Päivitys Syyrian sisällissotaan 19.7.2012

Syyrian sisällissodan ratkaisu lähestyy. Mutta sodan loppu ei vielä ole lähellä. Assadin dynastia sen tulee häviämään, mutta voittajasta ei vielä ole tietoa. Joku tai kenties useampikin Assadin hallinnon vastustajista nousee voittajan paikalle. Mutta koska lopullinen ratkaisu tapahtuu, on edelleen arvailujen varassa. Minun veikkaukseni on se, että todennäköisesti aika pian, mutta luepa eteenpäin.

Syyrian hallinnon joukot ovat tiivistäneet torjuntatoimiaan, mutta ne eivät ole kyenneet kukistamaan jo viidettä päivää käynnissä ollutta "Vapaan Syyrian Armeijan" (FSA) kampanjaa. Jälkimäisen kaupunkisissit eivät toisaalta ole kyenneet valtaamaan uusia alueita Damaskoksessa. Mutta oleellista tässä tilanteessa on se, että hallitus ei ole edistynyt edes pääkaupungissa. Epäilevät hallituksen tukijat siirtyvät tässä tilanteessa kapinallisten puolelle, tai pysyttelevät ainakin puolueettomina. Miten vain, asia hyödyttää enemmän kapinallisia.

Raja-alueilta raportoidaan FSA:n ottaneen haltuunsa lähes kaikki rajanylityspaikat Turkin ja Irakin suunnalla. Assadin hallinnolle tämäkin on iso takaisku, sillä jokseenkin kaikille rajantakaista toimintaa harrastavalle syyrialaisille (joita on paljon), asia merkitsee paljon. Jos hallitus ei nopeasti saa näitä rajanylityspaikkoja takaisin, rajaseudut siirtyvät pysyvästi kapinallisten puolelle. Muista arabialaisen hevoskilpailun laki. Samalla on muistettava, että Syyrian hallintoa vastaan ei taistele pelkästään FSA. Aseellinen vastarinta koostuu useista ryhmistä, jotka poliittisen opposition lailla voivat olla hyvin vihamielisiä toisilleen.

Syyrian vallankumous ratkaistaan lopulta Damaskoksen ja Aleppon väestöjen keskuudessa, Kummankaan pääosa ei ole vielä lähtenyt liikehtimään. Tämä ilmiö yhdistää kaikkia arabimaiden vallankumouksia. Reippaat mutta aktiiviset vähemmistöt ovat saaneet vallanvaihdon toteutetuksi.

Assadin hallinto luottaa toistaiseksi siihen, että väestön enemmistö ei ole liikkeellä. Mutta sen ongelmana on, että väestön enemmistö ei ole sen takanakaan. Olemme jälleen arabialaisen hevoskilpailun tilanteessa, jossa odotetaan voittajaa, jonka taakse kaikki lopulta ilmoittautuvat. Jos Assadin hallinto ei saa nopesti takaisin hallintaansa erityisesti Damaskoksen esikaupunkialueita, se menettää kasvonsa, ja silloin se menettää (lähes olemattoman) tukensa niin Damasissa kuin Aleppossa.


Vaikka Syyrian armeija on loikkauksista huolimatta vielä pääosin toimintakykyinen, ja sen aseistus on ylivoimainen verrattuna kapinallisiin, se ei tule pärjäämään riittävän hyvin. Armeija on koulutettu ja varustettu Israelin, Turkin tai Irakin hyökkäystä varten. Sitä ei ole koulutettu runsaasti erikoisjoukkoja ja muutenkin kaupunkitaisteluun tarkoitettuja taisteluja varten, joissa vastustaja on oma kansa. Helikoptereista ja tykistöstä tai muustakaan ylivoimaisesta aseistuksesta ei ole tällaisessa taistelutoiminnassa ratkaisevaa apua, ellei  niiden käyttöä ole harjoitettu perusteellisesti kaupunkitaistelua tekevien jalkaväkijoukkojen kanssa. Näin ei ole ollut, ja siksi jokseenkin saman sotilaskoulutuksen saaneet vastarintataistelijat pärjäävät ns. ylivoimaisen vihollisensa kanssa ainakin alueilla, joissa siviiliväestö heitä suojelee. Ja niitä alueita on yhä enemän.


Seuraavatkaan asiat eivät näytä hyvältä Assadin ja Baath-puolueen kannalta edellä mainittujen seikkojen lisäksi:

1. Loikkaukset armeijasta lisääntyvät siitä huolimatta, että asia on tehty vaikeaksi. Nimenomaan loikkaukset heikentävät armeijaa eniten.
2. Huhut venäläisten (tuhansia sotilaita perheenjäsenineen) ja muiden ulkomaalaisten evakuoinnista heikentävät hallituksen tukijoiden moraalia paljon.
3. Syyrian suurimpien kaupunkien köyhimmillä alueilla elävät palestiinalaiset näyttävät valinneen puolensa. He ovat Syyrian imuslimiveljeskunnan puolella ja siis Assadia vastaan.
4. Kapinallisten toiminta ei ole osoittanut heikentymistä missään suunnassa.

Huomenna yritän kirjoittaa enemmän Syyrian sisällissodan kansainvälisistä vaikutuksista.