvin maltillinen ja rauhallinen, täytyy olla jotain erilaista sikäli, että sen itsemääräämisoikeus on Moskovassa kyseenalaistettu kaikin osin.

Hyvin oudolta tuo kyseenalaistaminen tuntuu tietysti siksi, että sen mukana Venäjä heittää roskakoriin koko joukon kansainvälisiä sitoumuksiaan alkaen vaikkapa YK:n peruskirjasta. Sehän käytännössä kieltää sotavoimien hyökkäyksellisen käytön ilman turvallisuusneuvoston lupaa. Venäjä on lisäksi Ukrainan tapauksessa sitoutunut ns. Budapestin muistiossa turvatakuista

1. kunnioittamaan Ukrainan itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta sen nykyisten rajojen sisällä - siis myös Krimillä.
2. pidättymään uhkaamasta voimankäytöllä tai käyttämästä voimaa Ukrainaa vastaan​​.
3. pidättymään sellaisesta taloudellisesta painostamisesta, jonka tarkoituksena on vaikuttaa Ukrainan politiikkaan.

Tuon vuonna 1994 solmitun Budapestin muistion vastineeksi Ukraina luopui noin 5000 ydinkärjestä tai -ammuksesta, jotka sen alueelle jäin Neuvostoliiton perintönä. Ukrainan ja Venäjän lisäksi Budapestin muistion allekirjoittajamaita olivat Yhdysvallat ja Yhdistynyt Kuningaskunta, jotka epäilemättä pohtivat Putinin hallinnon luotettavuutta sopimuskumppanina.

Jos tälle kriisille haluaa Euroopan historiasta nostaa esimerkkejä samankaltaisista tapahtumista, tulevat väkisin mieleen alkutahdit Saksan toiminnasta vuonna 1938, jolloin se onnistui liittämään sekä Itävallan että Tšekkoslovakiaan kuuluneet Sudeettialueet itseensä. Tuolloin heikot eurooppalaiset johtajat sallivat Hitlerin tehdä sieppauksensa. En vielä väitä, että Putin olisi kopioinut Hitlerin reseptin yli 70 vuoden takaa, mutta en myöskään väitä Euroopan ja Yhdysvaltain nykyisten johtajien olevan Neville Chamberlainia ja Édouard Daladieria päättäväisempiä tai kaukonäköisempiä. Aika näyttää asian tolan ja ehkä piankin.